Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Meillä on nyt paljon tyhjempää. Meidän merirahtitavarana lähtevät laatikot käytiin tänään hakemassa pois. Toivottavasti ei ollut viimeinen kerta, kun ne tavarat nähtiin!!! Matkaan lähti nyt 52 laatikkoa, ja huomenna perässä seuraa autot, jotka viedään itse Baltimoren satamaan, ja niiden sisässä on vielä 7 laatikkoa lisää. Päädyttiin laittamaan autojen sisälle hankalanmalliset tai varovasti käsiteltävät rahtitavarat. Eli käytännössä se tarkoittaa lähinnä haravoita, rumpuja ja sen sellaista. Kontissa kulkevaan autoon kun kuulemma saa laittaa tavaraa sisälle, kunhan kiinnittää ne niin hyvin, että ne ei pääse siellä liikkumaan.

Tämä ilta kuluu sitten lentorahtilaatikoita pakattaessa, huomenaamulla pitäisi olla tiedossa niiden pakkausten mitat, painot ja sisällöt. Sen jälkeen päästäänkin sitten laittamaan kaikki loput mukaanotettavat tavarat matkalaukkuihin (osa on kyllä jo laitettu). Torstaina lähtee sitten vuokrahuonekalut pois, ja torstai-iltana tulee yksi kaveri hakemaan kaikki meidän tänne jätettavät tavarat itselleen käyttöön. Hyvä, ettei tarvitse roskiin ihan kaikkea heittää.

Töissäkin on miljoona hommaa, mitkä pitäisi muistaa vielä hoitaa ennen lähtöä. Pikkuisen tuntuu, että kiire tulee kuitenkin, vaikka kuinka hyvin etukäteen on muka alettu valmistautumaan ja touhuamaan. Sellaista se vaan on… No, ensi viikolla ollaan jo Suomen kotona!

Kiitos kaikille nimipäiväonnitteluja lähettäneille! Kummasti pienet sanat ja teot lämmittää mieltä! Tässä teille kaikille virtuaalinen pala minun nimpparikakkua, tekaisin sen vähän vahingossa, kun piti kuiva-ainekaappia tyhjentää, ja bongasin olohuoneen nurkassa pakkaamista odottavan uuden vuoan, jota en ollut vielä kokeillut.

Eilen oli mukava päivä! Ilma oli kiva, kirpeän syksyisen raikas. Aamulla oli pikkupakkasta, ja päivällä aurinko lämmitti ilman reiluun kymmeneen asteeseen. Pojat viettivät paljon aikaa pihalla, lähinnä haravoiden lehtiä isoon kasaan ja sitten siinä hyppien. Kivan näköistä!

Illalla sitten Mika jäi yksin kotiin, kun minä ja pojat lähdettiin teatteriin! Mentiin Toby’s Dinner Theatre’en, jossa nimensä mukaisesti ensin syötiin, ja sitten nähtiin esitys. Ohjelmassa oli yksi minun kaikkien aikojen suosikkimusikaalista, Sound of Music. Olen poikien kanssa katsonut sen elokuvana DVD:ltä, joten heillekin tarina oli jo valmiiksi vähän tuttu. Minähän olen itse sen elokuvan nähnyt kymmeniä kertoja, kesäteatteriesityksenä Turun Samppalinnassa olen sen kokenut, ja kirjan olen ainakin pariin kertaan lukenut. Laulutkin osaan ulkoa. Mutta uusi versio on aina hieno nähdä, ja ei tämänkään kertainen tuottanut pettymystä. Todella hienoja näyttelijä-laulajia olivat löytäneet, varsinkin lapset olivat aivan upeita. Eikä Mariaa esittäneen naisen ääni paljoakaan hävinnyt Julie Andrews’ille, uskomatonta mutta totta.

Kunnon kuvia ei ole, kun siellä oli kuvaaminen kokonaan kielletty, ja jos joku uskalsi sitä kieltoa uhmata (kröhöm…), niin valo ei kuitenkaan riittänyt. Mutta näkee tuosta sen periaatteen, eli esiintymislava on katsomon keskellä, ja todella hienosti oli otettu huomioon se, että joka puolella olevat katsojat näkisivät oleelliset tapahtumat, eikä kenenkään tarvitsisi katsoa vain selin olevia näyttelijöitä.

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, ja päinvastoin. Illan miinuspuoliin jäi muistiin hinnoittelupolitiikka ja tippien anto. Tai ei siinä mitään, ollaan nyt jo totuttu siihen, että tippiä aina annetaan, mutta en aina jaksa muistaa sitä, että tässä maassa juuri mikään hinta ei ole se, mikä ensin ilmoitetaan. Minä (samoin kuin samassa pöydässä kanssamme istuneet amerikkalaiset, eli ei ollut mistään eri kulttuurien törmäyksestä kysymys) olin olettanut, että kun lippujen hintaan kuului ruokailu ja teatteriesitys, niin ei siihen sitten tulisi enää päälle mitään. Pöydässäkin oli hinnasto ainoastaan maksullisille juomille, kuten alkoholeille ja erikoiskahveille. Niinpä yllätys oli suuri, kun väliajalla eteen tuotiin lasku, jossa veloitettiin juomista (siis ihan peruslimsoista + jääteestä) erikseen pari taalaa per lasi, ja lisäksi kuulutettiin kovalla äänellä, että huomaattehan, että tippiä olisi parempi jättää, ja tippi lasketaan niin, että lippujen ja juomien yhteishintaan lisätään vähintään 15% päälle. Siis että myös siitä teatteriesityksestä, ei pelkästään ruuista ja juomista, piti maksaa tippiä.

Meilläkin, kun liput jo maksoivat toistasataa taalaa ja juomat siihen yllättäen päälle vielä, niin tippiä tuli vähintään parikymmentä taalaa ylimääräistä. Pikkuisen kirpaisi. Siis esitys ja ruuat oli hyviä, sen korkeammankin hinnan arvoisia, ei siinä mitään, mutta minä ihan oikeasti haluaisin itse tietää etukäteen sen, mitä mistäkin maksan, enkä ollenkaan arvosta sitä, että minut pakotetaan raottamaan lompakkoa yhtäkkiä yllättäen. Minusta oli vähän huijauksen makua siinä, että limsat eivät kuuluneetkaan ruokailun hintaan, ja siinä, että tippi vaadittiin (sitä ihan oikeasti korostettiin kuulutuksissa todella paljon) maksamaan myös näytöksestä. Mieluummin olisin maksanut siitä näytöksestä jo alunperin sen verran enemmän!

Mitäs tässä tehdään?

