Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Nyt omatunto kolkuttaa niin kiivaasti, että pitää laittaa jotain selityksen tapaista. Totesin juuri, että olen postauksiini vastaanottanut jopa 17 kommenttia, joista ainaoastaan kahteen (!) olen saanut aikaiseksi jotain vastata. Sorry!

Luulen jopa, että tämä tilanne tulee jatkumaan tällaisenä, eli jotenkin en saa itsestäni irti vastata kommentteihin, jos ei niissä ole jotain ihan suoraa kysymystä, tai muuta, mitä pitää selvittää. Silti minusta on ihanaa, kun kommentteja tippuu, on niin kiva huomata, että tätä jotkut ihan oikeasti lukevat!

Siis pieni toive, jatkakaa ihmiset vaan kommenttien jättämistä, pliiiiiis! Mutta älkää missään tapauksessa ottako millään muotoa nokkiinne, vaikka ette saisikaan niihin minulta vastauksia.   

Viime viikolla siis poliisilaitoksella oli niin kova ruuhka, että ei jaksettu jäädä odottamaan passijonoon. Tänään mentiin uudemman kerran, ja vaikka nytkin oli 16 numeroa meitä edellä, päästiin ihan sopivan (n. 15 min.) odottelun jälkeen tilaamaan kaikille uusia passeja. Vain esikoisella oli mennyt vanhan passin voimassaoloaika umpeen, mutta ihan varmuuden vuoksi tilattiin kuitenkin kaikille uudet biopassit; perusteltiin sitä tuhlausta sillä, että kuopuksen passikuvasta on vaikea enää tunnistaa, kun kuva on parikuukautisena otettu ja poika on jo reilu 6 vuotias, ja meidän aikuisten passit menee reilun vuoden päästä vanhoiksi kumminkin, niin otetaan uudet jo ennakkoon, niin ei sitten tarvitse.

Ai niin, terveystarkastuksetkin on nyt meiltä tehty. Minulla oli se jo eilen, miehellä tänään päivällä, ja sitten nyt illemmalla oli poikien vuoro, käytiin ennen sitä poliisilaitosta siis lääkäriasemalla. Kaikki on nyt todistettavasti riittävän hyvässä kunnossa, tai no, kuopuksella lääkäri oli kuulevinaan jotain hassua stetoskoopilla kuunnellessa, jonka takia pitää vielä kuopus käyttää EKGssä, että saa lopullisesti terveen paperit. Minä sain jäykkäkouristus-kurkkumätä-rokotuksenkin tänään, pojilla on rokotusaika varattu ensi viikon torstaille. Siihen täytyy yrittää henkisesti valmentautua, ainakin minun, ettei menisi hermot niitten kanssa… 

Yhtäkkiä iski mieleen, että mitenkähän meidän sähköpostiosoitteiden kanssa käy, kun Baana laajakaistayhteyshän sanotaan Suomen kotoa irti ennen lähtöä, ja ne sähköpostilaatikot on siihen ollut sidoksissa. Äkkiä soitto puhelinyhtiöön, ja kävi ilmi, että vanhat sähköpostit voi säilyttää, vaikka ei laajakaistaa olisikaan enää, mutta lisämaksusta. Tietenkin. Maksu on 1,50 euroa/kk per sähköposti. Meillä on 4 sähköpostiosoitetta tuohon ollut, kaikki käytössä. Nyt sitten mietittiin ja päädyttiin siihen, että säilytetään se yksi niistä, se yhteinen ja eniten käytössä ollut. Lopuille osoitteille sitten etsitään ilmainen vaihtoehto netistä. Jos teillä siis on meidän sähköpostiosoite, niin ei huolta, se yhteinen osoite säilyy myös ulkomailla olon ajan. Siis se, missä on vain meidän sukunimi ennen sitä @-merkkiä. Ne, missä on etunimi.sukunimi ei siis säily, vaan niiden tilalle ilmoitetaan sitten uudet henk.koht. osoitteet myöhemmin.

Eilen oli kuopuksen mukaan _tosi_ huono päivä. Terveystarkastushommelit aloitettiin verikokeitten otolla, eilen oli poikien vuoro mennä pari putkea verta luovuttamaan. Olin yrittänyt molempia psyykata etukäteen, piikkikammoisia kun ovat kumpikin.

