Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Päivät sujahtavat ohi tosi nopeasti. Huomisen jälkeen olen ollut jo neljä viikkoa lomalla, ihan kotosalla möllötellyt. Onneksi on kaksi viikkoa vielä jäljelläkin. Mikallakin alkaa huomenna kahden viikon loma, se on kiva se.

Tämä viikko on mennyt ihan melkein pelkästään tietokoneella istuen. Innostuin tilaamaan Ifolorilta kuvakirjan USA-ajan valokuvista. Tosi mukava saada ne vihdoinkin sellaiseen muotoon, että voi oikeasti ihmisille jotain näyttää. Mutta arvatkaa vaan, mikä urakka. En edes tiedä, montako tuhatta kuvaa sen 13 kuukauden aikana otettiin, mutta nyt olen ne joka ikisen katsonut läpi, ja valkannut sieltä n. 500 kuvaa printattavaksi 96-sivuiseen kirjaan. Melkoinen homma!

Huomenna Aki lähtee isällensä lomaa jatkamaan ja meillä muilla alkaa muutaman päivän kesälomareissu; lähdetään Mikan kanssa Vaasan kautta Poriin, jossa lauantaina fiilistellään Metallican keikalla. Miska taas lentää lauantaina yksin Helsinkiin, ja me sitten tavataan se Mikan siskon luona Nummelassa sunnuntaina. Siitä sitten yhdessä ajellaan pikkuhiljaa seuraavalla viikolla ylöspäin, ainakin Puuhamaa on luvattu käytäväksi, ja keleistä riippuen ehkä myös muuta kivaa. Hämeenlinnassa kuitenkin kylpylässä ollaan yksi yö ja Tampereella toinen. Sitten katsotaan, minä päivänä päästään kotiin asti.

Pistetäänpä tähän nyt kuvaksi vaikka tuota piha- ja puutarhaosastoa; meidän iso ja tuottelias tomaattiamppeli, josta ollaan jo monet monituiset makeat tomaatit napsittu parempiin suihin. Kuvat kun on otettu melkein kuukausi sitten…

Oi sitä onnea, autuutta ja vapauden tunnetta, minkä sai aikaan kuljettajatutkinnon läpäisy, ja mopo- ja traktorikortin saanti tuollaiselle tasan 15-vuosikkaalle. Ei sitä paljon eilenillalla näkynyt, uudet kuviot kutsuivat melkein heti korttikokeen jälkeen.

No, ehti se käväistä pikaisesti kakulla, mutta muu ruokailukin hoitui kavereitten kanssa kylillä. Nauttikoon vapaudestaan nyt hetken, kohta se koulu taas alkaa ja rajat tulee väkisin vastaan.

Aki rakas esikoiseni täyttää huomenna maagiset 15 vuotta, ja pääsee suorittamaan mopo- ja traktorikortin. Toivottavasti kuljettajantutkinto menee reilusti läpi, ja poika pääsee vihdoinkin julkisille teillekin ajelemaan kulkuneuvolla, johon hän itse kauan säästi ja jonka lopulta pari viikkoa sitten kävi ostamassa.

Muistelin tässä yösydännä muiden jo nukkuessa vanhoja, ja kirjoitin Akin synnytyskertomuksen ylös, samalle sivulle, minne pari vuotta sitten kopioin Miskankin vastaavan jutun. Linkkiä klikkaamalla siis pääsee lukemaan, miten yllätysperätilasynnytys OYSissa hoidettiin vuonna 1994.

Jep, ja tämäkin kukka ehti kukkia onnensa ohi, tai siis sen ohi, että ehdin siitä kuvan ottaa. Akileija on minusta tosi nätti kukka myös, ja nimikin on niin hauska! Ja se kukkii kivasti alkukesästä, kun ei vielä niin moni muu kasvi ole aloittanut kukintaansa.

Otetaanpa seuraavaksi vaikka tämä päivänkakkara. Vaikka se onkin muka vähän arkinen kukka, niin minusta niin hurmaava. Tuossa kukan keskustassa on jotain ihan hypnotisoivaa. Ja jos alempaa kuvaa katsotte tarkasti, niin taustalla voi hämärästi nähdä myös tuoreen mopon omistajan puunaamassa aarrettaan…

Laitetaanpa seuraavaksi kuva vaikka tällaisesta jo ohikukkineesta kasvista. Iirikseksi aina olen näitä kutsunut, mutta netistä löysin äsken, että oikea nimi olisikin Siperiankurjenmiekka.