Aki tuli katsomaan, kun minä ja Mika keittiön pöydän ääressä tehtiin tämmöistä hommaa. Pikkuisen oli kummastunut ilme pojalla, kun kysyttäessä kerroin, että minä lusikoin kissanhiekkaa teesuodatinpusseihin, ja Mika teippaa niitä pusseja kiinni. Ajatteli vissiin, että nyt ne on ihan seonneet…

Onhan tähän ihan syy. Pitkin syksyä ollaan pähkäilty, miten estettäisiin tavaroiden ja autojen homehtuminen merikuljetuksen aikana. Sellaista kun kuulemma on jollekin joskus käynyt, ja vakuutus ei sellaisia vaurioita korvaa. Tiedossa on siis ollut, että jonkunlainen kosteudenpoistaja-aine on syytä laatikoihin ja autoihin (tai konttiin) laittaa sisälle. Ollaan otettu selvää erilaisista kosteudenpoistajista (englanniksi desiccant) ja pyöritelty hinta-helppokäyttöisyys-optimointirulettia. Eniten käytetty kosteudenpoistaja on silica gel. Kallein mutta helpoin tapa olisi ollut ostaa sitä silica geliä, joka on nimenomaan tarkoitettu tuollaiseen konttikuivaukseen, netistä valmiissa paketeissa, jotka voisi sitten ripotella sopiviin paikkoihin. Seuraavaksi kallein, asteen työläämpi tapa, olisi ollut ostaa sitä samaa ainetta irtojauheena ja pakata se itse sopiviin nestettä läpäiseviin pakkauksiin. Halvimmalla olisi päässyt, jos olisi koko vuoden ajan kerännyt eri kaupoista ne pienet silica gel -pussukat, mitä on jokaisessa myynnissä olevassa käsilaukussa, takin taskussa, kenkälaatikossa jnejne. Kuulemma kaupat antavat niitä ilmaiseksi pois pyydettäessä, kun roskiinhan ne muuten menevät.

No, me päädyttiin siihen, että ostetaan irtotavaraa ja pussitetaan itse. Lähinnä kysymys oli siinä, että mitä irtotavaraa ostetaan; nimenomaan konttikuivaukseen tarkoitettua, vai kukankuivaukseen tarkoitettua, vai kissanpissan kuivaukseen tarkoitettua. Hinnat näissä eroaa suuresti keskenään vaikka nämä ovat kuitenkin kaikki sitä samaa ainetta. Ymmärtääkseni hintaero johtuu lähinnä siitä, minkä verran ihmist ovat valmiita maksamaan mistäkin asiasta. Sama tuote, eri paketti, hyvin eri hinta. Se "kissanhiekka"rae maksoi alle 4 taalaa kilolta, kukankuivausrae muistaakseni n. 10 taalaa kilolta, ja sitten se konttikuivaukseen mainostettu rae n. 20 taalaa kilolta. Asennetta piti itsellä vähän tarkistella, tuntui niin hölmöltä ostaa jotain ihme kissanhiekkaraetta. Mutta siihen sitten pitkällisten ajatteluiden jälkeen kuitenkin päädyttiin, ihan hinnan takia. Ja siis jos tuotesisältö näissä jokaisessa on 100% silica gel, niin ei niissä kovasti eroa loppupeleissä voi kosteudenpoiston suhteen olla. Näin maalaisjärjellä ajatellen.

Tänään sitten pussitettiin niitä. Oltiin ostettu sitä varten sekä tee- että kahvisuodatinpusseja, kokeiltiin kumpiakin. Teesuodatinpussit toimi parhaiten, ne oli sopivan muotoisia ja niissä oli hyvä läppä, josta ne oli helppo teipata kiinni. Jokaiseen pussiin laitettiin n. 3 rkl silica geliä, ja joka laatikkoon on laitettu 3-4 sellaista pussia. Lisäksi aiotaan laittaa isommat määrät sitä sitten autoihin sisälle, todennäköisesti  niihin laitetaan se aine polvisukkien tai sukkahousujen sisälle, ja johonkin kohtaan autoon. Toivottavasti ne tepsii! Ei olisi kiva yllätys saada homeisia autoja Suomen päässä ajettavaksi… Onko kellään mitään kokemusta näistä jutuista? Kommentteja kiitos.

Siis Black Friday, vuoden suurin yksittäinen ostospäivä hulluine tarjouksineen tässä maassa. Viime vuonna saatiin jo vähän esimakua, ja tänä vuonna yritettiin muka ottaa asia vakavasti. Jätettiin pojat aamulla nukkumaan ja lähdettiin Mikan kanssa katsastamaan Early Bird -tarjouksia. Kohl’s aukesi jo neljältä aamulla, ja sinnehän meidänkin sitten piti mennä… Eipä tarvinnut yksin olla, huhhuijaa, mitkä jonot!

Tuossa kuvassa vähän tilannetta juuri neljän aikaan ovien auettua. Jonosta näkyy kuvassa ehkä kolmasosa, se jatkui vielä kauaskauas tuosta eteenpäin ja kulman ympäri. Järkyttävää! Ja jo ennen kuin me edes päästiin sisälle, ensimmäiset tulivat ostoksiensa kanssa ulos. Njoo.. hukkareissu mutta tulipa tehtyä. Pari muutaman taalan lelujutskaa oltaisiin löydetty, mitkä olisi voinut ostaa, mutta sitten kun alettiin etsiä kassajonon päätä, ja todettiin, että jono ihan oikeasti kiertää ihan koko kaupan ympäri, ja vielä monella mutkalla, niin häivyttiin vähin äänin ilman mitään ostoksia.

Sen jälkeen käytiin vielä tarkistamassa Wal-Mart, Dick’s, ToysR’Us, Staples, Michaels ja Target, mutta lähes sama tilanne melkein jokaisessa, mielettömät jonot. No, Dick’siltä saatiin hyvät pipot ostettua, ja Michaelsilta vähän leivontajutskia edullisesti (niitten tarjous oli, että kaikki ennen klo 9 tehdyt ostokset olivat -25%, myös jo alennetuista tavaroista). Mutta vähälle jäi saalis tällä erää, ja hyvä niin, sillä eihän me enää haluta mitään isoa pakattavaa.

Mutta aivan järkyttävästi oli ihmisiä jonoissa! Aikaisimmat olivat oikeasti parkkeeranneet kauppojen eteen jo milloin lie, illalla tai yöllä. Makuupusseissa kyhjöttivät, osalla oli retkituolitkin mukana. Stokkan Hullut päivät tai Kärkkäisen Sikapäivät ei ole mitään tähän touhuun verrattuna…

Tänään vietetään taas Thanksgiving- eli Kiitospäiväjuhlaa tässä maassa. Viime vuonna oltiin vielä vähän pihalla koko juhlan tarkoituksesta, nyt sentään jo vähän tiedetään sen taustoja. Mutta silti ei aiota tänäkään vuonna sen kummemmin tätä tapahtumaa juhlistaa. Vaikka onhan se mukavaa, että kaikilla on pitkä viikonloppu.

Me päätettiin eilen, että lähdetään Kiitospäiväajelulle. Bensaa kun nimittäin pitää polttaa, juuri eilen sain taas ScanAmilta meiliä, ja saatiin tietää mm. että autojen bensatankit pitää olla melkein tyhjät, kun viedään autot satamaan. Ja eikös minulla ole tankki melkein täynnä… Tänään siis ahtaudutaan koko perhe pikkuautoon ja ajellaan katsomaan, miltä näyttää Atlantic Cityssä näin talvea odotellessa. Lähinnä pääkohteena meillä on sen kaupungin Hard Rock Cafe (lisää keräilytavaraa ja matkamuistoja pakattavaksi siis…), ja onhan se muutenkin kiva käväistä vielä vähän tuolla rannikolla päin. Yritetään myös bongata vielä puuttuvia rekisterikilpiä. 9 osavaltion kilvet on vielä kuvaamatta, toivottavasti edes pari saataisiin tällä reissulla napattua…

Muuttovalmistelut on taas edenneet jonkin verran. Merirahtina lähtevät laatikot lähtevät meiltä tiistaiaamupäivänä, ja autot käydään viemässä itse satamaan keskiviikkoaamuna. Laiva, jossa meidän kontti on kyytissä, lähtee sitten 3.12. Baltimoresta Suomeen, ja toiveissa on, että saadaan tavarat kotiin Muhokselle siinä joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Saa nähdä, miten todellisuudessa homma toimii, mutta tämä on suunnitelma.

