Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Pitää nyt hehkuttaa tänne. Sain eilen illalla uuden ennätyksen Bubbels-pelissä. Jee! Melkein tuplasti enemmän kuin ennen olen saanut!

Tähän tietty voi nyt todeta, että miten sitä voi ihmisellä olla niin paljon tyhjää aikaa, että kehtaa sitä tällaiseen turhuuteen käyttää. Juu, periaatteessa olen samaa mieltä. Mutta minä olen ihan koukussa siihen; toisinaan on pakko saada erä Bubbelsia, tai vaihtoehtoisesti Zookeeperiä, nollaamaan aivot.

Joku toinen käyttää siihen tarkoitukseen esimerkiksi pleikkarin tms. pelaamista, joku muu vaikka juo viinaa, joku taas voi vaikka lähteä tunniksi juoksemaan pitkin metsiä. Minulle toimii tämä tapa. Niin, ja en suosittele klikkaamaan yo. linkkejä, jos on taipuvainen addiktoitumaan vastaaviin peleihin… On suuri vaara, että näihin jää koukkuun muutaman pelikerran jälkeen. Nimimerkillä "Koukussa jo useamman vuoden ajan".

Edit 11.12.2008:

Tänään sain uuden minimiennätyksen Bubbelsissa. Sitä kun voi pelata myös niin, että yrittää kerätä mahdollisimman vähän pisteitä. Se se onkin vaikeaa! (Edelleen siis olen siihen koukussa, hih… )

Tulipa tässä mieleeni, että näin jälkiviisaana voisin todeta jotain työpaikalla käytettävästä kielestä. Jos tarkoitus on mennä englanninkieliseen maahan töihin ja kommunikoida englanniksi, ja vaikka parantaa kielitaitoaan kuulemalla enimmäkseen sitä yhtä kieltä, kannattaa, jos mahdollista, valita sellainen työpaikka, jossa työntekijöistä suurin osa on englanninkielisiä, tai sitten tasaisesti eri kielisiä.

Se, että minun työpaikallani yli kolmasosa ihmisistä puhuu äidinkielenään saksaa, aiheuttaa sen, että kuulen päivän aikana puhuttavan vähintään samanverran saksaa kuin englantia. Ja kun en k.o. kieltä osaa ollenkaan, ekä minulla ole mitään motivaatiota sitä opetellakaan, se on välillä melko häiritsevää. Puhuisivat sitten edes espanjaa, jota jonkun verran osaan, ja haluaisin oppia lisääkin. Niitäkin työpaikkoja kun tässä maassa on pilvin pimein, missä suurin osa työläisistä puhuu sitä espanjaa…

Ja tähän haluan vielä todeta, että kyllä, minä voin ihan hyvin kommunikoida englanniksi töissä kaikkien, myös niiden saksankielisten, kanssa. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Minun huonettani vastapäätä vain on työskentelyaula, jossa neljä saksankielistä poikaa istuu, ja puhuu keskenään saksaa, päivät pitkät. Välillä tekee mieli laittaa huoneen ovi kiinni, mutta se taas olisi epäkohteliasta.

Pojat on kovasti leikkineet täällä länkkäriä. Asiaan on varmaan vaikuttanut se, että molemmat saivat joulun aikaan oikeat nahkastetsonit. Ne päässä sitten (lelu-)pistoolien kanssa täällä juoksevat pitkin kämppää.

Tästä nyt tulee näköjään vähän leivontablogikin välillä. Minä aloin valmistautumaan Mikan ensi viikon synttäreihin, tein kakkupohjan. Olin alunperin aikonut tehdä pallokakkuvuoalla tissikakun (tietty bikinit päällä, ei mitään säädyttömyyksiä sentään!), mutta sankari sitten itse kuitenkin toivoi, että josko kitaran saisi… Kävin eilen sitten ostamassa kitaravuoan. Vuoka oli hyvä, tässä kakkupohja, laitan sitten valmiistakin kakusta keskiviikkona kuvaa… Saapa nähdä miten onnistun, tavoitteena olisi tehdä siitä mahdollisimman saman näköinen kuin meidän uusin kitara, Ovation.

Ja sitten se säätiedotus: Edellinen lumi ehti jo sulaa pois melkein kokonaan tällä viikolla, vain poikien lumilinna nökötti vihreällä nurmikolla. Nyt tunti sitten alkoi sataa yhtäkkiä lunta mahdottomasti. Nyt sitä on jo 5 senttiä! Pojat on sitten taas pihalla, lumiukkoa tekevät parhaillaan. Voipi olla, että huomenna on taas koulut kiinni…

Edit maanantaina: Ei ole koulut kokonaan kiinni, mutta alkavat kuitenkin kaksi tuntia myöhemmin lumen takia.

Jatketaanpa samalla linjalla, millä eilen aloittelin. Ehkä tämä on jotain kulttuurishokkiin kuuluvaa kautta vain, mutta tällä hetkellä ärsyttää kovasti monet asiat. On niin paljon kaikkea, joka ei täällä kertakaikkiaan toimi. Tai siis joitain juttuja on tehty jotenkin kamalan vaikeaksi.

Niinkuin esimerkiksi se ajokortin hakeminen, josta jo aiemminkin olen kirjoittanut. Siinä on tapahtunut sen verran edistystä, että pääsin lopulta helmikuun alussa sinne numeroon läpi, ja varasin minulle ja Mikalle seuraavan mahdollisen ajan ajokorttikokeeseen. Se oli 3. huhtikuuta!!! :-O  No,eipä siinä mitään, ajellaan sitten luvatta siihen asti. Kaiken huipuksi, kun halusin siitä ajasta jonkun kirjallisen vahvistuksen, laitoin meiliä sinne MVAlle pari päivää myöhemmin, ja pyysin niitä vahvistamaan, että ymmärsin ajat oikein. Sain sieltä vastauksen, että minun aika oli minulla oikein, mutta Mikallepa ei löydy mitään aikaa, ollenkaan, varattuna! Huoh!!! Ja vaikka meilillä kuinka yritin pommittaa, että pitäähän se nyt löytyä, kun se kerran on annettu, ja mihin se olisi voinut hävitä, ja no antakaa nyt sitten edes uusi aika sen hukkaamanne tilalle, niin eipä onnistu. Vastauksena vain on, että mitään aikaa ei ole varattuna, ja ajan varaaminen onnistuu vain soittamalla siihen yhteen ainoaan MVAn palvelunumeroon, johon siis koko osavaltio soittaa kaikissa ajokortti- ja ajoneuvon rekisteröimisasioissa. Johon ei pääse läpi. Johon viimeksi soitettiin joulukuusta helmikuuhun lähes päivittäin yhtäjaksoisesti ennen kuin päästiin läpi. Typerää!!!