Esikoinen yllätti itsensä ja asiantuntijat käyttäytymällä äärimmäisen fiksusti. Minulla oli vielä muistissa keväisen rokotuksen ottamisen kauheus, kun pitkään ja hartaasti yritettiin rokotuspiikkiä antaa, useamman kerran käytiin terveydenhoitajalla ja neuvoteltiin ja puhuttiin, ja esikoinen järjellä tajusi asian ja lupasi, että antaa pistää, mutta sitten aina juuri viime hetkellä tunne astui mukaan, eikä piikkiä voinutkaan pistää, kun tuli täysi paniikki. Se ratkesi sitten lopuksi sillä, että esikoinen itse pyysi, että pitäisin häntä niin tiukasti kiinni, että hän ei pääse lähtemään pakoon, ja piikki saadaan pistettyä. Niin sitten tehtiin (kyllä muuten tuollainen 12-vuotias poika paniikissa on melko hankala kiinnipidettävä, onneksi en ole mikään pieni ihminen!) ja rokotus tuli otettua.

Mutta nyt sitten esikoinen näytti kuopukselle esimerkkiä (muistutus itselle: ota aina kuopus mukaan jos tiedossa on piikkiä esikoiselle!) ja oli tosi nätisti paikoillaan, vaikka pelottikin niin että vapisi. Hienoa! Kuopus sitten taas, huoh! Ei todellakaan ollut helppoa, yritettiin hyvällä ja sitten ei-niin-hyvällä, lopuksi minä, mies ja yksi hoitaja pidettiin kiinni ja toinen hoitaja otti väkisin sen verikokeen. Saatiin siis otettua, mutta olihan se kamalaa. Verikokeen jälkeen kuopuksen piti vielä mennä spirometriaan, mittaamaan keuhkojen toimintakykyä, astman takia. Sehän ei käy kipeää ollenkaan, mutta piti siinäkin tietenkin venkoilla ja keksiä omia sääntöjä, esimerkiksi sieraimia ei voinut sulkea sillä sulkimella vaan piti pitää itse nenästä kiinni… No, se meni kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin.

Mutta sitten se kohta, jonka yhteydessä ei oltu ollenkaan tajuttu varautua hankaluuksiin: passi- ja viisumikuvien otto. Eihän se käy kipeää! Eihän se ole vaikeaa! No joo, kuopukselle se oli, jos mahdollista vieläkin vaikeampaa kuin verikoe. Selitys: Kun salama räpsähti pelottavasti ja siitä kuului paha ääni. (Toinen muistutus itselle: muista ottaa kuopuksen ääniherkkyys huomioon joka asiassa!) Seurasi melkein puolen tunnin keskustelu ja tahtojen taistelu, ennen kuin kuopuksesta saatiin otettua kuva, jossa ei ole joko kädet kasvoilla tai kasvot itkusta vääntyneinä. Ei siitä mikään kaunis kuva tullut sittenkään, mutta kyllä se nyt saa tuohon tarkoitukseen kelvata.

Näiden hankaluuksien jälkeen suunnattiin poliisiasemalle, tarkoituksena laittaa passianomukset menemään. No, kävi ilmi, että jonossa oli noin 30 tapausta ennen meitä. Ei jääty jonottamaan, mennään joku toinen kerta, kun on vähemmän koettelemuksia alla.

Niin, joo. Ehkä selventää, jos tähän laitan alustavia päivämääriä, milloin ollaan menossa minnekin. Mennään siis miehen kanssa tutustumismatkalle ja hommaamaan meille asuntoa sun muita juoksevia asioita hoitamaan nyt syyskuussa, 9.9.-16.9. Sitten koko perheellä lähdetään matkaan lokakuun lopulla, joskus 21.-22.10 paikkeilla, tarkka aika selviää myöhemmin. Minun työt alkaa 1.11. ja poikien koulu ehkä jo paria päivää ennemmin, sen viikon maanantaina, kesken lukuvuoden siis.

Sitten ensi vuodesta tiedetään sen verran, että poikien koulun lukuvuosi loppuu, ja siis kesäloma alkaa, kesäkuun puolivälissä. Tällä hetkellä suunnitellaan, että oltaisiin USAn itsenäisyyspäivä 4.7. vielä USAssa, ja sitten sen jälkeen suunnattaisiin Suomeen kolmen viikon kesälomalle, eli elokuun alussa sitten olisi lento takaisin USAan. Kouluvuosi alkaa sitten elokuun lopulla, ja marraskuun loppuun sitten ollaan töissä ja koulussa siellä, ja joulukuun ihan ekoina päivinä tullaan taas takaisin Suomeen olemaan. Semmoinen aikataulutus, joka sitten tarkentuu tässä matkan varrella.

Tänäänkin olen tehnyt jotain viisumin eteen.

