Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Eilen vietin miellyttävän illan kahden lapsuudenystäväni kanssa niin sielun- kuin ruumiinkin ravintoa nautiskellen.

Hauska yhteensattuma oli, että meillä jokaisella oli sydänriipus kaulassaan. Korut olivat aivan kuin me itsekin; samasta muotista tehtyjä, mutta silti jokainen täysin toisistaan erilainen. Päädyimme analysoimaan koruja, ja sitä, mitä ne ilmensivät kantajastaan.

Ensimmäinen sydän on ensi näkemältä hillitty ja yksinkertaisen tyylikäs, eikä siitä ihan heti välttämättä hahmota, mitä kuviota se edustaa. Siinä on monta piilosanomaa; "jippo", joka tekee siitä todella mielenkiintoisen.

Toisesta sydämestä havaitsee samantien, että se on Sydän isolla ässällä. Oman elinpiirinsä keskipiste, täyteläinen ja lämmin. Moniulotteinen mutta helposti lähestyttävä.

Kolmannesta sydämestä näkee heti, mitä saa; se ei yritä olla muuta kuin sen, mitä on: hyvin maanläheinen, tunnetta täynnä. Ei yritäkään olla hienostunut, vaan on rohkeasti täynnä omaa olemustaan, ja oikein hakee huomiota.

Ehkä arvasittekin jo, mikä näistä sydämistä roikkui minun kaulassani?

Kävimme Susanna Haaviston konsertissa. Se oli ihan uudenlainen elämys, joka täytyy ottaa joskus uusiksi! Konsertin jälkeen olimme kaikki hyvillä mielellä, ja kuulluista lauluista riitti analysoitavaa ja puhuttavaa pitkään. Suosikiksi ja kyynelten kirvoittajaksi nousi Odotusta Pariisissa -laulu, joka todellakin koskettaa joka kerta. Myös Matkalippu tyynyn alla aiheutti ylimääräistä nieleskelyä; sanat osuivat niin hyvin meidän kaikkien elämäntilanteisiin. Isot ablodit ansaitsivat myös mm. Yksinäinen ja Sinut maalasin; ihania tekstejä täynnä asiaa. Ja voi sitä ilon määrää, minkä Haavisto ja säestäjänsä Kähärä saivat aikaan välispiikeillään; on niin ihana katsoa ja kuunnella ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä täydellä sydämellä, mokatakin, nauraa itselleen ja naurattaa siinä samalla muitakin. Tarinoita laulujen syntytaustoista oli myös ihana kuulla. En voi kuin suositella!

Niin, se minun koruni oli todellakin tuo kolmas sydän.

Vähän myöhässä, kun sairastuin flunssantapaiseen viime loppuviikosta, mutta antanette anteeksi. Tänään siis suoritin äärimmäisen virallisen arvonnan, jonka voittajaksi selviytyi…

… tadaa …

arpa numero 10!!!  

Onnea voittajalle!!! Aner, jos laitat osoitteeen tulemaan tuohon minun sähköpostiin, joka löytyy oikeasta reunasta, saat pienen paketin hetken päästä.

Satatuhatta kävijää pyörähti mittariin viime viikonloppuna, ihan huomaamatta!!! Selvästi on taas arvonnan aika! Ensimmäisen (5.000 kävijää) arvonnan palkinto matkasi Saksaan, toisen (10.00 kävijää) Suomeen, kolmannen (20.000 kävijää) Englantiin ja neljännen (50.000 kävijää) Amerikkaan. Saapa nähdä, minne päin maailmaa tällä kertaa saan postia lähettää…

Säännöt on taas melkolailla samat kuin edellisilläkin kerroilla: Arvontaan voit osallistua jättämällä puumerkin itsestäsi kommenttilootaan. Aikaa on viikko tästä hetkestä; 12.11. torstai-iltana (Suomen aikaa) suoritetaan virallinen arvonta. Silloin vedetään hatusta voittonumero, joka vastaa kommenttinumeroa. Jos joku kommentoi kahdesti, vain ensimmäinen kommenttinumero osallistuu arvontaan.