Kuljetusvakuutuskin on nyt otettu, ja oli huomattavasti halvempi kuin kuviteltiin. Joku näistä meidän muuttofirmatarjokkaista oli meille ne alustavat prosenttimäärät (1,5 ja 3,5 %) antanut, mutta If tarjosi paljon pienemmillä prosenteilla. Autoille tulee vakuutusmaksua 0,6022% auton arvosta, ja muille tavaroille hinta oli 0,8862% niiden arvosta. Meille yhteensä siis vakuutus tulee maksamaan n. 620 euroa arvioidun puolentoistatuhannen sijasta, jee!

Lentorahtia olen myös edelleen selvitellyt; Lufthansa periaatteessa voisi kuljettaa meidän laatikot, mutta eivät ole kauhean innokkaita eivätkä yhteistyöhaluisia. Joten taidetaan laittaa ne laatikot (lähinnä kaksi kitaraa, sähköpiano, kävelysauvat sekä jouluista tavaraa, eli siis semmosta, mitä tarvitaan Suomessa jo ennen joulua) matkaan Fedexillä, joka ainakin ihan mieluusti sen homman hoitaa ovelta ovelle.

Sitten vielä vähän muita kuulumisia. Miskalla kävi eilen kaveri, Hari, muutaman tunnin ajan kylässä. Harin isä harmitteli kovasti, kun ei aikaisemmin oltu hoksattu poikia kuljettaa toistensa luona, he kun asuvat tässä ihan lähellä. No, ei voi mitään. Lupasi kuitenkin, että vielä ennen lähtöä voisi Hari ainakin kerran käväistä. Se olisi kyllä mukavaa, Miskasta on ollut vähän tylsää, kun Akilla on käynyt täällä useampiakin kavereita, ja nykyään Aki käy paljon Davidin luona kylässä, ja Miskalla ei oikein ole kouluajan ulkopuolella ollut mitään sosiaalista elämää. Onpahan nyt edes tässä ihan lopussa sitten.

Lähtökuume alkaa kasvamaan koko porukalla. Mka on ihan pistoksissa, ei oikein malttaisi odottaa, että lähtöpäivä koittaa. Pojatkin joka päivä puhuvat täältä lähdöstä ja matkasta ja Suomeen menosta. Ruokia suunnitellaan sen mukaan, miten parhaiten saataisiin kaappeja tyhjäksi, ja enää ei mitään ylimääräisiä juttuja jääkaappiin osteta. Minulla pukkaa työstressiä, kun pitäisi pari paperia viimeistellä ja pari esitystä tehdä ja esittää ennen lähtöä, eikä enää ole monta työpäivää aikaa. Koko vuosi on ollut aikaa, ja silti lopussa tulee kiire… sitähän se on.

Ai niin, poikien kouluilla oli tällä viikolla vanhempainvartit. Meillä oli sovittuna maanantai-illaksi tapaaminen Miskan opettajan kanssa, ja tiistai-illaksi Akin opettajien kanssa. Molemmista pojista saatiin vain kehuja, ja harmittelua siitä, että pojat nyt lähtevät pois. Mieluusti olisivat saaneet vielä täällä kouluissa jatkaa. Ihan kiva oli taas kuulla niin paljon positiivista palautetta.

Ja vielä yksi juttu on kertomatta. Minä kävin tiistaina aamusta Miskan opettajan pyynnöstä pitämässä Miskan luokalle esityksen Suomesta. Oppilaiden lisäksi esitystä tuli kuuntelemaan useampi koulun aikuinenkin, kiinostusta siis oli. Tunnin kerroin kaikkea, minkä kuvittelin lapsia kiinnostavan, ja näytin valokuvia. Siinä tuli käsiteltyä niin pimeät ja kylmät talvipäivät kuin valoisa ihana kesäkin, tietenkään joulupukkia unohtamatta. Hyviä kysymyksiä lapset esittivät, ja olivat kovasti kiinnostuneita Miskan kotimaasta ja koulunkäynnin eroista, ja siitä, miten pitkä matka sinne on, ja miten meidän kieltä puhutaan. Tuo oli hauska kokemus, olisi kannattanut pitää vaikka jo vähän aikaisemmin, jos vain oltaisiin hoksattu. Ja asiaa ja juttua olisi riittänyt kyllä toiseksikin tunniksi.

Tästä nyt tuli taas vähän tällainen sillisalaattipostaus, jossa käsitellään ihan kaikkea laidasta laitaan. Mutta sitähän tämä elämä on aina välillä, ja kun ei joka päivä tule kirjoitettua, niin täytyy sitten vuodattaa kaikki kerralla, kun sattuu istahtamaan koneen äärelle kirjoitustarkoituksella. Mutta hauskaa Kiitospäivää siis jokaiselle, ympäri maailmaa!

Jes, mielikuvitus ei sitten laukkaa näitten otsikoiten kanssa ollenkaan, joten jatketaan tällä samalla linjalla.

Muuttofirmasta on jo moni kysellyt, joten päivitetään tänne tämän hetkinen tilanne. Edellisen päivityksen jälkeenhän tilanne oli se, että leikissä oli mukana vielä Halmari, Victor Ek, Muuttopalvelu Niemi ja ScanAm (joka tässä välissä ehti jo vaihtaa nimensä ScanLogistics’iksi). En jaksa kaivaa tähän enää linkkejä, kun ne on tuolla alemmissa postauksissa jo linkitettyinä, etsikää sieltä jos kaipaatte.

Halmarilta ja Victor Ekilta pyydettiin päivitetyt tarjoukset lopullisen tavaramäärän kanssa, ja näiltä uusilta tuttavuuksilta sitten ihan ensimmäiset tarjoukset. Niitten lopputulokset oli:

• Halmari: Tavaramäärä 12 kuutiota + kaksi autoa. Terminaali Baltimore to Port Helsinki. 1 x 40′ Hich Cube. Merirahti, sisaltäen kontin vedot, pakkuun, terminaalimaksut, laiturimaksut, vientiselvityksen, title validationin ja merirahdin Helsinkiin. Total USD 4,330.-. Suomen puoleiset kulut: Kontin veto Hämeenlinnaan ja tyhjän palautus satamaan. Tullaus ja purku, seka terminaalin maksut. EUR 300.- per auto purettuna Hämeenlinnassa. 12 kuutiota huushollitavaraa EUR 850.- toimitettuna Muhokselle. (Siis Suomen pään kulut yhteensä EUR 1450.-)
• Victor Ek: 12 cbm + 2 autoa 40′ kontissa a) muuttotavarat Muhokselle b) autot Oulun tulliin asti EURO 6.710,00.Victor Ek hoitaa muuttoerän lastauksen USA’n asunnolla, autojen lastaukset, kuljetuksen merirahtina 40’ merikontissa, lopputoimituksen uuteen asuntoon Muhoksella. Autojen purku ja luovutus lähimmässä (Oulun) tulliterminaalissa. Tarjottu hinta sisältää normaalit vienti- ja tuontitullaukset muuttotavaralle.
• Muuttopalvelu Niemi: Valitettavasti emme voi tehdä teille tarjousta tästä muutosta. Championin kautta ei voi lähettää valmiiksi pakattua tavaraa.
• ScanAm: USD 3886.- sisältää 12 m3 tavaran noudon kotoa. Kahden auton ja 12 m3 lastaamisen 1x40’ konttiin. Tulliselvityksen USAssa ja kuuriiri tulliin dokumenttien kanssa. Merirahti Baltimoresta Helsinkiin. Suomen pään kulut: Oletuksena on, että tulli antaa kuljettaa autot Ouluun tullattavaksi Helsingistä, joskus pistokoeluontoisesti vaativat autojen purun jo Helsingissä, jolloin on huomattavasti halvempi hakea autot itse sieltä kuin järjestää kontin uudelleen lastaus.
  Tällä oletuksella: Sataman ja varustamon kulut EUR 270 / kontti (sisältää: container port lifts, ISPS port security, shipping line release fee, ScanAm handling fee and Helsinki harbour fee), kuljetus- ja dokumentointikustannukset EUR 1330 / kontti (sisältää: trucking from Helsinki port to Oulu, customs documentation for removal cargo expept cars and T-1 transit document customs bond for cars if allowed by customs office in Helsinki), kontin purku EUR 600 / kontti (depending on bonded customs terminal in Oulu, sisältäen kontin siirto terminaaliin, kontin purku ja autojen siirto sataman tullikentälle, tyhjän kontin palautus sataman konttidepooseen) ja muuttotavaroiden toimitus Oulusta Muhokselle EUR 150. Autot noudetaan ja tullataan itse Oulusta. (En noita suluissa olevia erikielisiä alkanut kääntää suomeksi, kun en tiedä oikeita termejä.) (Siis Suomen pään kulut yhteensä EUR 2350.-)
  Toinen vaihtoehto, joka toteutuu, jos tulli vaatii kontin purettavaksi jo Helsingissä, on seuraavanlainen: sataman ja varustamon kulut: EUR 270 / kontti. Kontin purku kulut: EUR 600 / kontti, tullausdokumentointi: EUR 60 / tullaus muuttotavaralle + EUR 45 / IM-A dokumentti per auto. Autot noudettavissa satamassa (max. 5 vrk vapaata varastoaikaa kentällä purkupäivästä). Muuttotavaran jatkokuljetus EUR 375 / 12 cbm (Helsinki satama - Muhos) (Siis Suomen pään kulut yhteensä EUR 1395.-)

Niemi siis tippui kisasta ensimmäisenä pois. Hassua sinänsä, että se Champion lähetti kuitenkin meille miehen katselemaan tätä tavaramäärää,vaikka ihan selkeästi puhelimessa heille kerroin, että kaikki on jo pakattu itse. Eivät siinä voineet samantien sitten sanoa, että siinä tapauksessa me ei teitä aleta…

Sitten kuluikin aikaa, kun saatiin yli viikko odottaa tarjouksia sekä Ekiltä että Halmarilta. Mutta seuraavaksi tippui tuo Victor Ek, koska olihan tuo hinta kuitenkin niin reilusti kalliimpi kuin muut, ja Halmari ja ScanAm kumpikin tuntuivat asiantuntevilta ja luotettavilta ja vastasivat auliisti kysymyksiin.

Näiden kahden välillä sitten painittiin jonkunkin aikaa, kun ScanAm ei heti antanut hintaa vaan kaikkea muuta tietoa kyllä. Mutta kun heiltä hinta sitten lopulta tuli, ja oli sitten kuitenkin useamman satasen halvempi kuin Halmari, siis olettaen, että autot haettaisiin itse Helsingistä, ja kun ScanAm kuitenkin pystyi tarjoamaan myös mahdollisuden, että autot tulisivat Ouluun asti, mitä Halmari ei pystynyt tekemään, niin päädyttiin ScanAmiin lopulta.

Eli huolintafirma on valittu, mutta vieläkään homma ei ole ihan selvää. ScanAmilla lähtee laiva USAn itärannikolta Skandinaviaan kerran viikossa, ja ne on melko täynnä. Tällä hetkellä odotetaan varustamolta vahvistusta siitä, mahtuuko meidän kontti nyt alkavan viikon laivan kyytiin, tai edes sitä seuraavan viikon. Jos ei, niin se tarjoittaa meille lisäkustannuksia siitä, että tavarat ja autot pitää varastoida satamassa, kun me itse kuitenkin lähdetään täältä pois, eli ei voida varastoida niitä kahta viikkoa kauempaa täällä meidän huushollissa. Ja niin kauan, kun ei tiedetä, milloin tavarat oikeasti on aikataulutettu lähteväksi, ei voida myöskään tehdä niille kuljetusvakuutusta.

Ai niin, ettehän ole unohtaneet vakuutusta? Nämä kaikki tavarat ja autot siis pitää tietysti vakuuttaa siltä varalta, että laiva sattuu uppoamaan tai kontti tipahtamaan satamassa tai jotain muuta kivaa, joka sitten joko hävittäisi tai vaurioittaisi meidän tavaroita. Lopullisesta vakuutussummasta ei ole ihan tarkkaa tietoa vielä, mutta alustavasti se on autoista 1,5 % niitten arvosta (laskettuna mitä maksaa ostaa Suomessa vastaava auto tällä hetkellä), ja muusta tavarasta 3,5 % niitten arvosta.

Autot sinänsä on simppeli laskennallinen juttu, mutta tuo muu tavara sitten. Kun meillä suuri osa tavaraa ei ole maksanut kovinkaan paljoa, me kun tykätään kierrellä poistomyyntejä, divareita ja kirppareita, eikä kavahdeta käytettyjä kierrätystavaroita. Tietysti joukossa on myös meidän matkamuistotavaraa, kuten DisneyWorldin pyyhkeet, Mikan lasit ja t-paidat jokaisesta HardRockCafe’sta, joissa ollaan käyty yms. Miten noille laskee arvon? Tunnearvo on suurimmalle osalle paljon isompi kuin rahallinen arvo. Periaatteessa pitäisi kuitenkin laskea se hinta, mitä Suomessa maksaisi vastaava tavara ostaa, mutta kun eihän suurinta osaa noista tavaroista kertakaikkiaan saa Suomesta. Varsinkaan niitä matkamuistojutskia, mutta esimerkiksi minun kirjojakaan ei, eikä niitä minunkokoisia kivoja vaatteita. Minkä arvoiseksi ne sitten oikein lasketaan??? No, jonkunlaiset kompromissit ollaan niille kaikille saatu kehitettyä, ja sitten vielä alennettua sitä summaa, kun tuli niin kalliiksi. Täytyy vain toivoa, että kaikki tavarat tulisivat kunnialla perille… Joka tapauksessa vakuutus on kuitenkin pakko ottaa, ja meillä tämän kontin vakuuttamiseen menee noin puolitoistatuhatta euroa. Kallista tämä muuttaminen!!! No, se merirahdista.

