Huomenna alkaa taas arkinen aherrus, kun kuuden viikon lomat on lusittu. Kerrankin tuntuu, että loma oli tarpeeksi pitkä (vaikka en pistäis pahitteeksi paria viikkoa lisääkään… 
), ja nyt jaksaa hyvin taas mennä töihin.
Kesä on ollut ihana!!! Kertakaikkiaan upeat ilmat! Aurinkosta ja lämpimistä vesistä on saatu nauttia ihan yllinkyllin; aivan kuin joskus lapsena, kun lähes asuttiin joessa koko kesäloma.
Lomareissukin meni hienosti. Oli kiva nopea Suomi-kierros; reilu 2000 km n. viidessä vuorokaudessa: Muhos - Vaasa - Pori (Sonisphere-festivaalit = Metallican konsertti) - Mynämäki - Nummela - Tervakoski (Puuhamaassa klo 10-19) - Hämeenlinna (Aulangon kylpylä) - Lempäälä (Ideapark) - Tampere (Särkänniemellä klo 14-20) - Tuuri (Keskisen kyläkauppa) - Kempele (Zeppelin) - Muhos.
Viimeisellä lomaviikolla sain aikaiseksi kyläilläkin runsaasti tässä Oulun seudulla, ja nyt on melkein kaikki lähistöllä asuvat kaverit moikattu tämän loman aikana. Saavutus sekin, ja mukavaa. 
Kaiken huipuksi meidän entinen koira Pinja käväisi meillä yhden päivän hoidossa; se on aina pojille huippuhetki! Tietty Pinjakin piti uimaan viedä, ja tähän loppuun laitankin kuvia Karhojan montulta, missä sen kanssa käytiin, ja missä siis Miskan kanssa ollaan paaaljon aikaa tänä kesänä vietetty.
Oih, nyt on lomat lusittu ja huomenna taas pitkän tauon jälkeen töihin. Kyllä nyt tuntuu, että akut on ladattu ja jaksaa taas pakertaa. Enpä muista koska olisin näin pitkän loman keskellä talvea saanut pitää.
Joulunaika meni rauhaisasti ja perinteisesti. Joulupukki kävi, ja toi totuttuun tapaan ihan liikaa lahjoja. Minä olin nähtävästi manannut tätä pimeää aikaa niin kovasti, että ihan Korvatunturille asti se oli kiirinyt; sain siis mm. kirkasvalolampun aamujani valaisemaan. Wii ja sen tasapainolauta ovat myös olleet lähes jokapäiväisessä käytössä, mahtavampi peli kuin olisin osannut arvatakaan!
Joulunpyhät ja välipäivät meni suurelta osin ihan kotosalla, ihan rennosti ottaen. Uutta vuottakin otettiin kotona vastaan, ystäväperheiden kanssa. Pientä lisäjännitystä varsinkin lasten mieliin toi uuden vuoden aattona täällä riehunut myrsky, joka uhkasi estää ilotulitukset, kun tuuli oli niin kova, että rakettien räjäyttely olisi ollut liian uhkarohkeaa. Onneksi tuuli laantui ainakin meidän perällä sopivasti alkuillasta, niin saatiin ammuttua melkomoinen läjä paukkuja taivaan tuuliin; voi sitä lasten riemua.
Seuraavana päivänä käytiin (äidit ja lapset) laskemassa pulkkamäkeä viereisen koulun mäessä. Kyllä oli iloisia lapsia ja punaisia poskia paljon! Kuvassa näkyy myös edellisen päivän myrskyn jälkiä; karmean paljon roskia ja oksia lähti puista, mutta onneksi isoja puita ei kaatunut minkään päälle kuitenkaan.
Loppiaisen jälkeen sitten pojilla taas alkoi koulu ja Mikakin meni töihin. Minä jatkoin vaan öllöttelyä vielä kotona. Mitenkähän sitä osaa ollenkaan huomenna herätä oikeaan aikaan, kun nyt olen heräillyt viikkotölkulla ihan epämääräisiin aikoihin ja nukkunut päiväuniakin silloin kun siltä on tuntunut? Vaan eiköhän tuohon taas totu. Töissä odottaa uusi projekti ja uudet haasteet; jännittävää jopa.
Kävin tunteroinen sitten nappaamassa pari kuvaa tuosta meidän pihalta. Vaikka en talvesta periaattessa pidäkään, niin kyllä nuo lumiset puut ja sininen hämärä kuitenkin jotenkin aina sävähdyttää… Jouluvaloja voinee alkaa tässä vaiheessa vuotta kutsua talvivaloiksi; niitä kun ei vielä ainakaan ihan kaikkia raski riisua pois valaisemasta pihaa ja pirttiä.