Toinen asia sitten, sain matkasihteeriltämme kuulla, että huonekalujen vuokrafirmasta ei ole veloitettu luottokorttitililtä maksua joulukuun jälkeen. Minä sitten aloin soittamaan toissa viikolla Cort’iin, että missä vika, miksei meidän tarvitsekaan maksaa vuokraa. Päivän rimputin kolmeen eri numeroon yhtäjaksoisesti, kunnes uskoin, ettei siellä tosiaankaan vastata. Jätin lopulta vastaajaan sinne viestin, että josko joku voisi soittaa minulle päin. Eilen, kaksi viikkoa sen minun soittopyynnön jälkeen, virkailija soitti! Kysyin, missä vika, kun ei laskuja tule, hän sanoi, että näkyy olevan luottokorttinumerossa jotain häikkää. Minä ihmettelin, että miten niin, kun ei se numero ole muuttunut, ja alkukuukausien maksut on menneet ihan hyvin läpi. Eipä se siihen osannut sanoa mitään. Olin juuri viime viikolla saanut uuden luottokortin tämän kuun lopussa vanhentumassa olevan tilalle, joten annoin sitten sen uuden luottokortin numeron sille, ja pyysin, että josko voisi nyt tasoittaa tilit. Hän nyt sitten laittaa kolmen kuukauden maksut kerralla menemään kortilta. Eli asia sinänsä hoidossa, mutta ottaa päähän, että eikö tätäkään olisi voinut kukaan huonekaluvuokrausfirmasta ilmoittaa. Kauankohan ne olisivat antaneet meidän asua näillä huonekaluilla, ennen kuin olisivat käyneet hakemassa pois, kun ei ole maksettu. Minähän en edes itse voi tietää, onko maksu mennyt vai ei, kun firman luottokorttilasku menee suoraan matkasihteerille, en minä sitä näe. Älytöntä toimintaa, kyllä kai missä tahansa muussa maassa olisi jo karhu tullut, tai ainakin joku kysely!

Kolmas asia sitten. Meidän hellassa oleva liesituuletin on rikki, on ollut jo suurinpiirtein joulusta asti. Vuokraemäntä on selvitellyt siihen takuuta ja korjaajaa, onneksi sitä ei ole tarvinnut itse tehdä (on meinaan kuulostanut olevan melko työläs prosessi hänellekin). Ensimmäinen huoltomies kävi 26.1. ihmettelemässä tilannetta, ja otti tuulettimen rikkinäisen nupin mukaansa, ja pyysi varaamaan uuden käyntiajan myöhemmälle. Vuokraemäntä oli sitten sopinut eiliselle uuden käyntiajan. No, eilen kun toinen huoltomies tuli käymään, ei hänellä sitten kuitenkaan ollut mitään siihen tarvittavia osia mukanaan. Kävi siis vain katsomassa, kirjasi ylös mitä osia tarvitaan, ja antoi uuden käyntiajan. Kolmas huoltomies tulee sitten 5.3. Saapa nähdä tuleeko tälläkään kertaa kuntoon, vai vieläkö joku käy. Vähän samantyylistä hommaa oli aikoinaan silloin marraskuussa meidän verkkomodeemin kanssa, kävivät ihmettelemässä kerran ilman laitetta (vaikka käynti oli sovittu juuri modeemin vaihtoa varten) ja sitten vasta toisella kerralla tulivat ihan laitteen kanssa.

Mitähän muuta… no, se kamera-asia tulikin jo selviteltyä aiemmin. Toinen ostoksiin liittyvä juttu, mikä on vaatinut tosi paljon aikaa ja hermoja on ollut tuon pleikkarin modaaminen. Joulupukkihan toi meillä usalaisen pleikkarin ja siihen pari suomalaista peliä usalaisten lisäksi. Huomenna siis on kaksi kuukautta meillä se pleikkari ollut, ja viime keskiviikkona saatiin se lopulta sellaiseen kuntoon, että sillä pystyy Miskan Happy Feet -peliä pelaamaan. Amerikkalaiset pelithän siinä on toimineet koko ajan, oneksi kuitenkin. Minun SingStar-pelikin periaatteessa toimii, mutta siinä on joku hassu synkronointiongelma: Videoiden kuvat ja tekstit ja se viiva, minkä tahdissa pitäisi laulaa, tulevat monta sekuntia aikaisemmin kuin musiikki, ja peli antaa pisteitä, jos lauletaan kuvan mukaan, ei siis musiikin tahdissa. Vähänkö on hankalaa! Ei sitä voi tuolleen pelata. No, pääasia on, että Happy Feet toimii…

Tämä pleikkariongelma nyt sinänsä ei ole mitenkään tämän maan syytä, eli ei oikeastaan tähän postaukseen kuulu. Mutta hankalaa ja ärsyttävää, ja aikaa vievää, tämän asian hoitaminen on ollut. Mutta tässä kohtaa pikemminkin voisin kehua yhtä tämän maan asukasta. Brett, joka löydettiin asentamaan meille se mod-piiri paikalleen sinne konsoliin, on ollut niin ihana ja kärsivällinen ja yrittänyt vaikka mitä, että saataisiin hommat toimimaan. Eikä ole edes pyytänyt mitään lisämaksuja, ihan sillä alunperin sovitulla hinnalla on värkännyt koko ajan. Ensin hän siis asensi sen meidän ekan mod-piirin, jonka piti tehdä ne asiat, mitä tarvittiinkin. No, ei toiminut, ja hän otti pleikkarin uudelleen ja tarkisti kaikki johdot ja asennukset, ja sai sentään amerikkalaiset DVD:t näkymään sillä.

Edelleenkään suomalaiset pelit eivät toimineet, ja hän etsi netistä ja kyseli kavereiltaan neuvoja, ja minä meilailin sen mod-chip-firman kanssa. Sitten se firma vastasi, että se on varmaankin siinä meidän mod-piirissä (jonka olimme ostaneet siksi, että se firma sanoi, että se on oikeanlainen meidän tarkoituksiin) vika. Meidän kannattaisikin ottaa toinen, uudempi mod-piiri, joka varmemmin toimisi. Lupasivat sen lopulta jopa lähettää ilmaiseksi, eli saimme sen parikymppiä kalliimman piirin sen halvemman hinnalla ja saimme jopa pitää sen halvemmankin (jonka annoimme Brettille vaivanpalkaksi), eli ihan hyvä sinänsä. Vaati vain paljon meilailemista ja selvittämistä.

Tässä selvitysvaiheessa sitten Brett taas kerran otti sen konsolin ja otti sen vanhan piirin pois sieltä, siltä varalta, että meidän pitää kuitenkin se postittaa takaisin sinne firmaan. Sitten, kun firmasta tuli vielä se uusi piiri, Brett asensi sen konsoliin ja testaili. Tyttökaverinsa oli kuulemma kovasti tykännyt testata Happy Feet -peliä! Sitten tosiaan saatiin taas se pleikkari takaisin Brettiltä, ja todettiin se, että SingStar ei toimi, eikä suomalaiset DVD:t, ja amerikkalaisetkaan DVD:t ei lähde automaattisesti päälle, vaan ensin pitää vähän tehdä temppuja, jonka jälkeen ne kyllä näkyy. Brett tuli eilen jopa käymään meillä kotona (asuu Baltimoressa, eli ei ihan tuossa nurkan takana) ja neuvoteltiin, mitä tehdään.

Brett yrittää edelleen ottaa selvää, mistä nämä ongelmat voisi johtua ja lupasi, että hän sitten vielä jonkun ajan päästä voi yrittää vielä tehdä jotain sille, tarkistaa ne asennukset ja muuta. Eli tällä hetkellä Brett on yhden asennuksen hinnalla avannut sen konsolin neljä kertaa ja avaa vielä viidennenkin, jos tarvitaan. Ihana ihminen! Ja minä olen rampannut hänen työpaikallaan tuomassa ja hakemassa sitä konsolia jo niin monta kertaa, että olen heidän respaneitinsä kanssa jo kovasti tuttu, viimeksi jo naureskeli, että mikä salasuhde meillä Brettin kanssa on, kun melkein joka toinen päivä nähdään ja vaihdellaan paketteja…

Tarkkoja on nämä täkäläiset vahtihaukat. Syksyllähän jo jouduttiin huonoihin kirjoihin, kun ei oltu haravoitu lehtiä pihalta tarpeeksi rivakasti. Silloin saatiin siitä huomautuslappu postilaatikkoon. Naapurit eivät vain tienneet, että me oltiin sovittu vuokraemännän kanssa, että hänen puutarhurinsa jatkaa pihan hoitoa, eli meidän ei tietääksemme tarvinnut itse niitä haravoida…