Sitten on vielä meidän lentorahtipuoli. Firmahan maksoi tullessa ja maksaa nyt lähtiessä, meille 100 kg lentorahtia. Siihen (ja matkalaukkuihin ihan normaalimatkatavarana) siis on tarkoitus laittaa kaikki ne jutut, mitä täällä on vielä sen merirahtitavaran lähdettyä. Siis loppuun asti tarvittavat tavarat, kuten lämpimät vaatteet, koulukirjat, jotain joululahjajutskia yms. Nyt olen siis viime viikon selvitellyt sitä, kenen kyydissä se lentorahti sitten lähtee.

Kun tultiin, Finnair toimitti mallikkaasti meidän lentorahtilaatikot Oulun kentältä Baltimoren kentälle, hyvin ja helposti hoitui. No, nytpä sitten Finnair ei kuljetakaan niitä takaisin, ollaan kuulemma "unknown shipper" eli tuntemattomia lähettäjiä. Jepjep, oltiinkohan sitten vuosi sitten jotenkin tunnetumpia… No, asialle ei voi mitään. Icelandairin, jolla siis nyt lennetään takaisin, rahti ei myöskään meidän tavaroita kelpuuta. Lufthansalta kuulemma voisi vielä kysyä, en ole vielä saanut aikaiseksi. FedEx kyllä sitten on lupautunut meidän lentorahdin hoitamaan, kylläkin melkoisen kalliimmalla kuin Finnair silloin tullessa, mutta ehkä se on vaan kärsittävä. Täytyy vielä ensi viikolla kysyä sitä Lufthansaa…

Ei kai muuttorintamalla mitään muuta sen kummempaa ole tapahtunut. No, tietysti olen soitellut eri yhtiöihin ja irtisanonut meidän vakuutuksia, vesisopimuksia, sähkösopimuksia, internet-yhteyksiä yms. Ja Suomeen päin ollut yhteydessä ainakin poikien tuleville kouluille.

Miskahan menee vanhaan tuttuun kouluunsa, missä eskarinkin aloitti silloin edellissyksynä. Se on pieni kyläkoulu, jossa jo oppilaat ja opettajat Miskaa kovasti palaavaksi odottavat. Aki taas teki ison päätöksen, kun sai itse vapaasti valita, haluaako mennä Muhokselle yläasteelle luokkaan, jossa hänen kaikki vanhat kaverinsa ovat, vai meneekö Ouluun kansainväliseen kouluun. Minusta Aki osoitti erityisen isoa kasvua ja kehitystä, kun valitsi sen uuden koulun vanhan ja tutun sijasta. Veikkaan nimittäin, että sen verran arka Aki on ennen ollut kaikkia muutoksia ja uusia asioita kohtaan, että vuosi sitten ei olisi tuota valinnut. Kovasti on poika tässä vuoden aikana rohkaistunut ja alkanut uskomaan, että pärjää uusissa tilanteissa! Jotain osoittanee sekin, että haluaa jatkaa koulunkäyntiä englanniksi edelleen, vaikka se varmasti työläämpää onkin kuin normaaliperuskoulun suomenkielinen opetus olisi. Täytyy ihan hattua nostaa tuosta valinnasta!

Perjantai-ilta, stressaava viikko takana ja vähän väsyttää. Mutta ei hätää: Näin teini-ikäisen äitinä saa näköjään nauttia arvaamattomista hemmotteluhetkistä!

Tänään Aki teki meille kaikille ruokaa. Oli ihan itse hommannut tarveaineet koulutoveriltaan, korealaiselta Davidilta. Olipas ihanan tulista nuudelikeittoa! Ja jotta homma olisi täydellinen, kohta kuului äidille käsky tulla kylpyyn. Aki oli laskenut kuuman vaahtokylvyn, johon oli lorauttanut vähintäänkin riittävästi kookoksen hajuista kylpyvaahtoa. Kylpyhuone oli valaistu vain kynttilöin ja puhdas pyyhe oli nätisti viikattuna odottamassa. Ah, mahtavaa, ihanaa, kertakaikkisen rentouttavaa. Tuon kun näin, niin sanoin, että nyt samantien unohdin kaikki aikaisemmat yövalvottamiset… Akia huvitti se lause kovasti.

Kyllä kai joku asia on vissiin mennyt ihan oikeinkin näiden poikien kasvatuksessa.

Pojat toivat eilen tämän meidän täälläoloajan viimeiset välitodistukset koulusta kotiin. Olen molemmista niin ylpeä! Meillä on koko ajan, niin etukäteen kuin täälläkin, ollut pääajatuksena se, että tärkeintä on, että pojat suurinpiirtein viihtyvät kouluissaan ja pärjäävät englannilla sen verran, että eivät jää ihan kaikkien touhujen ulkopuolelle. Koulumenestystä ei ole vaadittu eikä odotettu, tietysti läksyt on pitänyt tehdä ja niissä on autettu, mutta sehän kuuluu ihan normaalielämään oltiin sitten missä maassa tahansa.

Akihan on koko ajan ollut luokkansa parhaimmistoa, kielivaikeuksista huolimatta. Todistukset ovat ollet melkein pelkkää A:ta, siis kiitettävää. Joku yksittäinen B, eli hyvä, on jossain aineessa joka kerta ollut. Nyt sitten sai sen, mistä oli koko ajan haaveillut; tässä todistuksessa oli kaikki arvosanat A:ta. Oli muuten melkoisen ylpeä poika! Ja syystä! Opettajat olivat vielä kirjoittaneet erityiskommenteissa kehuja siitä, miten Aki pärjää ja käyttäytyy. Hän on nyt syksyn aikana saanut kaksi sellaista Catcha-lappua, joita opettajat myöntävät oppilaalle, joka on tehnyt jotain erityisen hyvin.

Miskalla oli alussa suuria vaikeuksia, totta kai. Mutta nyt vuoden jälkeen on ihan samalla viivalla muiden luokkatovereidensa kanssa, ja hänenkin todistuksensa oli erinomainen, täynnä kiitettäviä ja hyviä. Niin, ja todistuksen mukana tuli kutsu diplomien jakotilaisuuteen, Miska saa perjantaina diplomin siitä, että on harjoittanut Respect-taitoa erityisen hyvin tänä syksynä.

Minä melkein pakahdun täällä siitä ilosta, että minulla on kaksi noin fiksua poikaa! Ja olen niin tyytyväinen myös siitä, että tultiin tänne rapakon taakse, ja he saivat täällä nähdä ja kokea koulunkäynnin tässä maassa, ja erityisesti saivat kokea onnistumisen ja oppimisen iloa. Olen ihan varma, että tästä vuodesta jää nimenomaan heille paljon eväitä elämäntielle.

Siitäkin olen iloinen, että päädyttiin nimenomaan tälle seudulle, missä pojat pääsivät hyviin kouluihin. Toki vähintään yhtä hyviä olisi varmasti ollut muuallakin, mutta fakta on, että osa tämän valtavan maan kouluista on myös ihan ala-arvoisia.

