Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Kyllä noissa vanhankansan sananlaskuissa on vinha totuuden siemen!

Tänä aamuna valkkailin, mitkä kengät laittaisin jalkaan, ja sen verran oli kesäinen olo (vaikka vettä sataakin, mutta silti!), että sandaalit piti kaapista saada. Ja ne kaikkein korkeimmilla koroilla tietty… Siinä sitten niillä astelin, ja mietiskelin, miksihän näitäkin kenkiä olen niin vähän vielä pitänyt. Hyvin käy niillä askellus, ja tuntuu tosi mukavalta jalkaan. Ja kyllähän kintut koroissa näyttää ainakin himpun verran mukavammilta kuin ilman korkoja… Se oli se ylpeys.

Sitten saavuin työpaikalleni, ja edelleen tuntui hyvältä. Kunnes… työhuoneeni käytävälle kun pääsin, ja lattiamateriaali muuttui muovilaataksi, … kuului vain iso rymähdys ja pari kovaan ääreen sanottua valittua sanaa, ja työkaveri löysi minut istumasta keskellä käytävää ja pitelemässä nilkkaani. Käsilaukku ja läppärilaukku olivat lentäneet muutaman metrin eteenpäin, polvessa iso mustelma ja nilkka nyrjähtänyt. Se oli se lankeemus sitten.

Nyt sitten olen istunut työpöytäni ääressä (onneksi läppärille ei käynyt kuinkaan!) koko päivän jalka koholla. KKK:n yksi osuus siis on suoritettu; kylmää ja kompressiota ei tähän hätiin tästä putiikista löytynyt, joten koitetaan sitten yhdellä K:lla kolmen sijaan. Huomenaamulla pitäisi lähteä työreissulle Lontooseen loppuviikoksi, saapa nähdä, miten nilkka kestää. Siellä kun kuitenkin pitäisi varmaan pystyä kävelemään enemmän kuin kotona on pakko.

Kuvassa ne syylliset kengät, ja niiden etualalla sitten se maallisempi versio, eli mitkä piti suosiolla laittaa jalkaan. Hmph…

Nyt sitten päivät alkaa lyhenemään kohti syksyä, kun keskikesä meni jo. Mutta äh, sitä emme vielä murehdi, kun kesäloman alkuunkin on vielä kolme viikkoa. Odotan kyllä lomaa kuin kuuta nousevaa; sen verran rankka on tämä kevät ollut lähinnä töitten osalta. Kerrankin tuntee oikein tosissaan, että on loman ansainnut!

Mutta siitä juhannuksesta; kylläpäs oli mukavaa! Sisko perheineen oli meillä kylässä pitkän viikonlopun, torstai-illasta maanantai-aamuun. Minä olin ehkä vähän heikossa hapessa sattuneesta syystä, mutta eihän se menoa haitannut. Jaa, että mitäs sitten tehtiin? No ei juurikaan mitään, tai siis vaan oltiin, syötiin, juotiin, poltettiin nuotiota, komenneltiin lapsia, nautittiin keleistä (tunnin välein vaihteli aurinkoisesta sateiseen), vietettiin aikaa, laulettiin, vähän tanssittiinkin, nukuttiin päiväunia, metsästettiin hyttysiä ja kärpäsiä, pelattiin lautapelejä. Semmoista pientä kivaa yhdessäoloa. Ja sitten sama kuvina:

Meillä kävi tänään vieras. Blogin lukija, joka on itse lähdössä jenkkeihin vuodeksi syksyllä, ja halusi kuulla ihan livenä jotain kokemuksia ja saada vastauksia kysymyksiin. Ihan tuli elävästi mieleen aika vähän reilu kaksi vuotta sitten, kun itse käytiin visiitillä perheen luona, joka oli puolisen vuotta aiemmin palannut rapakon takaa. Tällä kertaa vain sitten itse oltiin niitä kokeneempia.

Oli oikein hauska muistella ja pyöritellä eri puolia vaihtovuoden ajalta. Kummastakin maasta löytyy omat hyvät ja huonot puolensa, mutta lopputulos, joka yritettiin tälle vierailijallekin päällimmäiseksi ajatukseksi jättää, oli, että ehdottomasti kannattaa lähteä! On jotenkin tosi kliseistä sanoa, että siinä sitä maailmankuva avartuu, osaa katsoa asioita eri näkökanteilta ja oppii ymmärtämään monia juttuja, joita ei aiemmin tajunnut. Mutta niin se vain on. Siihen sitten kun lisätään kaikki unohtumattomat kokemukset, retket, nähtävyydet, maisemat, ja ah, se niin ihana ilmasto (tänään on Muhoksella ollut sateista ja harmaata, ja "lämmintä" n. 6 astetta), niin ei ole kahta puhetta siinä, että kannattaako lähteä vai jäädä.

Entiselle työkaverilleni oli syntynyt pieni poika 16.5. Tänään käytiin sitten isolla delegaatiolla toivottamassa uusi ihminen tervetulleeksi tähän maailmaan. Rotinoitakin vietiin, kakkublogissa löytyy kuva minun väsäämästä vauvakakusta.

Mutta kylläpä ne vastasyntyneet vauvat ovat pieniä! Sen aina unohtaa, miten ihan kertakaikkisen pikkuriikkisiä ne ovat; varpaat ja sormet ja kaikki! Onnea Kirsi ja Tomppa, ihanan poikasen olette saaneet! Niin nätisti hän nukkua tuhisi minunkin sylissäni; hellyttävää!

Tänään haistelin ulkona tuomien ja vastaleikatun ruohon tuoksua. Koivuissakin alkaa olla jo peukalonpään kokoiset lehden alut. Ihanaa!

Kesän tuloa ei Marylandissa sillä lailla selkeästi huomannut kuin täällä. Suomen kesä on ihanaa aikaa!!!