No, eilen sitten saatiin jo toinen huomautus. Oltiin harrastettu kamalaa oma-aloitteisuutta, ja siirretty pari viikkoa sitten roska-astia autotallista tuohon talon seinustalle, kylläkin maisemoitu se melko hyvin pensaiden suojiin, niin ettei sitä paljoa näkynyt. Astia kun on tummanvihreä niin kuin ne pensaatkin, jotka oli tuuheat ja melkein sen astian korkuiset. Mutta eikös vain eilen ollut joku naapuri käynyt teippaamassa roskiksen kanteen lapun: "Please keep your trash cans in the garage expect on trash days. Thank you. -Rushlight Path " Että ihan koko katua edustaa tämä huomaavainen henkilö, eikä sitten omaa nimeään kehdannut lappuun laittaa, saatikka tulla itse sanomaan asiasta. Mika sanoi, että varmaan ne on kytänneet, milloin hän lähtee hakemaan poikia koulusta, ja tulleet sitten laittamaan sen lapun, hän kun oli melkein koko päivän kotona, ja olisi varmaan huomannut, jos joku olisi silloin käynyt tuossa työhuoneen ikkunan alla teippailemassa.

Siis onhan se oikeasti kumma, että tuollainen naapureita häiritsee. Mutta ei haluta olla tahallaan ilkeitä, roska-astia siirtyi nyt sitten takaisin autotalliin. Kyllähän se näin kylmillä ilmoilla siellä voi ihan hyvin olla, mutta tuntuu vain, että kai se kesällä siellä haisee, uh.

Muutenhan ei oikeastaan olla oltukaan mitenkään naapureitten kanssa tekemisissä. No, joulun jälkeen yksi naapureista oli tuonut browniepurkin ovenkahvaan joulutervehdyksen kera, me sitten vietiin Miskan kanssa sinne Fazerin suklaalevy ja itse tehty kortti vastalahjaksi. Mutta takapihalle suunnitellulle trampoliinille ollaan selvitelty lupaa jo marraskuusta asti, ja nyt on asiat jo siinä vaiheessa, että reilu viikko sitten saatiin viimeinenkin allekirjoitus naapureilta luvanhakemislappuun, ja hakemus on nyt käsittelyssä, ensi viikolla kuullaan, antaako kylätoimikunta meille luvan laittaa omalle takapihallemme trampoliinin vai ei…  Hakemus oli parisivuinen, tosi tarkkaan piti selvittää mitä aiotaan ja miksi ja kuinka kauan se olisi siellä, ja minkävärinen talo on ja vaikka mitä. Ja siihen hakemukseen piti liittää mukaan kuva suunnitellusta trampoliinimallista ja alueen/tontin pohjapiirustus, johon oli merkitty, mihin kohtaan aiotaan moinen vehje laittaa, sekä neljältä lähinaapuriperheeltä allekirjoitukset, että ovat tietoisia tästä meidän hankkeesta. Oikeasti, hohhoijaa… voiko asioita paljon tämän vaikeammaksi tehdä…???

Aki ja minä suoritettiin juuri hyvin virallinen arvonta, ja ystävänpäiväarpajaisten voittajaksi selviytyi numero 28, eli Inkku. Onnea onnea, yritän saada pikkupaketin lähtemään vielä tämän kuun puolella sinne Suomen kamaralle.

Aamuyöllä kolmen aikaan viereen kömpii pieni ihan hereillä oleva poika, jonka mieli on täynnä mietteitä.

"Äiti, mistä ne amerikkalaiset tietää, mitä tarkoitan, siis jos minä sanon, että haluan pesäpallomailan, niin mitä jos ne luuleekin, että haluan lepakon? Kun ne on sama sana, se bat!" Minä yritän selittää, että siitä asiayhteydestä, ihan samalla lailla kuin suomen kielessä erotetaan sana kuusi numerosta kuusi sen mukaan, mitä muuta asiaa siinä lauseessa on. "Nii-in, joo… hih, onpas hassua. Että englanniksi sana six tarkoittaa vain yhtä asiaa, niin kuin sitä, montako vuotta minä olen, mutta suomeksi se kuusi tarkoittaa kahta asiaa. Mutta entäs kun suomenkielessä sitten on kaksi sanaa  samalle asialle ja täällä vain yksi? Niinkuin jänis ja pupu ja rabbit?" Kerron, että kyllä englanniksikin on olemassa oma sana pupulle, bunny. Poika toteaa, että ahaa, sitä hän ei ollut ennen kuullutkaan.

Keskustelu jatkuu vielä hetken, paljon olisi sanoja mietittävänä. Minulla kuitenkin väsymys voittaa, ja lopulta poikanenkin lupaa hiljentyä, mutta vain, jos saa jäädä viereen nukkumaan loppuyöksi. No jää nyt sitten, tämän kerran… taas…

Ei todellakaan oltu osattu varautua siihen, että täällä näin pitkään saisi lumileikeistä nauttia. Naureskeltiin lähinnä partaamme joskus marraskuussa, kun kaupat oli täynnä toinen toistaan hienompia mäenlaskuvälineitä, lumipallontekovempaimia ja lumisodassa käytettäviä suojakilpiä.

No, amerikkalaiset nähtävästi osasivat kuitenkin uskoa lumiseen talveen, ja niin vain nekin välineet pikkuhiljaa hävisivät kauppojen hyllyiltä. Me ollaan mattimyöhäisiä tässäkin asiassa, nyt vasta alettiin miettiä, että pitäisiköhän se pulkka sittenkin kuitenkin ostaa. Tähän asti pojat on menneet suosiolla pussimäkeä tai pyllymäkeä. Lauantai-iltana käytiin parissa kaupassa katselemassa pulkkia, mutta ei löytynyt. Sunnuntaina sitten mentiin heti aamusta uudestaan, isompiin kauppoihin tällä kertaa.

Mutta ei, sesonki on ohi, nyt on kevätjutut hyllyissä, ruohonleikkurit ja pensastrimmerit, uima-altaat sun muut. Vähän sama juttu, mitä kävi joulujuttujenkin kanssa, sitten kun me hoksattiin, että voisi ehkä jonkun ostaakin, niin eipä semmoista tavaraa enää ollutkaan. Ja kun ennen Floridaan lähtöä etsittiin muovilipokkaita uima-allaskäyttöön, niin ei sellaisia löytynyt, nyt oli niitäkin hyllyt pullollaan. Kumman kausiluonteista kansaa täällä! Ja me ollaan aina väärään aikaa etsimässä tavaroita!

Ei siis pulkan pulkkaa eikä kelkan kelkkaa ollut enää niissä neljässä kaupassa missä käytiin. Tai no, nyt vähän liioittelen, siinä viidennessä oli kyllä, mutta kun se BJ’s on semmoinen tukkuliike, että sinne pitää ensin ostaa tukkukortti, jonka jälkeen sieltä voi ostaa sitten mielettömän kokoisia säkkejä tavaraa, niin sieltä meille ei mitään myydä. Ei olla vielä saatu mietittyä, kannattaisiko sinne se tukkukortti ostaa, siis että tulisiko sieltä ostettua sitten sen vertaa tavaroita, että kannattaisi, ja onko ne siellä oikeasti niin paljon halvempiakaan sitten. Pitää varmaan perehtyä asiaan jossain vaiheessa. Siellä siis olisi paria liukurimallia ollut, mutta eivät me niitä voitu ostaa, kun ei ole sitä korttia.

