Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Kauhea, kun on laiskottanut niin bloggaaminen kuin kaikki muukin. Mutta tässä nyt kuitenkin muutama kuva viime viikonlopulta, kun pari kaveria tuli minua piristämään (KIITOS!), toivat illallistakin mukanaan. Seura oli erinomaista, ja ruokakin todella maittavaa.

Alkuruoaksi etanoita, pääruoaksi ihanaa vuohenjuustosalaattia ja lohimedaljongeja, ja jälkkäriksi hedelmiä ja sulaa suklaata. Nam!

Ensimmäistä kertaa eläissäni sain maistaa etanoita, eikä ne olleetkaan yhtään hassumpia. Rakenne oli paljon miellyttävämpi kuin olisin kuvitellut; eihän ne olleetkaan nuljuja vaan ihan mureita. Ensimmäistä kertaa sain myös dipata hedelmiä suklaaseen. Ja se 86% suklaa oli auttamatta liian vahvaa! Oli pakko kesken kaiken vaihtaa ihan tavaliseen tummaan suklaaseen, kun kaikkien ilmeet oli niin mutrussa… Dipattavaa meillä olisi ollut varmaan ainakin kymmenelle ihmiselle, sain sitten pari päivää syödä hedelmäsalaattia tuon jälkeen… . Tarjolla oli siis omenaa, päärynää, appelsiinia, hunajapomeloa, ananasta, banaania, hunajamelonia, verigreippiä ja ananaskirsikoita. Ja hedelmien lisäksi myös vaahtokarkkeja, marenkeja ja gluteenittomia keksejä. Kylläpäs maistui!

(Auts, tuosta kuvasta näkyy, että en ole vielä edes joululiinaa saanut keittiön pöydästä vaihdettua pois… No, lupaan, että ennen pääsiäistä sen teen! )

Ensi viikonloppu ei sitten olekaan pyjamaviikonloppu eikä kaveriviikonloppu, vaan reissua! Lähden tänä iltana lentelemään kohti Meksikoa, Cancuniin konferenssiin ensi viikoksi. Tätä matkaa olen odottanut kovasti jos monta kuukautta. Aion työjuttujen lisäksi kyllä rentoutua ja nauttia auringosta ja merestä! Ihanaa!

Tai ei nyt pyjama, vaan paituli. Mutta silti. Onnistuin siis viikonloppuna olemaan perjantai-illasta maanantaiaamuun laittamatta päivävaatteita päälle; saavutus sekin. Ehkä sillä ei kannattaisi julkisesti kehuskella, mutta tulkoon nyt ilmi… (Oikealla olevassa kuvassa on juurikin ko. paituli…)

Viikonlopun tapahtumalistaan kuului mm.

• Miskan kanssa sen huoneen siistiminen
• Mikan kanssa vanhojen vaatekaappien purkaminen remontoitavasta makuuhuoneesta ja niiden kantaminen ja kokoaminen varastohuoneeseen
• Ruuan laitto (lauantaina pastaa ja kana-vihanneskastiketta, sunnuntaina makkarakeittoa)
• Miskan pesäpallokerho
• Poikien luistelureissut koulun kentälle yhdessä ja erikseen
• Akin suklaaneliöiden leipominen
• Poikien kyläilyt kavereidensa luona, ja kaverit meillä, Miska yökylässäkin
• Tavaroiden järjestely niihin varastohuoneen uusiin kaappeihin
• Takan ja sitä myötä huushollin lämmitys
• Mikan sulkapalloharkat naapurin isännän kanssa
• Saunan lämmitys ja siellä käynti
• Telkkarin katsominen, mm. kaksi jaksoa Kotikatua ja Lordi-elokuva Dark Floors (Ei oikein säväyttänyt… melko juoneton tapaus!)
• Tietsikalle istuminen ja meilien ja päivitettyjen blogien lukeminen
• Wii Fitin pelaaminen koko perheellä
• Mikan lähtö ajamaan töihin Kittilään taas ensi viikoksi (on siis koko kevään siellä viikot töissä, eli pois kotoa sunnuntai-iltapäivästä torstai- tai perjantai-iltaan, niisk )
• Flunssan poteminen (minä ja Miska) ja siihen liittyvä hunajaveden juonti
• Siskon kanssa puhelimessa juoruilu

Melko normiviikonloppu siis. Paitsi että en tosiaan astunut jalallanikaan ulko-ovesta ulos lauantain ja sunnuntain aikana…

Niin joo, vielä pari kuvaa siitä viikonlopun suurimmasta saavutuksesta, eli varastohuoneen muodonmuutoksesta. "Uudet" kaapit sinne saivat ihmeitä aikaan. Ehkä tämä ei asiaa tuntemattomille aukea, mutta ne, jotka ovat meidän varastohuoneen aiemman kaaoksen nähneet livenä, huomannevat eron.

