Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Osallistuin Kahden kielen väen blogissa olleeseen luonnehdintameemiin, oli niin vastustamattoman hauska kiertolainen keksitty tällä kertaa!  Jokainenhan aina haluaa tietää, mitä muut ajattelevat itsestä, eikös vain? Meemin kohdat menee näin:

- Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
1. Kerron sinulle mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
2. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä meistä.
3. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
4. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
5. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
6. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
- Jos teen tämän sinusta, laitathan sen blogiisi (siis jos sinulla sellainen on).

Merja (Jonka luona muuten kävin viime viikolla kylässä, tuossa naapurissa kun asustelee. Olipa kiva tavata!) vastasi minusta näin:

1. Joku sopiva irkkubändi. Semmoista rempseätä musiikkia. Elokuva - oisko vaikka Sekaisin Marista?
2. Yhteistä voisi olla esim. se että olemme molemmat asuneet Yhdysvalloissa ja siitä riittää varmasti keskustelun aihetta..
3. Kadehdin sinua niistä hienoista kakuista! Miten osaatkin koristella niin vakaalla kädellä.
4. Olen luultavasti eka kerran eksynyt sinun blogiisi Ihmemaan Annan kautta.. ja Maryland paikkana kiinnosti koska sukulaisiani asuu siellä.
5. Kellanruskea kärppä, utelias ja vilkas.
6. Kysytäänpä vaikka kun tuota musiikkia mietin vähän aikaa että mikä on mielimusiikkiasi?

Minä taas vastasin Merjan kysymykseen näin: Mielimusiikkia minulla on lähes kaikki melodinen musiikki. Raskas heavyrock tai rap/hiphop ei minuun pure ollenkaan. Tanssi-iltoina jalan alle menee eniten vanhat kornit kasarihitit, ja muuten kuunneltuna etenkin naissolistit, esim. Bonnie Tyler, Barbra Streisand, Taiska, Stella,… En ole intohimoinen musiikin suhteen, ja varsinkin nyt iän myötä olen huomannut nauttivani koko ajan enemmän ihan hiljaisuudesta.

Varsinkin tuo kärppä-vertaus tuntui tosi kivalta. Ehkäpä Oulun Kärppien SM-liigan finaalisarjan menestyksellä on osansa siinä… En itse olisi ihan varmasti ikikuuna päivänä osannut mieltää itseäni kärpäksi, ja on tosi kivaa, että joku muu hoksasi senkin puolen minussa!

Itsekin haluan jakaa luonnehdintoja muille, mutta aika on rajallista, joten viisi ensin kommenttilootaan ilmoittautunutta saa tilata itsestään luonnehdinnat. Sen lisäksi tietysti haluan antaa vastapalveluksen  Merjalle. Juuri nyt ei ole aikaa niitä kirjoittaa, mutta jospa jo huomenillalla saisin mietittyä vastineet.

kuva

Melko tarkkaan vuosi sitten tutkailin, mitä kautta ihmiset olivat minun blogiin löytäneet. Ajattelin, että nyt voisi olla aika tehdä tutkimus uudestaan. Minusta on edelleen ihmeellistä, että täällä käy niin moni ihminen lukemassa minun juttuja. Keskimääräinen lukijamäärä on n. 120 ihmistä joka ikinen päivä. Minusta se on tosi älyttömän paljon! Varsinkin, kun määrä ei ole tipahtanut edes sen jälkeen kun muutettiin takaisin Suomeen. Eihän meille edes tapahdu mitään sen kummempaa, ihan normitaviselämää vaan. Ketä se kiinnostaa???