Minua ihmetyttääkin tämä rahojen jako -systeemi täällä. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi middle school, eli yläkoulu, saa valtionapua sitä enemmän, mitä paremmat tulokset oppilaat saavat valtakunnallisista jokavuotisista testeistä. OK, onhan se hyvä palkita osaajia, mutta sillä on kääntöpuolena se, että sellainen julkinen koulu, mikä on jo valmiiksi vaikeuksissa opetuksen tason kanssa, ei sitten voi seuraavanakaan vuonna satsata siihen lisäresursseja, koska ei saa yhtä paljon valtionapua kuin vaikka naapurikaupungin hyvin pärjännyt koulu.

Toinen asia rahojen jaossa on se, että täällähän melko paljon myös julkisten koulujen kuluista veloitetaan ihan vanhempien kukkaroista. Vanhemmat osallistuvat rahankeräämiseen ihan eri määrässä kuin Suomessa, ja myös kustantavat monia ihan perustarpeita koululle. Siitä sitten seuraa se, että mitä varakkaammalla alueella koulu on, sitä enemmän rahaa ja tarvikkeita sillä on käytössä. 

Siis kärjistäen: hyvinpärjäävät oppilaat saavat laadukkaampaa opetusta, ja varakkailla asuinalueilla on paremmat koulut. Oppimisvaikeuksiset ja köyhät kyykkyyn vaan…

Sitten on vielä erikseen erilaiset yksityiskoulut, niiden tason ja rahojen jakoon en sitten oikeastaan voi puuttua ollenkaan, kun en asiaa tunne. Kuulin vain sivusta, että esimerkiksi yhden työkaverin lapsi meni nyt syksyllä kuudennelle luokalle uuteen kouluun, johonkin matemaattis-luonnontieteellis-painotteiseen, johon oli isot pääsykokeet ja tiukka seula, vaikka on tosi kalliit lukukausimaksutkin. Oikeasti, minusta on kuitenkin melko hienoa se, että Suomessa kaikilla on periaatteessa mahdollisuus saada laadukas opetus ihan varakkuusasemasta riippumatta!

On kai se jo aikakin kirjoittaa jostain ihan muusta kuin aina vaan muuttojutuista. Tällä kertaa siis kuulumisia, eli mitä tehtiin tänä viikonloppuna.

Perjantaina oli kiva ilta, kun Miskan koululla oli perheleffa. Kaikki halukkaat oppilaat perheineen saivat tulla koulun kahvilaan katsomaan elokuvaa Ratatouille. Sinnepä minäkin siis Miskan ja Akin kanssa suuntasin, Mika jäi kotiin parantelemaan flunssaansa. Ohjeistuksena oli, että huovat mukaan, pyjamat päälle ja perhmolelut kainaloon. Pop cornit talon puolesta ja muut leffaeväät sitten tuotava mukana tai voi ostaa sieltä. Oli oikein mukavaa. Miskalla oli paljon kavereita siellä, joiden vilteillä kävi istuskelemassa, ja elokuva oli hyvä. Tämmöisiä voisi joskus järjestää Suomessakin, vinkkivinkki kouluille!

Lauantaina sitten otettiin kulttuuripläjäys, eli mentiin Washington DC:hin kiertämään presidenttien muistomerkkejä. Jotenkin oltiin nuo memoriaalit tähän mennessä ohitettu, ja ajatus oli, että kuuluu nekin sen verran tunnettuihin nähtävyyksiin, että täytyy käydä katsomassa, miltä ne näyttävät. Oli oikein kiva päivä. Ilma oli kiva, vaikkakin melko vilpoinen, mutta siihen oltiin varauduttu. Ruuhkaa oli kyllä yllin kyllin, kun ei oltu osattu ottaa huomioon, että nyt on Veteraanien päivä -viikonloppu, ja sen takia sitten oli paraateja ja muuta ohjelmaa, ja kaikki muistomerkit täynnä ihmisiä, varsinkin sotaveteraaneja. Mutta eipä sekään sen kummemmin haitannut.

Tässä pojat kilpailee, kunpi pääsee ensiksi Jefferson Memorialin portaat ylös. Sitten ovatkin jo ylhäällä, ja Jeffersonin patsaskin sieltä löytyi.

Seuraavaksi oli vuorossa Rooselvelt Memorial muistomerkki, se olikin yllättävä iso ja laaja teos, ja mikä parasta ainakin poikien mielestä, patsaita oli paljon!

Viimeinen muistomerkki, mikä käytiin tarkemmin katsomassa, oli Lincoln Memorial. Päästiin koko perhekin kuvaan siinä edessä, oikein perus-turistiotos siis.

Näiden lisäksi nähtiin myös Korean sodan muistomerkki, sekä toisen maailmasodan muistomerkki. Lopuksi mentiin Arlingtonin hautausmaalle, jonne on haudattu tuhansia ja taas tuhansia USAn armeijassa palvelleita sotilaita. Hautakivimeri oli valtava. Seuraavissa kuvissa kyltit hautausmaan pääturistikohteille, eli tuntemattomaan sotilaan haudalle ja JFK:n haudalle. Seuraavassa kuvassa (anteeksi hassu kuvakulma ja muutenkin huono otos, parempaa ei nyt ole) näkyykin JFK:n muistoksi palava ikuinen tuli. Niin, ja löysin puita, joissa oli kukat. Sehän piti ikuistaa, kun jotenkin ei oikein kuulu tähän vuodenaikaan.

Tuntemattoman sotilaan haudalla katsottiin tasatunnein tapahtuva vahdinvaihto, ja Veteraanien muistopäivän kunniaksi siellä oli ylimääräinen seremonia, missä haudalle laskettiin useita seppeleitä. Vähänhän se oli teatraalista, mutta ihan hienoa.

Hautausmaalta suunnattiinkin syömään Kreikkalaiseen ravintolaan, ja sitten noudettiin isänpäiväkakku. Olin saanut eräältä ystävälliseltä ihmiseltä kakkulahjakortin Gold Stone Creameryyn. Sillä sai ilmaisen omavalintaisen jäätelökakun, ja ajattelin, että siinäpä oivallinen tapa välttyä kakunleipomisilta isänpäivänä. Ja kyllä kannatti! Oli aivan superhyvää!!! Siinä oli kaksi kerrosta mehukasta kakkupohjaa ja kaksi kerrosta banaanijäätelöä, jossa oli seassa banaania, mansikoita ja suklaapalasia. Reunoilla oli suklaalastuja ja päällä luki Hyvää isänpäivää.

Sunnuntaina sitten vietettiin isänpäivää, kakun kanssa. Minä ja Miska vielä väkerrettiin lisäkoristeiksi marsipaanista kukkia ja vähän jotain muutakin, ja minä ripottelin hilettä reunoille. Oli hieno, ja tosiaan, erittäin hyvänmakuinen; paras jäätelökakku, mitä olen koskaan syönyt. Meille tuli vieraitakin, Minna ja Tero sekä Laura ja Tommi kävivät meillä ikäänkuin läksiäiskahveilla. Vuosi sitten isänpäivänä nimittäin meillä oli tupaantuliaiskahvit parin seudulla asuvan suomalaisperheen kanssa, ja tuntui sopivalta, että ympyrä sulkeutuu niin, että nyt vuoden päästä sitten vietettiin läksiäiset samana viikonloppuna.