No, ihan hukkareissu ei kuitenkaan ollut. Pulkkaa lähdettiin ostamaan, vähän kalliiksi tuli…

Minä törmäsin eka kertaa täällä kaupassa Wiltonin kakuntekovälineisiin. Olen Ullanunelma-blogia seuranut jo pitkään, ja siellä aina tehdään kaikenlaista kivaa niillä välineillä, joten piti nyt itsellekin ostaa, että pääsee kokeilemaan. Miska halusi Mikki Hiiren muotoisen vuoan, ja minä halusin pallovuoan, Mikakohan se sitten halusi tuon soikiovuokasetin. Aki ei ollut mukana, vaan oli mennyt Oscarin luokse kylään. Vuokien lisäksi tietenkin kaikkia ihania koristelujuttuja, erilaisia pursotusteriä, väriaineita, laikkuria,kaulinta sun muuta. Oih, ihanaa!

Ja sitten toisessa kaupassa törmättiin enemmän ulkoiluhenkisiin juttuihin. Sulo Vilenin sanoin: Kun oli niin halvalla… ja vielä laatutavaraa. Miska halusi jääkiekkomaalit (30$), Mika kuuden hengen teltan (32$), ja minä makuupussin (20$), . Lisäksi tuli ostettua pihakatos (32$),  ja lasten pikkuteltta (10$), ainakin. Kyllä nyt on kaikilla hyvä mieli, kun löydettiin kivoja juttuja. Mutta sitä pulkkaa, sitä ei edelleenkään ole. Todennäköisesti ei tulekaan. Tiistaista alkaen on luvattu lämmintä keliä, eiköhän tämä lumi sitten ala sulaa pois.

No nyt meni kävijälaskurissa kymppitonni rikki. Aaltoja, serpentiiniä, torventoitotusta, jee…

Tässä kuva, jossa näkyy, mistä päin maailmaa viimeisimmät vieraat ovat olleet. Aasian suunnalla on vähän hiljaista, monesti sieltäkin joku kävijä on ollut. Ehkäpä siellä tällä hetkellä oleva yö vähän vaikuttaa hiljaiseloon.

Siitä 10 000. kävijästä tiedetään seuraavaa: Tuli sivulle klo 17.49 oman tietokoneen suosikkilistan kautta, nettioperaattorina on Verizon,  sijaintina on USA, Washington DC. Tietokoneessa on englanninkielinen Windows 2000 käyttöjärjestelmä ja nettiselaimena Firefox. Jos tunnistat itsesi tästä kuvauksesta, jätä kommentti, voi olla, että sinua onnistaa ilman arvontaakin. Itse voisin tämän perusteella veikata, että tämä kävijä olisi Pirjo, Jussi tai Olli. Mutta voihan se olla joku ihan tuntematonkin, en oikeasti tiedä läheskään kaikkia, ketkä käyvät lueskelemassa höpinöitäni. Mutta varsinkin nämä lähiseutulaiset olisi oikeasti ihan kiva tietää, voitaisiin tutustua ihan livenäkin. Esimerkiksi joku on käynyt tuolta Virginian puolelta ihan läheltä lueskelemassa silloin tällöin. Kiinnostaisi tietää, kuka…

Arvontaan ilmoittautumisaika jatkuu kuitenkin sinne ensi keskiviikkoiltaan saakka, käykääpä kaikki sinne ystävänpäiväpostaukseen laittamassa pikkukommentti, siis jos ette vielä ole käyneet, niin pääsette mukaan arpajaisiin.

Tässäpä viime sunnuntailta lupaamiani kuvia.

Kodittomia kadulla Smithsonian museoiden takana keskellä Washingtonia.

Korkealta Monumentista otettu kuvasarja Valkoisen Talon suuntaan.

Hard Rock Cafe, Miskan mielestä on tosi kiva, että täällä joka ravintolassa lapset saa oman ruokalistansa, jossa annosten lisäksi on aina jotain puuhailtavaa, tehtäviä ja väritystä.

Eläintarhasta: Norsun poikanen ja pandaemo.

Preeriakoira ja kissakala.

Gebardi ja seepra. Meillä jäi kovin vähän aikaa eläinarhassa oloon, kun se menikin näin talviaikaan jo neljältä kiinni, monta lajia jäi näkemättä tällä kertaa.

Sitten pari muuta kuvaa viikon ajalta.

Aki soittelee kotona kitaraa.

Centennial-järven rannalla ihmettelemässä jäätä.

Täällä on edelleen lumi maassa, ihan oikean talven näköistä. Perjantaina toki jo päästiin kouluun ja töihin, joskin koulut alkoivat 2 tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Pojat on kyllä nauttineet lumesta täysin siemauksin, pihalla ja leikkipuistossa ja mäessä ovat olleet lähinnä Akin isän kanssa tuntitolkulla.

Nyt illalla sitten käytiin viemässä vieras lentokentälle, josta matka Suomeen alkoi. Nyt on kolme viikkoa omalla porukalla oloa, ja sitten tuleekin kerralla kolme vierasta. Siitä sitten tuleekin tiukka viikko, kun Minna on jo suunnitellut, mitä kaikkea haluaa tehdä, ja ohjelmassa kuuluu olevan ainakin jääkiekko-ottelu, Medieval Times -turnaus, outlet-shoppailua, eläintarhakäynti, pääkaupungin nähtävyyksiä, ulkona syömistä… Saapa nähdä, miten aika riittää kaikkeen. Pappa sitten jääkin meille kuukaudeksi, Miska kyllä, kun oli suruissaan siitä, että pitää olla lähtijöitä saattamassa lentokentälle,kun se tuntuu niin kurjalta erota, sanoi että pappahan voisi jäädä sitten ihan siihen saakka, kun mekin ollaan täällä…

Maanantaina on Presidentin päivä, joka on täällä yleinen vapaapäivä kouluista ja osassa työpaikkoja. Minulla on siihen jatkoksi otettuna pari lomapäivää, työt kutsuu siis vasta torstaina!

Kun Akin isä suunnitteli reissua tänne, katseltiin, milloin olisi vapaapäiviä koulusta, että ehtisivät mahdollisimman paljon aikaa viettää keskenään. No, sopivia vapaapäiviä ei oikein löytynyt ja matka tuli tälle viikolle, joka oli kokonaan kouluviikko. Sovittiin, että Aki voi ottaa omaa lomaa pari päivää koulusta, että ehtivät olla yhdessä.

No, sitten sattui tämä "myrsky". Sillä nimellähän tätä meidän talvea täällä, ja Suomenkin lehdissä, on nimitetty. Minusta tämä kyllä on ihan tavallista talvea, lunta on satanut n. 10 senttiä, ihan hiljalleen, ja päivällä se on sulanut ja muuttunut sohjoksi ja illalla taas pakastunut kovaksi. Välillä on satanut jäätävää tihkua ja rakeitakin, mutta ei mitään myrskyksi luokiteltavaa ole meikäläisen mittapuulla ollut huomattavissa. Niin, no, siis sen takia, tai ansiosta, tai jotain, Aki on nyt saanutkin olla melkein koko viikon kotona. Maanantaina oli omalomapäivä, tiistaina oli koulua, mutta sieltä käskettiin kesken päivän pois, kun alkoi sataa lunta, keskiviikkona ja torstaina on koulut kokonaan kiinni huonon sään johdosta, perjantaista ei ole vielä tietoa. Että on nyt vapaata! Kaikki koulut ja kunnalliset toimistot ovat kiinni.