No, joka tapauksessa, kiitos kaikille teille lukijoille! Tuntuu hyvältä, että en täällä vaan ihan itselleni kirjoita! Ja sitten pikainen katsaus siihen, miten parin viime päivän aikana on ihmisiä tänne päätynyt:

Ja ne hakusanat. Ne on aina yhtä hassuja! Tässä eilisen ja tämän päivän aikana tänne eksyneet:

• wienin ostospaikat
• elänyt nollatuloilla
• uimavalvojan testi
• usa autojen muutostyöt
• "lennart næsby"
• gaylussacia
• työpaikka tirkistely
• appiukko
• syntymäp%2
• läksiäisruno (Edelleen selkeästi yleisin hakusana, jolla tähän blogiin on tultu, kautta koko blogin historian. Joka päivä useita hakuja!)
• baltimoren asukasluku
• National harbor, Maryland JA kartta
• jäätelökakku
• kuljetus ja muutto firmat
• euroopan suokilpikonna
• ritarit viirit
• naamiaisasut, kilpikonna
• huonekalujen vuokraaminen
• taksi lop
• myyjät kodin ykkösessä
• lainaa luottotiedottomalle
• petturi tommi
• halmari rahti
• noroviirus
• Palkkatodistus englanniksi
• Viisumit
• maailmalla marylandissa
• siirtokilpien hinta
• Ajokortti
• rooma lentokenttä juna
• kakkublogi
• soveltuvuustesti
• koulutodistuksia "kaavakkeet"
• matkapahoinvointi lentokone
• lauta askartelu
• kuvia jäätelökakusta
• Scanam Transport tero

Toivottavasti joku etsijä on löytänyt hakemaansa tietoa; pahoin kuitenkin pelkään, että melko moni on joutunut poistumaan tyhjin käsin…

Pääsiäisen aika on sujunut oikein mukavasti. Pitkäperjantaina meille tuli entiset USA-kaverit (nykyiset Itä-Suomi-kaverit) Eija, Olli, Emma ja Elis kylään. Päivä meni siinä syödessä, rupatellessa ja vähän ulkoillessa. Lauantaina käytiin Oulussa turisteilemassa, kohteina Tietomaa, Rotuaari ja tori.

Tietomaassa olisi totuttuun tapaan mennyt tuntitolkulla aikaa, me oltiin reilu 3 tuntia ja monta mielenkiintoisen näköistä vekotinta jäi kokeilematta. Sieltä löytyi mm. tämmöinen kivannäköinen kukka, ja pelottava fakiirinmatto.

Sunnuntaina oli ihan lepopäivä, vieraat starttasivat Suhmuraa kohti jo aamupäivästä. Pojat kävivät päivän mittaan kavereilla ja me aikuisetkin vähän ulkoilemassa. Ilta sujui kaikkien osalta mieluisasti, kun Miska jäi kaverinsa luo yökylään, ja Aki soitti USA-kaverilleen Davidille, ja sopivat mesetreffit. Pelasivat sitten kauan aikaa nettipelejä, tammea yms. Ihmeellistä tämä nykyteknologia.

Tänään sitten ei ole sen kummempia suunnitelmia. Ehkä vähän kyläillään, ja todennäköisesti yksi kaveri käväisee meillä kylässä. Mutta rauhallisesti otetaan ja nautitaan kotona olosta. Minä olenkin sitten koko viikon hyvin ansaitulla talvilomalla. Mika aloittaa huomenna uudet työt, Destia vaihtui Jaaraan, lähinnä työmaan sijainnin takia. On mukavampi olla Oulun seudulla töissä, että saa käydä muulloinkin kuin viikonloppuisin kotona. Sellaista meidän rauhaan kuuluu, tasaista mukavaa elämää siis.

Yksi asia, mikä eroaa Suomen ja Amerikan maiden kesken taitaa olla eri taudinaiheuttajat. Meillä pojat reagoivat hyvin eri tavoin USAssa oloon, siis terveydellisesti, ja nyt sitten Suomessa taas tilanne on kääntynyt samaksi kuin ennen USAan lähtöä.

Miskalla todettiin muutama vuosi sitten astma ja eläinallergia, joka vaati päivittäistä lääkitystä. Lääkäri sanoi, että lääkeannostusta kannattaa välillä yrittää vähentää, jotta nähdään, mikä on pienin annos, millä pärjätään. USAssa saatiinkin jättää lääkkeet pikkuhiljaa kokonaan pois, ainoastaan allergialääkkeet annettiin ennaltaehkäisevästi, jos oltiin johonkin eläinpaikkaan menossa (eikä silloinkaan aina muistettu). USAssa olon aikana Miskalle ei tullut yhtään hengenahdistus- tai allergiakohtausta, eikä yhtään korvatulehdusta (joka on ollut Miskan riesana ihan pikkuvauvasta lähtien, korvat on putkitetu neljään kertaan jo).

Aki on aina ollut perusterve, ei mitään häikkää missään. USAssa kuitenkin Akilla alkoi muutaman kuukauden olon jälkeen jatkuva ympärivuorokautinen kuiva yskä. Kokeiltiin ensin yskänlääkkeitä ja sitten allergialääkkeitä, mutta apua ei niistä ollut. Suomessa kesälomalla ollessamme käytiin lääkärissä, jossa tutkittiin viimeisen päälle, mutta syytä ei löytynyt. Aloitettiin kolmen kuuakuden kokeilu astmalääkkeillä, jotka auttoivat heti. Kun kokeiluaika loppui, ja sitä myöten astmapiippu tyhjeni, yskä alkoi uudelleen. Siinä vaiheessa oli kuitenkin enää pari kuukautta USA-oloa jäljellä, joten päätettiin, että katsotaan sitten Suomessa tilanne uudelleen.

Tänne Suomeen muuton jälkeen Akilla ei sitä yskää sitten ole ollut ollenkaan, eli nähtävästi oli joku ihan Amerikka-sidonnainen ärsyke, joka sen aiheutti. Miskakaan ei onneksi ole tähän asti tarvinnut juurikaan astmalääkkeitä, ja allergialääkkeitäkän ei paljon. Mutta tänään Miska oli lääkärillä, joka totesi molemmat korvat tulehtuneeksi ja silmäkin oli vähän tulehtunut. Nyt sitten jännätään, täytyykö vielä kertaalleen korvat putkittaa vai paranisiko ilman. Tähän asti vain se tulehduskierre ei ole oikein koskaan katkennut ennen kuin on putket laitettu…

Jos tästä haluaisi jotain äkkinäisiä johtopäätöksiä vetää, näyttäisi siltä, että Miskan pitäisi elää USAssa ja Akin täällä Suomessa, jos haluavat pysyä terveenä. No, ehkä on olemassa muitakin muuttuvia tekijöitä, jotka näihin asioihin vaikuttavat, mutta tuli vain mieleen…

Ja lopuksi kuva, jonka myötä toivotan teille Oikein Hauskaa Pääsiäistä! Trullin saalis viime sunnuntaina oli huima, siitä huolimatta, että virpomiskierroksen aikana oli vähän kuumeessa.

Miska oli antanut eilen papalle lopputilin! Oli sanonut, että ei tarvitse enää seuraa ennen ja jälkeen koulun!

Tähän asti meidän Suomeen muuton jälkeen Miska ei ehdottomasti ole suostunut jäämään yksin kotiin, pieneksikään hetkeksi. Meillä täällä peräkylällähän ei mitään aamu- tai iltapäiväkerhoja ole olemassa, joten vaihtoehdot on monella perheellä vähissä. Onneksi Miskalla on tuo pappa, joka sitten on aamuisin ennen puolta kahdeksaa tullut meille tunniksi, että minä olen päässyt töihin. Sitten taas iltapäivällä on tullut kahdeltatoista tai yhdeltä, päivästä riippuen, hakemaan Miskan koulusta ja ollut seurana puoli viiteen, jolloin minä olen taas kotona. On siinä eläkeläinen saanut suhata toistakymmenen kilometrin matkaa useasti eestaas.

Nyt sitten oli tosiaan Miskalla rohkeus kasvanut uusiin ulottuvuuksiin. Halu on ollut ennenkin, mutta pelko on voittanut, mutta nyt on joku kynnys mielen syövereissä ohitettu ja tämä päivä meni todella mallikelpoisesti ihan itsekseen.

Tästä tietysti päästäisiin filosofisiin pohdintoihin siitä, onko tuon ikäisille lapsille oikeasti hyväksi olla monta tuntia päivässä yksin, ja mitä kaikkea pahaa sinä aikana voi sattua. Mutta en taida jaksaa alkaa niihin pureutumaan nyt. Yhteiskunta vain on tässä maassa rakennettu tällä lailla, ei siihen paljon auta vastaan taistella. Mutta pienen miehen suuri ilo siitä, että pärjää ja ei pelkää, on ollut todella näkyvä!

Kuvassa näyte meidän pihasta tällä hetkellä. Akin lumilinna on edelleen komeasti pystyssä.

No niin, sain nyt hiihtolomapäivän touhuna väkerrettyä kakkublogin. Kaikki leipomukset tulee siis jatkossa sille puolelle, niin ei tarvi tätä vaihtoblogia rasittaa asioilla, mitkä ei todennäköisesti niin monta ihmistä kiinnosta. Joten jos kiinnostaa, niin tervemenoa kurkkaamaan tänne. Joskin teille siellä ei ole paljoakaan uutta asiaa vielä; seuraava uusi kakku on luvassa tämän kuun lopulla, kun saan kunnian tehdä erään hurmaavan tyttösen 1-vuotiskakun. Nalle Puh -kakku on siihen suunnitelmissa.

Mutta kerta kiellon päälle, jotta tämäkään postaus ei jäisi ilman kuvia. Eilen juhlistettiin poikien kanssa hiihtolomaa leipomalla pullaa. Tässä muutama kuva siitä touhusta (Aki ei taaskaan halunnut omia kuviaan julkaistavaksi, siksi vain Miska on jälleen kerran linssiluteena).

Miska tekee hillopuusteja (ja joo, taikina on oikeasti vaaleanpunaista, käytin yhteen osaan taikinaa vaaleanpunaisen kermavaahdon jämät, tuli melko jänniä pullia ).

Miska esittelee itsetekemäänsä voisilmäpullaa, ja minun korvapuusteja.

Akin tekemät korvapuustit ja letittämä leeta.

No nyt on sitten juhlat juhlittu, ja sen jälkeen työmatkallakin käyty. Tulin Oslosta kotiin n. tunti sitten, matkalaukku jäi tietysti taas välille, niinkuin meikäläiselle näyttää aina käyvän. Joskohan huomenna sen sitten saisi kotiin… Mutta asiaan, lupasin valmiista kakuista kuvat. Tässäpä ne:

Ensimmäinen oli sellainen "koko perheen ja sukulaisten" versio ja toinen sitten ihan aikuisporukalle, kaverijuhliin, tarjolle laitettu. Ihan hyvää palautetta sain molemmista; itse pidin erityisesti jälkimmäisen mausta, se kun oli kostutettu  kermaliköörillä, ja kermavaahto oli maustettu viskillä. Vähän vaihtelua peruskakkuun verrattuna.

Juhlat oli oikein hauskat, siis sekä ensin ollut ihan kahvittelutilaisuus, että sitten pitemmän kaavan mukaan pidetty aikuisjuhla. Aikuisjuhlassa ensin syötiin hyvin, sitten kahviteltiin, ja sitten maisteltiin mm. itsetehtyä sangriaa (yllättävän hyvää, toim.huom.), pelattiin pelejä, juteltiin, saunottiin, parannettiin maailmaa ja rentouduttiin. Vuorokauden ympäri oli nämä aikuisvieraat meillä, ja kyllä oli poskilihakset kipeäinä kaikesta nauramisesta. Pitäisikö useamminkin pitää kunnon juhlat kuin kerran kymmenessä vuodessa?