Niin, kakku kyllä tietysti vähän ehti sulaa pöydässä, mutta se varmaankin teki siitä vain vielä paremman makuisen. Olin myös leiponut tarjottavaksi rieskarullia (vähän reseptiä muunnellen, tietysti…), nekin olivat melko mainioita. Teen varmaan toistekin, varsinkin, kun nyt harjoittelun jälkeen osaisin varmaan kääriä rullat tiukemmalle, etteivät olisi niin herkästi hajoavia.

Hmm… vähän ehdin miettiä, että onkos tämä nyt ihan reilua, että tämän 13 kuukauden aikana, mitä täällä USAssa ollaan, vietettiin yhden kerran äitienpäivää, siis kansainvälisesti toukokuussa, mutta kolme kertaa isänpäivää, eli siis suomalaisittain marraskuussa viime vuonna ja tänä vuonna, ja näiden lisäksi kesäkuussa amerikkalaisittain… No, menköön, tämän kerran.

Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava viikonloppu! Sopivassa suhteessa viihdettä, kulttuuria, ulkoilua, herkuttelua, ystäviä ja rentoutumista. Oikein tervetullutta kaiken muuttohässäkän väliin!

Heh, mielikuvituksetonta otsikointia kerrassaan. Mutta menköön. Tavaroiden kuljetus-/muutto-/huolintafirmaa ei vieläkään olla saatu päätettyä. Tänään tulee Muuttopalvelu Niemen edustaja Champion International Moving katsastamaan meidän tavarat. Ja Scan-Am on nähtävästi myös tarjousta meille tekemässä. Saapa nähdä kuinka pitkälle tämä venyy, toivottavasti saadaan tavarat lähtemään kuitenkin ennen kuin itse lähdetään!

Olen naputellut laatikoiden sisältöjä excel-taulukoihin ja järkytyin suurista määristä erilaisia juttuja. Siis hyvänen aika, miten meillä voi olla 285 kirjaa lähdössä Suomeen??? Toki tuotiin tullessamme suomalaisia kirjoja useampikymmenen, mutta silti, melko monta on mukaan tarttunut täältäkin. Entäs sitten toistasataa kappaletta paitoja ja housuja? Onhan meitä neljä ihmistä ja housuiksi lasketaan niin farkut, verkkarit kuin sortsitkin, mutta silti… 55 pehmolelua oli arvattavissa, ja toistasataa muuta lelua, niistä en ole hämmästynyt. Ja 55 paria kenkiä, niistä otan puolet ihan suosiolla omalle kontolleni. Mutta entäs 19 lasia ja 31 mukia, 16 pyyhkeestä puhumattakaan? Noitahan meillä on Suomessakin kotona jemmassa jo melkomoinen määrä. No, nyt sitten on sen verran enemmän. Hamstereita ollaan, ei kai voi kuin myöntää.

Ps. Ei, en aio kommentoida sitä Suomen kouluammuskelujuttua mitenkään. En osaisi kuitenkaan sanoa mitään, mitä joku muu ei siitä ole sanonut jo paremmin. Mutta voitte varmaan arvata, että ei tuommoinen uutiskynnyksen ylitys mieltä lämmitä.

Viime aikoina on arvattavastikin puhuttu tosi paljon Suomeen muutosta, ja kaikesta siitä, mitä sitten Suomessa tapahtuu ja tehdään. Varsinkin pojat ihan innoissaan suunnittelevat kaikenlaista. Miskalla on tosi kova ikävä mummoa ja pappaa, sunnuntaina piti sitä oikein tosissaan itkeä. Hoksasin sitten, että nyt taitaa olla aamukamman paikka, että konkretisoituu se, montako yötä lähtöön enää onkaan. Selitin aamukampa-idean Miskalle, ja alettiin sitä askarrella. Hieno tuli!

Miska on suunnitellut, että kunhan pääse Suomeen, muuttaa sitten asumaan mummolaan ja tulee vaan viikonloppuina kotona käväisemään. Siksi piirustuksessakin päätepisteenä on nimenomaan mummola. Mummo ja pappa näkyvät olevan jo lentokentälläkin odottamassa, Miska itse näkyy siellä lentokoneessa istuvan.

Eihän Aki tietenkään voinut olla pikkuveljeään huonompi, ja askarteli sitten eilen illalla myös aamukamman itselleen. Hieno tuli siitäkin!

Hups, kuukausi vaihtui, ja sain taas postia Salaiselta leivontaystävältäni. Oi, mitä kaikkea ihanuuksia sieltä taas paljastuikaan! Aivan täydellinen paketti!!!

Paketista löytyi jälleen jokaiselle perheenjäsenelle jotain. Servetit pääsevät koristamaan isänpäivänä kahvipöytää. Tuollaisia muumi- ja kukkamuotteja en ollut ennen nähnytkään, aivan ihania! Karkit ja suklaa kokivat suurelta osin nopean lopun heti samana iltana, nam. Ja ilta kului kivasti, kun minä siirryin ajatuksisani suomalaiseen joulutunnelmaan joululehteä lukiessani, Miska teki tehtäviä Exoforce-lehdestä, ja Aki ahmi Karvis-lehdet samantien, ja otti toisen vielä kylpyynkin uudelleenluettavaksi.

Suurkiitos taas, salainen ystäväni! Nyt on aivan autuas olo, kyllä tämä SLY-rinki on sitten ihana asia! Ja minun SLYni on kyllä ihan kaikkein paras!

Eilen saatiin lopulta (toivottavasti) viimeisetkin merirahtina lähtevät tavarat pakattua. Kumma, miten sítä tavaraa löytyy ja löytyy senkin jälkeen, kun vaan luulee, että siinä ne jo oli kaikki… Lopputulos on, että autojen lisäksi tavaraa lähtee lähes 12 kuutiota, johon sisältyy 56 eri kollia (esim. pelkästään trampoliinista tuli jo 8 laatikkoa). Keinutuoli pitää vielä pyörittää pahviin tai kuplamuoviin ennen rahtausta. Tässä kuva meidän kauniista laatikkorivistöstä, siinä ei näy autotallin puolella olevat tavarat, kuten ne trampoliinin osat ja pyörät. Mutta suurin osa siis on tässä:

Minä voisin seisoa ihailemassa tuota laatikkorivistöä vaikka kuinka kauan. Mikan kanssa ollaankin vitsailtu, että mennäänkö taas katselemaan laatikoita… Kun tuossa pakkaamisessa ja laatikoiden sisällön tarkassa ylöskirjaamisessa oli melkoinen homma, ja urakka tuntui niin mahdottomalta alkuun. Mutta niin se vain tuli valmiiksi, ja hienolta näyttää! Meillä muuten on jokainen laatikko nimetty kirjaimella ja numerolla. Kirjaintyyppejä on kuusi, eli joka laatikko on joko B, S, Ct, W tai X + numero. Osaatteko arvata, mistä ne kirjamet tulevat?

Siinä vieressä siis on meidän matkalaukkukokoelma odottamassa marraskuun loppua. Kahdeksan isoa matkalaukkua ja kaksi käsimatkaravaraa (läppärilaukut tulee siihen vielä sitten lisäksi) on siis sitten lentokoneella meidän mukana lähdössä.