Itsekin olin eilisen ja aion olla tämänkin päivän kotona. Ei huvita mennä henkeä riskeeraamaan tuonne teille. Eilen oli tosiaan se 10 senttiä lunta teillä, ja täällä sitä aurauskalustoa ei ole siihen malliin kuin Suomessa, meidän tiekin aurattiin vasta iltamyöhällä. Tänään tiet on peilijäällä, johtuen eilisestä sohjoksi sulamisesta ja viimeyön pakkasista. Ei ole kesärengaskeli ollenkaan. Ja vaikka kuinka luottaisi, että itse osaa ajaa lumessa, sohjossa ja liukkailla, en luota siihen, että nämä täkäläiset osaisi. Onneksi ennakoin tätä jo tiistaina, ja otin töitä mukaan kotiin. Voin hyvällä omalla tunnolla olla lähtemättä ajamaan.

Niin, eilen oli tosiaan ystävänpäivä. Miska oli hyvin jännittynyt edellisiltana, koska oli tehnyt meille kaikille kortit, ja halusi kovasti ne antaa. Aamulla sitten sainkin pieneltä pojalta ihanan kortin ja halin!   Herttaista! Mieheltä sain suklaaruusun, raskisinpa vain sen syödä… Niin, syömisestä puheenollen. Täällähän ystävänpäivänä pitäisi muka välttämättä mennä jonnekin ulos syömään. Oltiin jo etukäteen päätetty, että ei sinne tupaten täysiin ravintoloihin lähdetä vaan ollaan ihan kotosalla. Eilinen kelikään ei sitten mihinkään houkuttanut lähtemään. Testattiinkin ensimmäistä kertaa sitä, että joku tuo meille ruuat kotiin. Tilattiin siis netistä Papa Johnilta pizzat, ja niin vain pizzakuski uhmasi säätä ja toi meille höyryävät pizzat kotiovelle. Hyvää oli, parempaa kuin Pizza Hutin pizza, meidän mielestä.

Eiliseen arvontabloggaukseen onkin jo tullut mahtava määrä osanottajia. Wau! Kylläpäs teitä onkin monta. Mutta jos et ole vielä käynyt puumerkkiä jättämässä, niin vielä ehtii, ensi viikon keskiviikkoiltaan, 21.2., saakka on aikaa.

Kaukaa tulee viesti tää
tervehtimään ystävää,
onnea, iloa tuoden,
kaikkea hyvää suoden.

  I h a n a a   Y s t ä v ä n p ä i v ä ä   K a i k i l l e ! ! ! 

Mittari tällä sivulla alkaa taas lähestymään tasalukuja… Sehän tarkoittaa, että on arvonnan aika! Edellisessä, viidentonnin arvonnassa, Marylandin nalle matkasi Saksanmaalle. Saapa nähdä mitä ja minne tällä kertaa lähtee…

Säännöt on suht samat. Arvontaan voit osallistua jättämällä puumerkin itsestäsi kommenttilootaan. Aikaa on tästä päivästä viikko eteenpäin, tai jos ei silloin vielä ole kymppitonni rikki, niin siihen saakka, että kävijälaskuri pyörähtää viisinumeroiseksi luvuksi. Sitten vedetään hatusta voittonumero, joka vastaa kommenttinumeroa. Jos joku kommentoi kahdesti, vain ensimmäinen kommenttinumero osallistuu arvontaan.

Jaa, eipä sitä sitten muuta kuin kommentoimaan! Onnea arvontaan!

Siis talven suhteen!

Annoin itseni ennen tänne tuloa ymmärtää, että täällä oikeasti on ihan lämmin talvi ja lunta tulee vain kerran talvessa ja sekin sulaa sitten seuraavana päivänä pois. No, nyt me ollaan saatu lunta jo monena päivänä, ja nytkin tuiskuttaa niin että maa on taas valkoisena. Ja pakkastakin on ollut heti monena päivänä, parhaimmillaan toistakymmentä astetta. Eihän tämän tämmöistä pitänyt olla!!!

No, sillehän ei mitään mahda, jos luontoemo tahtoo vähän järjestystään just tänä talvena muuttaa. Olisi vain ollut niin kiva sellainen yhden päivän kestävä talvi, en välitä lumesta niin paljon, että haluaisin sen pitempään sitä nähdä. Onneksi kuitenkaan täällä ei sitä pimeyttä ole, mikä Suomessa koko talven vallitsee. On kivaa, että aurinko paistaa kirkkaasti päivät pitkät!

Sitten toinen asia, jonka suhteen sitten ei päästy huijaamaan, vaikka lähellä olikin. Kirjoitin pitkän sepustuksen jo edellisviikkona ja laitoinkin sen tänne blogiin hetkeksi, mutta sitten alkoi hävettää oma tyhmyys, ja otin sen hetkeksi pois, päättäen, että kerron tästä jälkikäteen, kunhan homma on selvitetty. No, nyt homma on hoidossa, joten tässä kertomus kameran ostosta:

—

6.2.2007 Markkinointireiska hommissaan

Kategoria: Ärsytystä

Siis oikeasti, täällä tämä markkinointimentaliteetti on pikkuisen eri sfääreissä kuin koto-Suomessa! Siitä tuli taas muistutus eilen.

Taustaa: Pappa tarvitsee digikameran, ja täällä ne on jonkun verran halvempia kuin Suomessa. Pappa tulee meille kylään kuukauden päästä, joten tilattiin viikonloppuna nettikaupasta jo se kamera, tuttu ja turvallinen merkki, jossa on suomeksikin valikot ja muut. Käyttöohjeet tietenkään ei täällä tule suomeksi, joten tilattiin samalla itsellekin samanlainen kamera, että voidaan opetella itse sitä käyttämään ensin ja sitten opettaa papalle. No, ei toki vain siitä syystä ostettu itselle, kyllä me ihan oikeasti tarvitaan uusi kamera, se on mietinnässä hetkisen jo ollut, nyt vain oli sopiva motivaatio siihen.

Niin, siis viikoloppuna surffailtiin netissä ja etsittiin missä kaikkialla ko. kameraa myydään. Käytiin kaupoissakin, BestBuyssa, COmpUsassa yms sitä hipelöimässä. Sunnuntaina sitten laitoin tilauksen menemään, yhteen nettifirmaan, jossa oli halvempi hinta kuin monessa muussa. Eilen sitten selvisi ainakin yksi syy, miksi se oli halvempi.

Jouduin massiivisen markkinoinnin uhriksi. Jälkikäteen olo oli kuin olisin sotaan joutunut ja nippanappa hengissä selvinnyt. Ensin kännykkä soi, kun olin matkalla töistä kotiin. En ehtinyt siihen vastaamaan, minun täkäläinen känny kääntää puhelut jo neljän piippauksen jälkeen vastaajaan, rasittavaa. No, yritin soittaa takaisin numeroon, mutta siellä oli vain jonotusmusiikkia. Kun pääsin kotiin, kuuntelin ääniviestin, ja sinne oli markkinointireiska nimeltä Ed pyytänyt että soittaisin hänelle, asia koskee kameratilausta. Ja yllättäen sama viesti oli myös sähköpostilaatikossa.

No, ei kai siinä muuta kuin soittamaan Edille. Ed siinä ensin juttelee mukavia, kyselee, ostetaanko molemmat kamerat itselle vai tuleeko toinen lahjaksi lässynlässyn, ja kysyy sitten, että olihan tilauksessa nämä ja nämä tuotteet, ja eikö mitään muuta otettaisi. Sitten alkaa tykitys, ostakaa nyt ainakin muistikortit siihen, niillä mitä on mukana, ei pärjää (niinkuin ei pärjääkään, tiedetään, mutta siihen on jo suunnitelma). Jaa että ei muistikortteja, no sitten patterit ja laturit, pattereita ei tule paketissa. No, minä tiedän, että yhdet patterit siinä tulee mukana, akkuja ei tietenkään, mutta meillä on jo akku ja laturi, joka käy tuohon, ja papan ei kannata täältä ostaa, kun se ei sitten kävisi Suomen pistokkeisiin.