Tilannehan siis on se, että jos ja kun minä haluan itselleni J1-viisumin ja perheelle J2-viisumin USAan, meidän täytyy saada vastaanottavalta taholta jokaiselle meistä esitäytetyt DS2019-kaavakkeet, jotka sitten itse täytämme loppuun muiden papereiden jatkoksi. Sitä kaavaketta nyt sitten Fraunhoferilla kovasti väsätään, viime viikolla jo vastailin kysymyksiinsä koskien meidän kaikkien koko nimiä ja syntymäaikoja ja mitä lie, ja nyt oli tullut lisää kysymyksiä, esim. kuka tämän koko vaihtovuoden rahoittaa ja minkälainen budjetti rahoituksessa on. No, minä kiltisti vastailen, ja toivon jonain päivänä saavani sitten sen kaavakkeen tänne Suomeen asti, jotta päästään viisumihakemuksessa eteenpäin.

Kunhan se on meillä kourassa, me täytetään netissä jokaiselle perheenjäsenelle DS-156 kaavake, ja paperisena kaikille DS-158-kaavake, sekä mieheltä vielä lisäksi DS-157-kaavake. Sitten maksetaan lähetystön pankkitilille MRV-maksu 4x100USD ja netissä luottokortilla SEVIS-maksu 100USD. Sen jälkeen voidaankin varata aikuisille aika viisumihaastatteluun, jonne saavutaan sitten ajallaan kaikkien lappujen, lippujen, lomakkeiden ja kuittien kanssa. Haastatteluun menee noin tunti, kuulemma, ja jos kaikki menee hyvin, siitä kahden päivän päästä saa postista lunastaa kirjatun kirjeen, joka sisältää passin, jossa on oikeanlainen viisumi. Saapa nähdä miten meidän tässä viidakossa käy, toivottavasti ei villipedot syö! Eikä mitään oleellista unohdu!

EDIT: Nopeaa toimintaa! 24.8. saapui jo ne DS-2019 kaavakkeet meille tänne Suomeen! Nyt siis täytyy vain saada uudet passit, ja sitten voidaankin varata ajan suurlähetystön haastatteluun.

Huu, ollaan yritetty löytää kalustettu asunto vuokrattavaksi, mutta ei sellaista vain löydy, siis omakotitaloista. Kerrostaloista löytyisi, mutta ei meistä ole kerrostaloasujiksi. Oltiin jo melkein tyydytty siihen, että otetaan sitten omia kalusteita mukaan ja ostetaan sieltä osa. No, nyt ilmeni kolmas realistinen vaihtoehto. Vuokrataan kalustamaton asunto, ja vuokrataan siihen kalusteet. :-O Kaikki on näköjään mahdollista Ameriikan ihmemaassa! Nyt mietitään, mitä tehtäisiin..

EDIT: Tässä parin päivän mietinnän tuloksena on vahvistunut käsitys, että tosiaankin sitten vuokraamme asunnon ja huonekalut, ei aleta täältä mitään rahtaamaan meren yli. Varastoidaan mieluummin täällä turhia tavaroita, vähemmän ne huonekalut siitä kärsii, ja sitä paitsi on se kaikkein helpointa, loppujen lopuksi! (Edellyttäen että meidän luottokelpoisuus antaa periksi meille mitään huonekaluja vuokrata… )

Niin, siis tuon Kathyn (http://www.pcfmanagement.com/) lisäksi, jonka kirjeenvaihdon alku on luettavissa noissa aiemmissa postauksissa, olen ollut yhteyksissä myös Lee:hen (www.howardcountyrealestate.net) ja  Kellyyn (http://www.cbmove.com/). Ihan sen takia, että Kathy alkoi napisemaan niistä meidän puuttuvista luottotiedoista ja SSN- eli sosial security numbereista. Lee on ihanan optimistinen sen suhteen, että valitut paperit ja todistukset työpaikasta ja vaihtopaikasta ja Suomessa olevasta pankista riittävät meidän luotettavuutta osoittamaan, Kelly ei oikein osaa vielä sanoa, ja just tänään sain Kathylta postia, että ehkä hekin loppujen lopuksi meidät hyväksyvät asiakkaikseen. Näillä näkymin kuitenkin vaakani kallistuu eniten Leen puoleen… Saa nähdä miten loppujen lopuksi käy ja kenen kanssa sopimuksia päästään tekemään. Tärkeintä on, että löydetään kiva paikka, jossa voitaisiin hyvin reilu vuosi viihtyä!