Jaa, eipä sitä sitten muuta kuin reippaasti kommentoimaan! Onnea arvontaan! Palkinto on vielä mysteeri itsellenikin, mutta jotain pientä kivaa yritän keksiä.

Laitetaanpa tähän kuvaksi vaikka otos melko tarkkaan 9 vuotta sitten, eli perhepotretti isänpäivältä vuodelta 2000. Aika juoksee niin nopsaan…

Uskallan jo näin varhaisessa vaiheessa julistaa viime viikonloppuna vietetyt pikkujoulut vuoden parhaiksi! Ei voi, siis ei kertakaikkiaan vaan voi, tulla sen mahtavampia pirskeitä!

Meitä on ihana 15 naisen ystäväporukka, jotka vietetään ainakin kerran vuodessa pikkujouluja missä milloinkin, ja tällä kertaa paikkana oli mukava mökki Petäjävedellä. Itse asiassa se oli niin mukava, että sovittiin, että seuraavatkin pikkujoulut (jotka muuten ovat ensi vuoden maalis-huhtikuussa) vietetään samassa paikassa. Tällä kertaa mukaan pääsi yhdeksän ihanaista; jospa jo ensi kerralla saataisiin kaikki yhtä aikaa koolle. Mutta viimeistään lokakuussa 2012, kun vietetään meidän 10-vuotisjuhlaa, yritetään saada ihan jokaikinen mukaan!

Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään elo oli yhtä juhlaa, naurua, puheensorinaa, hyvää ruokaa ja juomaa, yhdessäoloa, ulkoilua, saunomista, ihan (melkein) kaikkea parasta, mitä elämällä on tarjottavana. Nukkuminen kyllä jäi melko vähälle, mutta oli se sen arvoista! Akut on ladattu, poskilihakset kipeinä naurusta ja mielessä kasa mukavia muistoja, joilla toivottavasti pärjää seuraavaan tapaamiseen saakka.

Elämä on oikeasti ihan parhautta, kun on hyviä ystäviä!!! Suukko kaikille niille, jotka eivät tällä kertaa paikalle päässeet.

Kyllä tosiaan kannattaa ihan julkisesti netissä valittaa! Tänään sitten posti toimitti minulle uudet sukat; kyllä nyt tarkenee syksyn viimoissa ja tuulissa! Ja koko, väri, varren pituus ja muutkin seikat olivat tismalleen oikeat. Suurkiitos Kaisa-Liisa! Ihana olet!!!

Huomenna alkaa taas arkinen aherrus, kun kuuden viikon lomat on lusittu. Kerrankin tuntuu, että loma oli tarpeeksi pitkä (vaikka en pistäis pahitteeksi paria viikkoa lisääkään… ), ja nyt jaksaa hyvin taas mennä töihin.

Kesä on ollut ihana!!! Kertakaikkiaan upeat ilmat! Aurinkosta ja lämpimistä vesistä on saatu nauttia ihan yllinkyllin; aivan kuin joskus lapsena, kun lähes asuttiin joessa koko kesäloma.

Lomareissukin meni hienosti. Oli kiva nopea Suomi-kierros; reilu 2000 km n. viidessä vuorokaudessa: Muhos - Vaasa - Pori (Sonisphere-festivaalit = Metallican konsertti) - Mynämäki - Nummela - Tervakoski (Puuhamaassa klo 10-19) - Hämeenlinna (Aulangon kylpylä) - Lempäälä (Ideapark) - Tampere (Särkänniemellä klo 14-20) - Tuuri (Keskisen kyläkauppa) - Kempele (Zeppelin) - Muhos.