Tässä vaiheessa alan olla jo hengästynyt konekiväärimäisestä papatuksesta, mitä joudun kuuntelemaan; perusteluja, miksi minun olisi pakko ostaa jotain lisäjuttuja siihen. Mutta sitten loppuhuipentuma, ensin alkupalaksi takuupolitiikka, pakko on ostaa lisää takuuta. Sillä takuulla, mikä kameran mukana tulee, ei tee mitään, vain 90 päivää. Ahaa, mitäs tapahtui valmistajan vuoden takuulle??? No, siihen pitää maksaa 60 taalaa lisää. En usko, ihan oikeasti. Olen ostamassa uusia, käyttämättömiä, palauttamattomia kameroita, ja heidän nettisivuillaankin lukee, että niillä on vuoden takuu.

Mutta tämä olikin vain lämmittelyä. Viimeinen ponnistus, ja Ed alkaa paasata, miten minun täytyy ainakin ostaa upgradaus amerikkalaiseen malliin, että muuten saadaan kansainvälinen malli ja siis tiedättehän rouva hyvä, että se kansainvälinen malli ei toimi täällä Amerikassa, ette te voi sitä täällä käyttää, ja käyttöohjeetkin tulee kiinaksi ja muutenkin koko kamera ymmärtää vaan kiinaa tai jotain muuta kieltä, mutta ei englantia ainakaan jnejnejne. Minä olen ihan äimänä, höpöhöpö, yritän sanoa.

Sanon, että tiedän, että ko. kamerassa on yli 10 eri kielen valikot, oli se sitten tehty missä päin maailmaa tahansa. Jos he tosiaan ovat minulle sen meidän haluaman mallin lähettämässä, niin siinä on sama ohjelmisto riippumatta valmistusmaasta. Ja miten niin se ei toimisi Amerikassa? Mistä se kamera tietää satunko olemaan täällä vai Euroopassa. Eikä minua haittaa, vaikka kamera olisi kuinka kansainvälinen, itsekin olen kansainvälinen, jos sillä tarkoitetaan, ettei ole amerikkalainen. Ed ei kuuntele minua ollenkaan, vaan lataa vain tulemaan lisää mitä kummallisempia perusteluja, miksi minun nyt pitää ehdottomasti valita tämä amerikkalainen malli, sitä paitsi siihen tulee ne akku ja laturit mukana samalla korotetulla hinnalla, ja kyllä kai te rouva hyvä haluatte, että voitte kameraanne käyttää myös tässä maassa jnejne. Kuulostaa siltä, että jos nyt tosiaan otan sen kansaivälisen mallin enkä maksa mitään lisää mihinkään, niin hukka perii.

Hetken päästä olen jo kiehumispisteessä. Sanon melkoisenkin tomerasti, että nyt saa riittää! Että olen ihan varma, että arvon herra Ed nyt puhuu ihan pelkkää bullshittiä, ja antaapa olla koko tilauksen. Unohtakaa koko juttu, älkää lähettäkö minulle mitään älkääkä veloittako minulta mitään, minä kyllä pärjään ilman teidän putiikkiakin, kiitos. Ups, Ed pelästyi. Rouva hyvä, yrittäkää ymmärtää, hän tekee vain työtään. Teillä on oma työnne ja minulla omani, ja tämä nyt vain on minun työtäni, hän sanoo.

Yhtäkkiä hän sanookin, että kuunnelkaapa, hänpä nyt on niin ystävällinen tällä kertaa, että laittaakin ihan vain minulle, poikkeuksellisesti, nämä molemmat kamerat sitä amerikkalaista mallia ja ihan sillä hinnalla, mitä alunperinkin piti, eihän toki pakko ole mitään lisää maksaa. Hänpä laittaa nämä heti samantien postiin, toivottavasti ostatte jatkossakin meidän firmasta tavaraa, kiitos ja kuulemiin. Ja lyö luurin kiinni, ennen kuin ehdin sanoa mitään.

Minä jään suu auki ja hengästyneenä istumaan tuolilleni ja tuijottamaan kännykkää. Mikakin jo tässä vaiheessa oli tullut kuuntelemaan puhelua, kun kuuli minun äänensävystä, että nyt on joku erikoisempi juttu. Huh, minusta tuntuu, että olen oikeasti nyt ollut jossain tulitaistelussa, josta selvisin hengissä, en ole varma olinko voittaja vai ei, mutta hengissä kuitenkin. Aivan kamalaa, oikeasti. Minulla on semmoinen olo, että jos yhtään en olisi mistään mitään tiennyt, niin herra Ed olisi minulle yhtäkiä pakkomyynyt toistasataa taalaa lisää maksettavaa jostain täysin tyhjästä. Ihan varmasti melko moni sortuu tuollaisen myyntitykin käsissä, en ole eläissäni moista ennen kuullut. Ihan kamalaa!

Nyt sitten jännityksellä odotetaan, että saapa nähdä, mitä kameroita sieltä tuleekaan. Mutta siis oikeasti, jos se merkki ja malli on se, mitä halusimme, niin eihän ne nyt voi mitään susia olla! Kyllähän ne valmistajan laatikoissa tulee, ja ne laatikot on melkoisen standardeja. Pakko on vaan uskoa, että vaikka markkinointireiska olisikin ihan täysi tomppeli, niin kai se firma silti myy ihan normaalia tavaraa. Ja tuskin se kamera oikeasti mitään kiinaa puhuu, tai jättää toimimatta siksi, että ollaan Amerikassa. Niin, ja Mika huomasi, että jos se nyt lähettää sen amerikkalaisen mallin siihen samaan hintaan, niin siihenhän Edin sanojen mukaan kuuluu sitten se laturit ja akku samaan pakettiin. En usko, että niitä kuitenkaan tässä mukana tulee. Jotenkin en jaksa uskoa mitään, mitä kyseinen heppu suustansa päästi. Järkyttävä tyyppi!

2 kommenttia, lisää mahtuu… » 

1. Noiden nettifirmojen kanssa saa olla varovainen, varsinkin jos hinta tuntuu vahan liian hyvalta. Mitkaan “kunnon” yhtiot eivat harrasta tuollaista ahdistelua. Jos tilasitte kamerat joltain seuraavilta nettisivuilta: bestpricecameras.com, usaphotonation.com, jandkcameras.co tai infinitiphoto.com, kannattaa kayda katsomassa tata sivua: http://www.resellerratings.com/store/Best_Price_Cameras_6 . Nuo nettikaupat on tunnettuja huijareita, eika tilaamansa tavaraa saa valttamatta ikina.

Comment by Mikko — 6.2.2007 @ 08:41

2. No onneksi ei ollut kuitenkaan mikään noista firmoista. Mutta eipä tuosta kaupasta taman jalkeen enaa mitään tilatakaan, olkoonkin parikymppia halvempi kuin BestBuy. Toivottavasti kamerat tulee ja on oikeanlaisia. Ettei tarvi alkaa taistelemaan.

Comment by Kaaka — 6.2.2007 @ 08:52

—

Tämän kirjoituksen ja Mikon kommentin jälkeen tein vähän salapoliisityötä ja etsin meidän käyttämän firman arvostelut netistä. Päätin, että en ala odottamaan, mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään, ja soitin firmaan ja peruutin tilauksen. Ilmoitin myös pankkiin, että tämän firman luottokorttilaskua ei hyväksytä, jos sieltä sellainen tulee, he tarkistivat että ei ollut tullut, ja lupasivat pitää sen mielessä.