Aamulla luettiin pöydän ääressä sanomalehteä. Miska bongasi kulttuurisivulta selostuksen Koirien Kalevala -oopperasta, joka paraikaa vierailee Oulussa muutaman esityksen ajan. Meidän nuoriherra kulttuuri-intoilija pyysi, että voitaisiinko käydä se katsomassa. Esityksiä oli enää tänään, huomenna ja lauantaina; ja lauantain liput oli jo myyty. Huominen menee harrastusten kanssa päällekkäin, joten niinhän siinä kävi, että tänä iltana menen Miskan kanssa oopperaan! Kivaa! Päivitän tunnelmia esityksen jälkeen, huomenissa varmaan.

Edit 16.1.: No niin, esitys on nähty, kuultu ja koettu. Olihan se hieno! On tosi mahtavaa, että lapsillekin tehdään tuollaista oikeaa kulttuuria, siis tosissaan eikä liian helpolla, mutta kuitenkin huumorilla ja lastentajuisesti. Miska tykkäsi kovasti; etenkin tietty Herra Hakkaraisen tempuista, mutta uskon, että kyllä se Kalevalan sanomakin ainakin vähän jäi mielen päälle. Kannatti käydä!

 (Harmi, että minun kännykkäkamera on niin surkea… mutta näkee näistäkin ainakin ihan vähän tunnelmia…)

Oih, nyt on lomat lusittu ja huomenna taas pitkän tauon jälkeen töihin. Kyllä nyt tuntuu, että akut on ladattu ja jaksaa taas pakertaa. Enpä muista koska olisin näin pitkän loman keskellä talvea saanut pitää.

Joulunaika meni rauhaisasti ja perinteisesti. Joulupukki kävi, ja toi totuttuun tapaan ihan liikaa lahjoja. Minä olin nähtävästi manannut tätä pimeää aikaa niin kovasti, että ihan Korvatunturille asti se oli kiirinyt; sain siis mm. kirkasvalolampun aamujani valaisemaan. Wii ja sen tasapainolauta ovat myös olleet lähes jokapäiväisessä käytössä, mahtavampi peli kuin olisin osannut arvatakaan!

Joulunpyhät ja välipäivät meni suurelta osin ihan kotosalla, ihan rennosti ottaen. Uutta vuottakin otettiin kotona vastaan, ystäväperheiden kanssa. Pientä lisäjännitystä varsinkin lasten mieliin toi uuden vuoden aattona täällä riehunut myrsky, joka uhkasi estää ilotulitukset, kun tuuli oli niin kova, että rakettien räjäyttely olisi ollut liian uhkarohkeaa. Onneksi tuuli laantui ainakin meidän perällä sopivasti alkuillasta, niin saatiin ammuttua melkomoinen läjä paukkuja taivaan tuuliin; voi sitä lasten riemua.

Seuraavana päivänä käytiin (äidit ja lapset) laskemassa pulkkamäkeä viereisen koulun mäessä. Kyllä oli iloisia lapsia ja punaisia poskia paljon! Kuvassa näkyy myös edellisen päivän myrskyn jälkiä; karmean paljon roskia ja oksia lähti puista, mutta onneksi isoja puita ei kaatunut minkään päälle kuitenkaan.

Loppiaisen jälkeen sitten pojilla taas alkoi koulu ja Mikakin meni töihin. Minä jatkoin vaan öllöttelyä vielä kotona. Mitenkähän sitä osaa ollenkaan huomenna herätä oikeaan aikaan, kun nyt olen heräillyt viikkotölkulla ihan epämääräisiin aikoihin ja nukkunut päiväuniakin silloin kun siltä on tuntunut? Vaan eiköhän tuohon taas totu. Töissä odottaa uusi projekti ja uudet haasteet; jännittävää jopa.

Kävin tunteroinen sitten nappaamassa pari kuvaa tuosta meidän pihalta. Vaikka en talvesta periaattessa pidäkään, niin kyllä nuo lumiset puut ja sininen hämärä kuitenkin jotenkin aina sävähdyttää… Jouluvaloja voinee alkaa tässä vaiheessa vuotta kutsua talvivaloiksi; niitä kun ei vielä ainakaan ihan kaikkia raski riisua pois valaisemasta pihaa ja pirttiä.