Viimeisellä lomaviikolla sain aikaiseksi kyläilläkin runsaasti tässä Oulun seudulla, ja nyt on melkein kaikki lähistöllä asuvat kaverit moikattu tämän loman aikana. Saavutus sekin, ja mukavaa. Kaiken huipuksi meidän entinen koira Pinja käväisi meillä yhden päivän hoidossa; se on aina pojille huippuhetki! Tietty Pinjakin piti uimaan viedä, ja tähän loppuun laitankin kuvia Karhojan montulta, missä sen kanssa käytiin, ja missä siis Miskan kanssa ollaan paaaljon aikaa tänä kesänä vietetty.

Tulihan se oikea kesäkin sieltä, vaikka juhannus ei siltä yhtään tuntunutkaan. En kyllä muista yhtä kylmää keliä minään aikaisempana juhannuksena! Ei tarettu edes perinteiseen tapaan terassilla syödä, vaan sisälle piti grilliherkut kantaa. Vaan ei se mitään, onneksi tällä viikolla alkoi lämmetä. Minulla alkaa kesäloma ylihuomisen jälkeen, joten senkin takia lämpimät ilmat ovat toivottavia!

Viime sunnuntaina käytiin Miskan ja mummun kanssa Muhoksen kesäteatterissa katsomassa Punahilkka-näytelmä. Se jo teki tämän kesän paremmaksi kuin viime kesän; viime kesänä kun satoi joka päivä, kun kesäteatteriesitykset olisivat olleet, eli jäi perinteinen kulttuurikokemus väliin silloin. Näytelmä oli ihan mukava; Miskan mielestä paras kohta oli, kun suden vatsassa oleva mummo lauloi suureen ääneen ja laittoi suden tanssimaan.

Tänään kävin Mikan kanssa iltalenkillä, ja paluumatkalla taivaalla näkyi todella hieno sateenkaari; tai oikeastaan kaksi sateenkaarta, joista toinen oli ihan kokonainen puoliympyrä. Ensimmäistä kertaa elämässä nähtiin myös, mihin sateenkaaren kumpikin pää päättyi. Nimittäin kun alkoi ripsottelemaan vettä, sateenkaari muuttui niin, että sen päät näyttivät olevan ihan meidän lähellä, muutaman metrin päässä, toinen pää toisella puolella tietä ja toinen toisella. Hienoa oli, eikä yhtään haitannut, vaikka vähän kastuttiinkin. Kyllä kesä kastelemansa kuivaa!

Otin kuvat kännykkäkameralla samalla kun ajoin pyörällä, joten suonette anteeksi niiden huonon laadun. Tuota panoraamakuvaa, mihin liitin kaksi kuvaa yhteen, olisi tietysti voinut vaikka vähän käsitellä, niin ettei tuo raja olisi niin selvä, mutta antaapa olla, koettakaa kestää! Kuvistä näkee hyvin myös, miten hiljainen on kylätie… tai siis Valtatie 22 ja sen vierellä kulkeva pyörätie. Ei paljon muita liikkujia iltakahdeksan aikaan ollut. Piti tuossa viimeisessä kuvassa päästää Mika menemään edellä, että edes yhden ihmishahmon kuviin sain.

Nyt just päätin alkaa tänne kirjoittamaan, ihan sama mitä, kunhan edes jotain. Harmittaa hiukan, kun olen ollut niin saamaton tämän blogin kanssa. Tuntuu, ettei täällä Suomessa oloaikana ole mitään jännää kirjoitettavaa, eikä ketään kiinnosta tämä ihan taviselämä. Mutta kun kerran en raski kokonaan tätä lopettaakaan, niin olisi syytä kuitenkin joskus jotain tänne raapustella.

Niin, lakkiaisreissun jälkeinen viikko minulla oli kesälomaa, ja vietin sen viikon sata lasissa laittaen kotona ja puutarhassa paikkoja kuntoon, sekä leipoen ja juhlia muuten organisoiden. Akin rippijuhlat siis olivat sunnuntaina 7.6. ja tapani mukaan stressasin niitä varmaan vähän liikaakin. Pääasia kuitenkin on, että rippilapsi sai konfirmaationsa ja juhlat sujuivat erittäin hyvin. Niistä jäi minulle tositosi hyvä mieli! Kiitos kaikille osallistuneille!