Sitten neuvoteltiin Mikan kanssa, mistä sitten hommataan kamerat, ja käytiin läpi muitten nettifirmojen arvosteluja. Päädyttiin sitten tilaamaan kamerat kuitenkin netistä, mutta sellaisesta kaupasta, joka on saanut tosi hyvät arvostelut. Hintakin oli lähes yhtä edullinen kuitenkin kuin tuolla ensimmäisessä tylyssä firmassa.

Tällä kertaa shoppailu sujui hyvin, ja hyvät kamerat tuli kahden päivän päästä tilauksesta. Kappalehinnaksi tälle kameralle jäi loppujen lopuksi 352,50 taalaa. Toisesta firmasta tilattiin lisäksi kumpaankin kameraan 2 gigan muistikortit, että mahtuu tarpeeksi kuvia. Ne maksoivat 34,60 taalaa kipale. Yhteensä siis saatiin hyvä kamera ja riittävästi muistia n. 300 eurolla. Kannatti, loppujen lopuksi, vaikka välillä ottikin päähän asioiden hoitamisen vaikeus. Loppu hyvin kaikki hyvin…

Perjantaina saatiin täälläoloajan ensimmäinen vieras Suomesta. Nyt on sitten saatu tuliaisia, joilla voi ravita mieltä ja kieltä. Ihanaa syödä pitkästä aikaa jälkiuunileipää, ruispuikuloita, oltermannijuustoa, nam! Ja mukavaa lueskella Me Naisia, Seuraa, Apua, Soundia, Hesaria, Iltistä…!

Viikonloppu on mennyt vierasta kierrättäessä tutustumassa paikkoihin. Kaupungin ostari ja poikien lempileikkikenttä on nähty, ja muutenkin lähistöllä ajeltu. Eilen käytiin Washingtonissa koko päivä, ensin Washington Monumentin huipulle hissillä ja läpileikkaus kaupunkiin 555 jalan korkeudesta, sitten kävely Valkoisen Talon ympäri ja ajelua Capitolin ja Mall’in seutuvilla. Välillä syömässä Hard Rock Cafessa ja loppupäiväksi eläintarhaan mm. pandoja ihastelemaan. Kiva päivä! Tästä laitan kuvia jonain päivänä, nyt ei ehdi kun pitää töihin lähteä.

Aki on tietysti tosi iloissaan, kun pääsee isänsä kanssa pitkästä aikaa oleilemaan. Miskalla nähtävästi jotenkin Suomi-vieras toi ikävän taas pinnalle, on ollut vähän kiukkutuulella, ja lauantai-iltana ei oikein suostunut alkaa nukkumaan, vaan olisi halunnut samantien keskellä yötä lähteä Suomeen. Kun siellä kaikki ymmärtää, mitä hän sanoo, ja kavereita on kovasti ikävä. Maria kaikkein eniten, ja sitten Annaa ja Juhoa ja Johannesta ja Ilmaria, ja koko eskariluokkaa. Ja vaikka hän kuinka osaa täällä jo vähän koulussa puhuakin, niin hän ei kuitenkaan osaa niitä tärkeimpiä sanoja, niin että voisi ihan kunnolla ymmärtää ja puhua näitten luokkakavereiden kanssa… Sniif. Eihän siinä auttanut kuin lohdutella, ja kyllä se unikin siinä sitten tuli, mutta ei omassa sängyssä, äitin vieressä piti saada olla.

Neljäsosa tutkimusvaihdosta on nyt takana, eli 13 kuukaudesta on mennyt kolme kuukautta ja yksi viikko. Jonkunlainen väliraportti olisi varmaan paikallaan.

Elämä täällä on ollut paljolti sellaista, mitä kuvittelinkin ennen tänne tuloa. Tietysti etukäteen osasi vain ajatella hämärästi ja yleistäen, nyt asiat on muuttuneet paljon konkreettisemmaksi.

Etukäteen sitä tiesi, että tosi paljon ollaan ihan perheen kanssa yhdessä, mutta jotenkin ei osannut ajatella sitä, kuinka totta se onkaan. Että oikeasti ei ole kavereita, jonka kanssa mennä käymään kaupungilla tai sauvakävelyllä, tai soitella noin vaan Mitä kuuluu -puheluja. Voin ihan rehellisesti myöntää, että välillä on ollut tosi yksinäistä, kun ei ole rakkaita tyttökavereita lähettyvillä, joitten kanssa voi höpöttää ja manata kaikki asiat ja nauraa päälle. Mutta toisaalta sitten taas, minusta on kiva, että ollaan koko perheellä kotona, kun Suomessa pojat viihtyi koko ajan enemmän ja enemmän kavereitten luona. On kiva olla iltaisin kotona ja pelata lautapelejä tai jotain, ihan vaan olla.

Etukäteen myös tiedettiin, että meillä ei ole kahdenkeskistä aikaa Mikan kanssa täällä juurikaan. Suomessahan meidät oli ihan pilalle hemmoteltu sen suhteen. Pojilla on niin paljon muitakin rakkaita ihmisiä siellä, että me saatiin tosi paljon olla kahdestaan, vaikka käydä vaan kaupassa, tai elokuvissa, tai olla kotona ihan keskenämme. Nyt sitten sitä aikaa ei ole juurikaan ollut. Pitää myöntää, että pari kertaa ollaan jätetty pojat hetkeksi kotiin, kun on ollut joku asia hoidettavana. Mutta siitä on sitten huono omatunto, ja vähän pelottaa, että jos jotain sattuu, joten ollaan kiirehditty sitten mahdollisimman pian kotiin kunhan asiat on hoidettu. Ei puhettakaan, että elokuviin voitaisiin lähteä, uusin Bondikin on vielä näkemättä…

Alkuhässäkästä on selvitty, ja arki on asettunut uomiinsa. Arki on arkea täälläkin, ihan samojen asioiden kanssa saa touhuta ihan maasta riippumatta. Täällä se on ehkä himpun verran vaivalloisempaa kuin Suomessa. Välillä tuntee itsensä ihan lapseksi, tai muuten vain tyhmäksi, kun ei tunne systeemejä eikä tiedä, miten asiat hoituisi näppärästi. Ja siihen päälle sitten Suomen asioiden hoito, mikä on hankalaa jo ihan aikaeronkin takia. Kaikesta kuitenkin on selvitty, jollain lailla. Mutta aikaa ja energiaa asioitten hoitamiseen menee täällä enemmän.

Pojistani olen ylpeä! Heistä olin etukäteen eniten huolissani ennen tänne lähtöä, että miten sopeutuvat ja miten pärjäävät. Älyttömän hyvin ovat pärjänneet! Ei ole montakaan isoa vastoinkäymistä ollut. Toki heillä on välillä tosi ikävä Suomeen, kavereita ja kaikkia tärkeitä ihmisiä, se on ymmärrettävää, niinhän meillä aikuisillakin on. Mutta kuitenkin, ovat sopeutuneet hyvin, kumpikin tykkää olla koulussaan, ja kavereitakin on alkanut tulemaan. Ja ennenkaikkea, viihtyvät hyvin niin keskenään leikeissään kuin koko perheenkin kanssa. Luulen, että ei tämä vuosi heille ainakaan mitään haittaa saa aikaiseksi, nyt ainakin näyttää siltä, että tästä voisi olla jopa jotain hyötyä. Maailmankuva ainakin avartuu ja oppivat ymmärtämään ja suvaitsemaan muitakin tapoja kuin se oma.

Tämä bloginpito on ollut mukavaa. Vaikka välillä arveluttaakin levitellä omia asioita koko maailmalle julki, niin kuitenkin olen sitä mieltä, että on myöhemmin itselle kiva, että on muistissa se, mitä eri vaiheissa tehtiin ja miltä tuntui. Ja on kiva, että kaikki tutut ja läheiset saa lukea meidän kuulumisia melkein reaaliajassa; luulen, että se helpottaa paluuta, kun ei tarvi päivittää ihmisille koko vuoden tapahtumia kerralla, vaan kaikki voivat halutessaan lukea juttuja jo täältä. Eikä minua haittaa se, että tätä kautta on tullut uusia tuttuja, ihan ympäri maailmaa. Eikä tätä tulisi varmaan niin paljon kirjoitettua, jos ei ihmisiltä tulisi kommentteja, että joku tätä lukeekin. Tietty on ihan ok, että ne jotka ei halua kommentoida, lueskelevat vain. Niin minäkin monessa blogissa käyn vierailulla. Mutta kahta kivempaa on aina se, kun joku kommentoi, vaikka itse olenkin harvinaisen huono vastailemaan niihin. Tietäkää vaan se, että kyllä ne mieltä aina lämmittävät, niin tutuilta tulleet terkut kuin se, että joku ennen tuntematon ihminen paljastaa lukevansa juttujani.

Mistäs sitä suomalainen muusta juttelisi, kun säästäkin voi jutella…

Nyt aamulla aikaisin -7 astetta, ja yöllä on satanut lunta vähän enemmänkin, muutaman sentin, koko ajan vähän satelee lisää. Mietin tässä just, että uskallanko lähteä tunnin päästä liukastelemaan töihin vai jäänkö kotiin etätöihin. Poikien koulu nyt varmaan ainakin on suljettuna, eilen jo koululta varoittelivat, että varmaan on vapaapäivä huomenna, kun oli lunta luvattu.

Säätiedotuksissa eilen ihmettelivät tätä keliä, totesivat, että nämä ovat sellaisia pohjois-Kanadan säitä, ei tämmöistä pitäisi tällä seudulla olla… Tietty just se talvi, kun me ollaan täällä, on poikkeuksellisen kylmä…

Laittakaahan kommentteihin pakkastilanne (tai plussat, jos niin onnellisessa asemassa olette…) teidän seudulla tällä hetkellä, saadaan katsaus säästä ympäri maailmaa!

Edit: Niinhän siinä kävi, että juuri äsken, klo 5.40, tuli sähköpostiin ilmoitus:

"Countywide eSchoolnewsletter

——————————————–

All Howard County public schools are closed today, Wednesday, February 7. All evening activities in schools — both school-sponsored and community-sponsored — are cancelled. This includes high school athletic practices and games."

Minä taidan kuitenkin lähteä töihin, pumpulilumi ei mahda paljon ajamista haitata.

Täällä kyllä ei taida juuri kukaan ko. hepusta olla kuullut, joten ilman runebergin torttuja nyt sadaan pärjätä. No, korvattiin tätä menetystä vähän viikonloppuna, kun tehtiin ensimmäistä kertaa tuttavuutta Krispy Kremen donitsien kanssa. Ihan hyviähän ne olivat, joskin Arnoldsit taitaa kuitenkin vetää voiton kotiin.

Perjantaina käytiin muuten luistelemassa paikallisessa jäähallissa. Pieni ongelma esiintyi, siellä vuokrattiin vain ja ainoastaan kaunokkiterällisiä luistimia, ei ollenkaan tavallisia jääkiekkoluistimia ilman niitä kärkipiikkejä. No, päätettiin kokeilla kuitenkin, kun sinne asti oltiin menty, vaikka isommat poikapuoliset vähän nurisivatkin. Minulla ei tietty ollut ongelmaa, ikäni sellaisilla luistelleella. Eikä Miskallakaan, nähtävästi on sen verran vähän vielä luistellut, ettei ole väliä, millä menee. Ja hyvin onnistui noilla menemään, koko kaksituntisen yleisövuoron veti rinkiä ympäri ihan tohkeissaan, koko ajan varmemmin ja varmemmin. Ei olisi pois lähtenyt ollenkaan. Mika taas kärsi teristä niin paljon, että luovutti ensimmäisen vartin jälkeen, ja Akikin reilun tunnin päästä. Mutta kivaa oli, voidaan mennä uudestaankin, jos löydetään jostain ainakin parit jääkiekkoluistimet ensin.

Lauantaina käytiin ajelulla Baltimoressa, vietiin pleikkari sinne yhdelle pojalle modattavaksi, että viimeinkin saadaan sillä pelattua myös niitä joulupukin Suomesta tuomia pelejä. Tänään käyn töiden jälkeen sen pojan työpaikalta hakemassa vehkeen takaisin, eilen tuli sähköpostia jo, että homma on valmis ja toimii. Mielenkiinnolla odotan. 40 taalaa se poika siitä veloitti, parissa paikassa olisi ollut kympin halvempi, mutta tämä tuntui luotettavimmalta.

Sunnuntai sitten meni vähän vötkyillessä, lautapelejä pelaillessa, ähkyyn asti syömisessä ja ruuan sulattelemisessa. Meillä on Mikan kanssa nyt urakkana ollut katsoa pari mennyttä Lost-sarjan kautta läpi, kun ylihuomenna alkaa telkussa uusi kausi. Pitää saada itsensä päivitettyä ennen sitä. Vielä on vissiin 8 jaksoa jäljellä, pari päivää aikaa… eiköhän se onnistuta tekemään.

Jep, nyt pitää lähteä ajelemaan töihin. Ulkona näyttää olevan 10 astetta pakkasta, hrrrr…

Pari päivää oli tas kesäkelejä välissä, ja eilen satoi vähän räntää. Tänä aamuna oli pihalla paikoittain semmoinen vajaa sentti valkoista. Siis minimaalisen vähän, joka ei mitään eikä ketään haittaa. No, aamulla katseltiin poikien kanssa ikkunasta kummissamme, kun vastapäisen naapurin pihaan tuli työmies, ihan palkattu työntekijä siis, joka alkoi lapiolla puhdistaa naapurin pihatietä lumesta.

Siis ihan oikeasti!    Ymmärrän hyvin sen että lapset haluaa mennä huvikseen lapiolla tekemään kuvioita nurmikolla olevaan lumeen, mutta että oikein maksetaan jollekin siitä, että se millintarkasti puhdistaa kaikki lumihiutaleet ajotieltä, kun niitä on siinä vain semmoinen määrä, että siitä pääsisi ihan hyvin kenkiä kastelematta kävelemään, ja jonka aurinko muutaman tunnin sisällä sulattaisi kuitenkin pois. Ei voi ymmärtää!

Meillä satoi tiistai-iltana lunta. Oli ollut tarkoitus lähteä kirjastoon poikien kanssa, mutta just kun oltiin lähdössä, taivaalta alkoi tippua hiutaleita. Eihän nuo mihinkään malttaneet lähteä! Pakko oli päästä pihalle, lumitöihin ja lapiohommiin!

No, hyvä, että menivät, seuraavana päivänä lumesta ei ollut enää tietoakaan, kaikki suli pois. Periaatteessa kuvittelisi, että kun täällä on öisin ollut pakkastakin, tai ainakin nollassa, niin lumi pysyisi, mutta kun aurinko paistaa päivällä niin kirkkaasti ja lämmittää, niin sehän sen lumen sitten sulattaa. Keskiviikkoiltana sitte kysyin Miskalta, että lähdetäänkö nyt kirjastoon, ja Miska sanoi, että mennään vaan, mutta vain, jos ei ala sataa lunta!