Niin, se lista…

• Joko esikoiselle uusi passi tai meille kaikille uudet biometriset passit OK
• Rokotukset, rokotustodistukset OK
• Viisumit OK
• Kansainvälinen ajokortti OK
• Kulttuurivalmennus (työpaikalta) OK
• Työpaikkojen välinen sopimus OK
• Minun ja työnantajan välinen sopimus OK
• USAn asunto, sähkö, kaasu, vesi, jätehuolto, netti OK
• USAn sosiaaliturvatunnus OK
• USAn pankkitili, shekkivihko, luottokortti OK
• Suomen luottokortit ja luottorajat, tarkistus OK
• Suomen laskujen suoraveloitussopimus OK
• Asuntolainan maksuvapaa OK
• Autolaina OK
• Postin kääntö + muuttoilmoitus OK
• Kelalle muuttolomake OK
• Suomen asunnon vuokrasopimus OK
• Suomen sähkö-, netti-, yms sopimukset OK
• Verotoimiston lomakkeet OK
• Vakuutukset OK
• TV-lupa, lehdet yms. irtisanominen OK
• Lasten koulukirjat Suomesta OK
• Tutustumismatkan järjestelyt OK
• Muuttomatkan järjestelyt OK
• Passikuvia + virkatodistuksia, syntymätodistukset, avioliittotodistus, kaikki englanniksi OK
• Esikoisen koulutodistus englanniksi OK
• Palkkatodistus englanniksi OK
• Työnantajalta vuokranmaksun todistuslappu OK
• AKElta todistus ajokorttityypistä ja rikkeettömästä ajosta OK
• Anopille valtakirja kaikkeen OK
• Pankin avainlukulistoja mukaan OK
• Vuoden varasto pakollisia lääkkeitä OK
• Taaloja vino pino mukaan OK
  
• Muuttofirma, muuttovakuutus OK
• Autojen myynti Toinen OK, toinen jäi myymättä
• Terveystarkastus OK
• Hammaslääkäri OK
• Astmalääkäri OK
• …

Melkoinen lista, eikä siinä varmasti ole vielä kaikki. Vähän alkaa hirvittää, ehditäänkö millään saada kaikkea tehtyä…

EDIT: Helpotti, kun sen sai näin näkyville. Nyt on helpompi tarttua näihin asioihin yksi kerrallaan, kun kaikki on näkösällä. Ruksaan tästä sitä mukaa näitä yli, kun ehditään tehdä…

Yksi asia, mikä juoksee, on aika! Ihan äskenhän lähtöön oli vielä puoli vuotta. Sitten joskus syksyllä… No, nyt yhtäkkiä koivuista tippuu lehdet ja koulutkin alkoi, joten nyt kai sitten on syksy! Mihin aika meni? Miten ehditään tehdä kaikki??? Iik, apua, paniikki! No, jos ei ihan paniikki, niin lievä hermostuneisuus. Olen tehnyt listan asioista, mitä pitää hoitaa ennen lähtöä. Se on kaksi sivua pitkä (kirjoitan sen tänne jossain välissä, kunhan ehdin)! Miten ihmeessä ehditään saada kaikki hommat kuntoon?

Huoh… Jos ei ole USAn asunto-osoitetta, ei saa USAn sosiaaliturvatunnusta, jolloin ei saa pankkitiliä, jolloin ei saa luottokorttia, jolloin ei saa luottotietoja, jolloin ei saa vuokrasopimusta, jolloin ei saa USAn asunto-osoitetta, jolloin ei saa…. jnejne. Mistä välistä tämän kehän sisään hypätään???

Tänään tarkistin, mitä rokotuksia pojat tarvitsee Amerikan koulua varten, ja totesin, että molemmille pitää olla Hepatiitti B ja nuoremmalle vesirokkokin, kun ei ole sitä vielä sairastanut. Sen hepatiitin huomasin hankalaksi, se olisi pitänyt aloittaa jo puoli vuotta aikasemmin, kun annetaan kolmessa erässä. No, oli siellä nopeutettukin ohjelma, että saa kahden kuukauden sisällä ne kaikki, se kai meidän on nyt pakko ottaa, toivottavasti antavat.

Ollaan mietitty, mitä tehdään postin kanssa. Siis tottakai isoon osaan postin lähettäjiä voidaan ilmoittaa uusi, USAn, osoite, ja laskut laitetaan suoraveloitukseen, mutta entäs sitten sellaiset satunnaiset postit, joille ei huomaa kertoa mitään uutta osoitetta? Tuskin Posti kääntää ulkomaille kirjeitä ja paketteja? Kyllähän ne voisi kaikki kerätä postitoimistoon, mutta entäs jos siellä onkin jotain akuuttia toimintaa vaativaa… Pitäisikö kääntää postit jollekulle sukulaiselle?

Lennetään miehen kanssa syyskuussa tutustumiskäynnille. Käydään mun tulevassa työpaikassa, ja pankissa aukaistaan pankkitilejä, ja sitten kierretään katsomassa vuokra-asuntoja, ja toivottavasti saadaan tehtyä vuokrasopimus. Varattiin tänään lennot. Ollaan lauantaina 9.9. illalla perillä Baltimoren kentällä, ja lähdetään pois lauantaina 16.9. aamulla. Voi, toivottavasti saadaan kiva koti vuokrattua meille!