Sitten tämä viikko hurahti nopeasti. Alkuviikosta käytiin ostamassa Akille mopokypärä, ja hieno ostettiinkin! Oli se hakuprosessi vähän pitemmän kaavan mukaan tehty; siinäkin kaupassa, mistä lopulta kypärä löytyi, se löytyi vasta kolmannella käyntikerralla, mutta se sallittakoon; niin tärkeä asia se nuorelle miehelle oli.

Torstaina Miska heräsi aamulla taas kuumeessa! Jo kolmas korkean kuumeen jakso vapusta alkaen. Perjantaina käytiin lääkärillä, kun kuume huiteli koko ajan neljässäkympissä, ja saatiin vaihteeksi angiinadiagnoosi, ja penisilliinikuuri. Kolmas nielutulehdus alle kahden kuukauden sisään! Lääkäri sanoi, että jos vielä kerran tulee, niin sitten laitetaan nielurisanpoistoleikkausjonoon. No, lääkkeet alkoivat nopeasti vaikuttaa, ja tänään taitaa tulle ensimmäinen kuumeeton päivä. Harmi vain, että tämä tauti sattui juuri silloin, kun olisi ollut neljän päivän pesisleirille lähtö. Se sitten jäi väliin, aivan niinkuin se koulun leirikoulukin kolmisen viikkoa sitten saman taudin vuoksi.

Minä vietin eilen ihanan päivän kirjamessuilla. Vähän kyllä harmitti, että sekin sattui juuri Miskan sairastamisen kanssa päällekkäin, mutta hyvin olivat isän kanssa kotona pärjänneet. Ja mikseivät olisi… Niin, olin talkootöissä Nispero-kirjakahvilan osastolla, ja oli mukavaa! Kiireistä kyllä, ja illalla jalat muusina ja selkä koko päivän seisomisesta jäykkänä, mutta kyllä kannatti. Oli hauska kokemus!

Eilen sitten alkoi kesä. Ainakin päätellen siitä, että a. minulla alkoi kesäloman eka pätkä, ja b. oli Miskan koulun kevätjuhla, ja ennenkaikkea c. laulettiin Suvivirsi. Suvivirren lisäksi kevätjuhlissa laulettiin Tuuli hiljaa henkäilee ja Miks leivo lennät Suomehen. Taitaa olla ainakin 25 vuotta, kun viimeksi olen nuo laulut laulanut, olipas mukavaa!

Sään perusteella kesän alkua ei olisi voinut arvata; +9 astetta ja myrskytuuli ei oikein vakuuta. Mutta onneksi lauantaiksi on luvattu lämmintä ilmaa!

Edelliseen postaukseeni päivitystä sen verran, että Miskan leirikoulu meni vähän mönkään. Yhden yön ehti siellä olla, ja sitten nousi korkea kuume. Soittivat sitten tiistai-aamusella minut hakemaan potilaan kotiin. Miska sitten sairasti loppuviikon. Vähän harmitti, kun vaellusreissut sun muut jäi käymättä, mutta onneksi Ranuan eläinpuistossa ehti vierailemaan; siellä oli ollut tosi hauskaa.

Auto on pakattu, ja minä suuntaan parin tunnin kuluttua kohti etelää. Tänään käyn moikkaamassa yhtä ystävää Toijalassa ja muutamaa Tampereella. Huomenaamusta sitten Poriin lakkiaisiin. En olekaan yo-juhlissa käynyt yli kymmeneen vuoteen! Matkaseurana minulla on äänikirja. Lainasin kirjastosta Täällä pohjantähden alla -trilogian. Klassikko, joka jokaisen suomalaisen olisi pitänyt lukea, mutta joka tähän asti oli väistellyt minua. Töihin ajaessani olen siitä ehtinyt jo ensimmäisen osan kuunnella, nyt on toinen osa menossa. Erittäin hyvä kirja, eikä vähiten lukijansa ansiosta! Oikea ammattilainen on ilo korvalle!