Mutta sitten toiseen asiaan, eli siihen muuttofirman valintaan. Tässä hintahaitaria:

• Beweship:  - 
  Lähetettäväksi ei voi ottaa asiakkaan itse pakkaamia lähetyksiä
• DSV: € 3150,00 + Suomen tullimaksut.
  Door to door. Sis. kaikki USA:n pään tullaus- yms. maksut, sekä kontin kuljetukset. Tavarat pitää pakata ja kiinnittää konttiin itse. Ei sisällä mitään Suomen pään tullaus-, huolinta- yms. kustannuksia. Kontin lastausaika USAssa 2 tuntia ja kontin purkuaika Suomessa 1 tunti, ylimenevä aika lisämaksusta.
• Grundell:  - 
  Valitettavasti meillä ei mahdollisuutta tehdä muuttoanne
• Halmari: € 4000,00 + Suomen tullimaksut + kuljetus Columbiasta Baltimoreen ja Hämeenlinnasta Muhokselle.
  Baltimore Port to Helsinki Port (Hämeenlinna). Hinnassa on sisalla kontin pakkuu, autojen sitominen konttiin, kontin vedot (myos kontin vienti pakattuna Baltimoren tulliin joka toteaa autojen vin-numerot), title validation, vientiselvitys, satamamaksu USA:ssa ja merirahti Helsinkiin. Hinnasta puuttuu autojen ja tavaroiden toimitus terminaaliin Baltimoressa eli se pitaisi tehda itse, ja Suomen puoleiset kustannukset.
• Omega Shipping: € 5100,00 + Suomen tullimaksut.
  Door to Oulu Port. Sis. Tavaroiden pakkaus ja lastaus konttiin. Kontin kuljetus. Tullaus- ja huolintamaksut USA:n päässä. 
• TravelCargo: € 6250,00 + Jatkokuljetus Helsingin satamasta Muhokselle € 1450,00.
  Door to Helsinki Port. Lisämaksu per kuutio tai jos paino ylittää 4000 lbs Eur 100,00 tai 267lbs/kuutio. Hintoihin ei sisälly mahdollisia varastointimaksuja satamassa. Muuttotavaran jatkokuljetus Helsingin satamasta Muhokselle 7m3, Eur 1450,00. Lisämaksu per kuutio Eur 200,00.
• Viktor Ek: € 6175,00
  Door to Oulu Port. Victor Ek hoitaa valmiiksipakatun muuttoerän, lastauksen USA’n asunnolla, autojen lastaukset + kiinnitykset, kuljetuksen merirahtina 40’ merikontissa, autojen ja muuttotavaran purut Oulun tulliterminaalissa & luovutuksen muuttajalle. Tarjottu hinta sisältää normaalit vienti- ja tuontitullaukset muuttotavaralle. Autot muuttaja tullaa itse; Victor Ek avustaa. Hinta ei sisällä muuttotavaran toimitusta kotiin.

Grundellilta tosiaan tuli vain tuo vastaus, että ei onnistu. Ei mitään perusteluja tai mitään, vain kylmä toteamus. Beweshillä sitten ei onnistunut, koska oltiin mokomat menty itse pakkaamaan kamat laatikoihin… njoo.

DSV siis olisi halvin, mutta se päätettiin jättää pois laskuista siksi, että tavarat ja autot pitäisi lastata ja kiinnittää konttiin itse. Ja kun ei meillä ole sellaisia taitoja tai välineitä, että osaisimme sen tehdä, niin on parempi unohtaa se. Seuraavaksi halvin sitten olisi Halmari joka on kovasti nyt meillä ehdolla voittajaksi, kun siitä ollaan kuultu vain hyviä kommentteja muilta sitä käyttäneiltä. Miinuksena sitten on se, että meidän pitää itse kuskailla tavaroita kummassakin päässä, tai sitten maksaa siitä vielä isot maksut, jos ulkoistetaan tavaroiden kuskaus.

Sitten se Omega. Periaatteessa paras tarjous siinä mielessä, että se on ainoa, johon sisältyi kontin toimitus Oulun satamaan, se kun oli meidän ykköstoive. Mutta sitten taas herättää epäilyksiä, että miten ne saisi tavarat laivalla Ouluun, kun ei kukaan muu kerran saa. Sitten tutkittiin vähän nettiä, ja todettiin, että sen verran huonoja palautteita on niitten asiakkailta ympäri nettiä, että parempi, kun ei sotkeennuta siihen. Ei haluta alkaa käymään oikeutta tämän asian tiimoilta jälkikäteen… Periamerikkalaiseen tyyliin näytti tällä firmalla olemaan tapana, että tarjottava hinta on oikein hyvä, ja palvelu siihen asti kun nimet on paperissa, on erinomaista. Näin meidänkin kohdalla, ehdottomasti parhaiten ovat soitelleet ja selvittäneet ja mainostaneet itseään. Mutta sitten muuttopäivänä ilmaantuukin, että vielä pitää maksaa lisää vaikka mistä, ja jos ei makseta, myyvät tavarat pois saadakseen palkkionsa. Ja tavarat makaavat satamassa viikkotolkulla ilman mitään ilmoitusta siitä, milloin tulevat määränpäähän. Unohdetaan se siis.

Sitten olisi Viktor Ek, joka tietysti on se kaikkein luotettavin, ja antoi hinnan, johon sisältyi kaikki. Paitsi vielä on vähän epäselvää se, että kuuluuko hintaan vain tavaroiden kuljetus Helsingistä Muhokselle, vai myös autojen. Kun jossain vain mainittiin siitä, että autot pitää olla itse siellä Helsingissä vastaanottamassa. TravelCargo jää pois leikistä koska hinta on selkeästi korkein, eikä sisällä kuin Helsinkiin asti tuonnin.

Saa nyt nähdä, miten tässä käy. Toisaalta tekisi mieli valita halvin järkevä, eli Halmari. Toisaalta tekisi mieli valita helpoin ja ehkä luotettavin, eli Viktor Ek. Vaikka kyllä me Halmariinkin luotetaan, siitä on kuultu paljon hyvää, ja sen kanssa on kiva ollut neuvotella nyt. Ollaa oltu puhelimitse ja säshköpostilla tällä viikolla paljon yhteyksissä. Mutta kun kuitenkin tässä on meillä melko arvokkaat tavarat kysymyksessä, niin tuntuu vähän, että pitäisikö vain maksaa se Ek, vaikka kirpaiseekin, kun tämä on tämmöinen "kerran elämässä" -juttu. Tänään pitää vielä selvitellä jotain asioita ainakin vielä tuon Halmarin kanssa, ja mitä maksaisi saada tavarat vaikka jollain konttiautolla Etelä-Suomesta Muhokselle, vai kannattaisiko ne käydä itse hakemassa, ja ajaa autot sieltä pois. Se olisi kuitenkin halvin ratkaisu, ja voi olla, että loppujen lopuksi siihen päädytään. Kun ei meitä periaatteessa haittaisi käydä itse kuljettamassa niitä tavatoita, kunhan vaan se varsinainen lastaus ja merirahti on luotettava ja hyvä. Ensi viikolla tämä pitää jo kuitenkin tietää. Siihen saakka kommentteja ja ajatuksia asian tiimoilta otetaan mielihyvin vastaan!