Ne kyllä ehtivät jo kukkia ohi, mutta tässä kuva kivannäköisesti pallukasta, mikä kukan jälkeen varren päähän ilmestyi. Ei kai se siemen sentään ole? Luulin ainakin, että nuo lisääntyy ihan jakamalla eikä siemenestä?

Jakaa nuo kyllä pitäisikin jo; oletan että sitten ne alkaisivat enemmän kukkimaankin. Nuo minun kukkapenkissä olevat yksilöt ovat nimittäin hyvin ranttuja kukkimaan; tänäkin vuonna taisi vain neljä tai viisi kukkaa tulla, vaikka iiriksen juurakoita ja lehtiä kasvaa siellä vaikka kuinka paljon. Lannoittaminenkin tietty voisi auttaa…

.

Meillä näyttää tulevan mansikka-aika jonkun viikon päästä. Tämä mansikka-amppeli nimittäin kukki ihan valkoisenaan, ja nyt suurin osa kukista on jo muuttunut marjaraakileiksi. Tämä kasvi on minulle mieleen erityisesti siksi, että ostin amppelin viime kesänä, ja sitten syksyllä tein kokeilun, eli iskin sen meidän pottupenkkiin talveksi. Ja tänä keväänä sitten saatiinkin kaivaa kovasti rehevöitynyt, erinomaisessa kunnossa oleva mansikkatupas reilusti viimekesäistä suurempaan astiaan. Pitääpä yrittää samaa ensi syksynäkin!

Niin, tämä nimenomainen tapaus on kuukausimansikka, eli tuottaa pieniä, metsämansikan kokoisia (ja vähän -makuisiakin) marjoja pitkän satokauden ajan.

Otsikko kuvaa hyvin muutamaa viime päivää. Loma on siis alkanut, ja aivan uskomatonta, mitkä mahtavat ilmat lomalaista on hellineet! Viime kesän kylmät säät oli vielä niin tuoreessa muistissa, että olin otettu jo parista ensimmäisestä lämpimästä päivästä, mutta nyt kun tätä hellettä on jatkunut jo viikon verran, olen nauttinut täysin rinnoin! En tiedä muistanko ikinä näin pitkää yhtenäistä näin hyvän kelin pätkää. Aivan kuin tilauksesta se tänne tuli, minun lomapäiviäni kruunaamaan. En paljon ole sisällä malttanut olla; riippukeinu ja riipputuoli ovat kutsuneet kovasti. Uimarannallakin, ja uimassakin (minäkin, hui!!!), ollaan Miskan kanssa käyty monta päivää peräkkäin, eikä vesi edes ole kylmää!

Niin, siis pihalla on tullut oltua. Tietokone on saanut olla harvinaisen rauhassa viime päivät, mutta kukkapenkit ja kasvihuone on saaneet sitäkin enemmän huomiota osakseen. Ajattelin postailla kukka- ja kasvikuvia tänne tämän heinäkuun ajan. Harmittaa nimittäin, että en puolienkaan meidän perennojen nimiä edes tiedä. Pitäisihän ihmisen tietää, mitä omassa pihassa kasvaa! Ajattelin, että jospa otan kaikista kasveista kuvat, ja etsin niille kirjoista/netistä nimet, ja sitten laittelen niitä tänne blogiin, niin muistan ensi keväänäkin, mitä kaikkea täällä oikein on. Jos vaikka joku vuosi oikeasti saataisiin tehtyä se monta vuotta suunniteltu kukkapenkkien täysmylläys ja kasvien uudelleen sijoittelu.

Aloitetaan siis. Tärkein kasvi, mitä meidän kukkapenkissä löytyy, on yksi samettiruusu. Se on tärkein siksi, että sen taimen on Miska minulle itse kasvattanut, ja antanut äitienpäivälahjaksi. Samanlaisen sain Miskalta viime vuoden keväänäkin, ja myös Akilta silloin kauan sitten, kun hän eka-tokaluokilla oli. Minusta aivan ihana äitienpäivälahja, ja siitä kuuluu kiitos meidän kyläkoulun ihanalle eka-tokaluokanopettajalle Vapulle, joka idean on keksinyt ja toteuttanut jo vuosikaudet. Tässäpä siis tämä tämänvuotinen samettiruusu: