Viime viikolla satoi lunta ja räntää, eilen satoi vettä, ja tänään sitten rakeita. Kivaa tämä Suomen kevät… Koulujen kesäloma alkaa reilun viikon päästä, toppahousuja ei silti vielä kannata talviteloille laittaa. Ulkolämpötila tällä hetkellä, vähän neljän jälkeen iltapäivällä, 7 astetta.
Kummallinen keli oli vappuna, kun jo melkein luultiin, että kesä tulee pian. Vai joko se siinä meni???
Kovin usein ei voi sanoa, että on ollut lähes täydellinen työpäivä, mutta eilen melkein voi… Enkä edes ollut koko päivältä odottanut oikein mitään, itse asiassa ennakko-odotukset olivat ehkä jopa miinuksen puolella. Jospa siinä piileekin syy, miksi tuntui niin mukavalta.
Meillä oli sentteripäivät Maikkulan kartanossa. Ohjelmassa kaikenlaista yleisinfoa ja arvokeskustelua iltapäivään asti. Jopa ne osuudet oli kaikista tähänastisista virallisista työmiitingeistä kivoimmat ja parhaiten järjestetyt. Sitten koittikin aika kirkkovenesoudun, ja se kyllä kuulkaa oli melkoisen mukavaa! Nyt on sitten kädet ja hartiat kipeät, mutta ihan sen arvoista. Hienot on maisemat Oulujoella, eikä edes lunta satanut, vaikka säätiedotus oli niin luvannutkin.
Jos soudun jälkeen olisi ollut saunomismahdollisuus, niin päivä olisi ollut ihan täydellinen, mutta kun se puuttui (kummaa piheilyä!!!) niin päivän saldona siis vain melkein perfekti. Ilta jatkui erinomaisen hyvän ruuan ja juoman merkeissä, ja kun vielä pääsin yllätysjatkoille yllätysosoitteeseen, jossa sai tuntitolkulla hoilata suomihittejä karaokelaitteiston säestyksellä ja kaulakkain ihan uusien yllätysystävien kanssa, niin eipä paljon parempaa voi pyytää. Yllättävän hubaa!
Kuopukseni on jo kahdeksanvuotias, ja esikoiseni on kasvanut jo minua pitemmäksi. Hui kamalaa, mihin ajalla on hoppu!
Miskan synttäreitä juhlittiin pitkään ja hartaasti, monessa eri erässä kävi vieraita lauantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Yhdet mieluisat yövieraatkin saatiin majoittaa. Mukavaa oli!
Tässä meidän perheen miehet tutkii aamuvarhaisella Miskan ensimmäistä synttärilahjaa, eli uutta kännykkää. Joku fiksu ihminen (kröhöm… lue: allekirjoittanut) kun pesi Miskan vanhan kännykän pyykkikoneessa kirjopesuohjelmalla tässä päivänä eräänä, niin tulipa yllättävä tarve hommata pojalle uusi yhteydenpitokapula…
Kaverisynttäreihin kai tuo sankari olisi kutsunut koko koulun, mutta joku tylsä ihminen (edelleen, lue: allekirjoittanut) rajoitti kutsuttavien määrän kymmeneen. Juhlissa yksi valtavasti hauskuutta aiheuttanut ohjelmanumero oli tuo kuvassakin näkyvä kynttilöiden puhaltaminen. Meillä kun oli sellaiset "sammumattomat" kynttilät kakussa, eli niitä sai aika kauan puhaltaa, ennen kuin ne loppujen lopuksi sammuivat. Hilpeää, kun aina vaan melkein sammunut kynttilä syttyikin uudestaan…
Erityisesti huomatkaa meidän pienen patriootin kakkuvalinta. Ehdottelin kaiken maailman Pokemon-, Code Lyoko - tai Wings-kakkuja (suosittuja lastenohjelmia, toim.huom.), mutta ei. Suomen lippu se olla pitää! Kaikkea se vuosi ulkomailla saakin pienessä mielessä aikaiseksi! Ei paha! 
.
Olen miettinyt tosi paljon viime aikoina, että mitä ihmettä teen tämän blogin kanssa. Ei tuntunut järkevältä mainostaa tätä jonain ulkomaanvuosiblogina, kun kohta puoli vuotta ollaan jo oltu takaisin Suomessa, eikä mihinkään olla täältä enää (ainakaan pitkiin aikoihin/pitkäksi aikaa) lähdössä.
Alunperin aioin lopettaa koko blogin. Jättää siis sen vain nettiin joillekuille tietoa etsiville löydettäväksi, mutta lopettaa päivitykset. Nyt juuri, tänään, noin tunti sitten, tein päätöksen. En raski lopettaa tätä, en millään.
Vaikka päivitystahti on suunnattomasti hidastunut varsinkin viimeaikoina, kun elämä on tätä ihan perusparasta kiireistä normaalia arkea, niin silti haluan pitää tämän henkireiän ja itseni ilmaisukanavan ihan omalla tutulla paikallaan. Mietin nimittäin sitäkin, että olisin aloittanut uuden blogin puhtaalta pöydältä jossain muussa osoitteessa. Mutta en sitten halunnutkaan vaihtaa puhtaalle pöydälle, tämä vanha kantapöytä sopii mulle oikein hyvin. Vaihdoin sitten vain otsikon; nyt ei ollakaan enää vain maailmalla Marylandissa, vaan sen lisäksi ollaan kotona Suomessa. Noin pienellä muutoksella sain itselleni mielenrauhan, enkä enää koe huijaavani satunnaisia tänne eksyviä.
Joten täältä minut löytää jatkossakin, silloin tällöin. En ota mitään paineita päivitystiheydestä enkä tekstin laadusta. Voipa olla, että tekstikin vähenee, ja postaukset muuttuvat enemmän kuvapainotteisiksi. Jää nähtäväksi, mihin tämä tästä kehittyy. Mutta blogi on ja pysyy, tässä ihan samassa osoitteessa. Mitä sitä turhaan pitäisi toimivaa vaihtaa…
Tuossa vasemmalla kuva meidän hääpäivän vietosta; meidän sviittiin kuului oma terassi Rotuaarille päin, siellä oli kiva seisoskella ja katsella alla olevaa hulinaa. Nytkin on hulinaa ja juhlia näköpiirissä, sunnuntaina kun on äitienpäivän lisäksi Miskan 8-vuotissyntymäpäivä. Juhlat pidetään suurimmaksi osin jo huomenna; jostain kumman syystä en halunnut kymmentä alle 10-vuotiasta meille sunnuntaina riehumaan… 
Kakun tekoon siis pitää rientää, taas. Tuloksia sitten voi viikonlopun jälkeen käydä kurkkimassa kakkublogista.
Tulipas vietettyä oikein perinteinen vappupäivä!
Aamupäivällä Muhoksen torille, siellä tietysti kuunneltiin Muhoksen Torvipoikien soittoa (Miskan pappa soittaa siinä klarinettia), ja osallistuttiin saappaanheittokisaan ja tikkakisaan. Myös onnenpyörää pyöritettiin, sääveikkausta jännitettiin (Ennätyslämpötilat, +19,2 astetta varjossa!!! Ei ihan sattunut meidän veikkaukset kohdilleen!), Mimmin seppelöinti katseltiin ja kevään ensimmäiset jäätelötötteröt ostettiin. Sama kuvina:
Sitten kotiin, ja vähän nakkeja ja perunasalaattia nassuun, ja seuraava tapahtuma, eli moottoripyöräkulkue. Joka vappupäivä meidän ohi ajaa iltapäivällä toistatuhatta motskaria, ja me ollaan tien varrella niille huiskuttamassa kun ne ovat Oulusta Muhokselle matkalla. Tällä kertaa kaksipyöräisiä oli liikkeellä vajaa puolitoistatuhatta, ja hyvänen aika, minäkin pääsin ihan perstuntumalta kokemaan ekaa kertaa, miltä paraatiajo tuntuu! Käväisin siis pyörähtämässä Muhoksella muitten mukana, olipas jännää!!!
Loppuilta sitten sujui hirmuisen mukavissa merkeissä meillä kotosalla ystäväperheen kanssa iltaa viettäessä, hyvin syöden ja juoden ja saunoen ja pelaten ja silleen. Ilma oli kuin morsian koko päivän, uskomattoman hienot kelit! Pojatkin innostuivat hiekkalaatikkoleikkeihin, vaikka melko kovasti saa meidän hiekkalaatikolla lapiolla hakata, että sieltä jotain saa ämpäriin asti.
Yksi asia on kaiken hauskuuden ja hulinan keskellä ollut silti mielessä vähän kummittelemassa. Pikkuveljeni hälytettiin sairaalaan 29.4., ja samantien leikkauspöydälle; hänelle sopiva sisäelin oli löytynyt, ja vanha meni vaihtoon. Hyvä, että sopiva löytyi, se tuli todella tarpeeseen; mutta leikkaus oli iso ja pitkä, eikä ihan vaaratonkaan, joten vappuaattona sitten jännitin kovasti ensimmäisiä uutisia. Onneksi ne olivat hyviä, ja tänään sain lisää hyviä kuulumisia. Veli päässee huomenna pois teho-osastolta tavalliselle osastolle, ja tilanne on niin hyvä kuin tässä vaiheessa voi olla. Paljon siis paranemissäteitä sinne HYKSin suuntaan toivottelen täältä minä!