Kauhea, kun on laiskottanut niin bloggaaminen kuin kaikki muukin. Mutta tässä nyt kuitenkin muutama kuva viime viikonlopulta, kun pari kaveria tuli minua piristämään (KIITOS!), toivat illallistakin mukanaan. Seura oli erinomaista, ja ruokakin todella maittavaa.

Alkuruoaksi etanoita, pääruoaksi ihanaa vuohenjuustosalaattia ja lohimedaljongeja, ja jälkkäriksi hedelmiä ja sulaa suklaata. Nam!

Ensimmäistä kertaa eläissäni sain maistaa etanoita, eikä ne olleetkaan yhtään hassumpia. Rakenne oli paljon miellyttävämpi kuin olisin kuvitellut; eihän ne olleetkaan nuljuja vaan ihan mureita. Ensimmäistä kertaa sain myös dipata hedelmiä suklaaseen. Ja se 86% suklaa oli auttamatta liian vahvaa! Oli pakko kesken kaiken vaihtaa ihan tavaliseen tummaan suklaaseen, kun kaikkien ilmeet oli niin mutrussa… Dipattavaa meillä olisi ollut varmaan ainakin kymmenelle ihmiselle, sain sitten pari päivää syödä hedelmäsalaattia tuon jälkeen… . Tarjolla oli siis omenaa, päärynää, appelsiinia, hunajapomeloa, ananasta, banaania, hunajamelonia, verigreippiä ja ananaskirsikoita. Ja hedelmien lisäksi myös vaahtokarkkeja, marenkeja ja gluteenittomia keksejä. Kylläpäs maistui!

(Auts, tuosta kuvasta näkyy, että en ole vielä edes joululiinaa saanut keittiön pöydästä vaihdettua pois… No, lupaan, että ennen pääsiäistä sen teen! )

Ensi viikonloppu ei sitten olekaan pyjamaviikonloppu eikä kaveriviikonloppu, vaan reissua! Lähden tänä iltana lentelemään kohti Meksikoa, Cancuniin konferenssiin ensi viikoksi. Tätä matkaa olen odottanut kovasti jos monta kuukautta. Aion työjuttujen lisäksi kyllä rentoutua ja nauttia auringosta ja merestä! Ihanaa!

Joulukuussa on ollut paljon tapahtumia, menoa ja meininkiä. Itse olen ollut tosi väsyksissä, joten nämä menot ja meiningit meinasi jäädä ihan bloggaamatta. Nyt sain kuitenkin viimein aikaiseksi tyhjentää kameran muistikortin, joten laitetaanpa samantien tänne näkyville ainakin muutamasta tapahtumasta kuvia.

Itsenäisyyspäivänä vietettiin meidän rakkaan kaveriporukan perinteisiä pikkujouluja. Tässä lapsukaisia tonttulakkeineen ja tonttulahjoineen. (Huomaa Miskan komea musta silmä, joka nyt parin viikon päästä alkaa pikkuhiljaa häipymään. Katu-uskottavuutta!) Kaikki kuvathan suurenevat klikkaamalla niinkuin aina.

Seuraavat kuvat ovat Akin judokurssin vyökokeesta. Aki ja paras ystävänsä Simo ovat nyt onnellisia keltaisen vyön omistajia. Ensimmäiset harjoituskisatkin on jo kalenteriin ensi keväälle merkitty.

Miskan harrastusryhmälläkin, eli musiikkiopiston soitinryhmällä, oli joulukonsertti. Tässä pari kuvaa siitä tapahtumasta. Miska soitti siellä rumpua ja kannelta laulun ohella.

Ja viimeisenä se tärkein joulunalustapahtuma (heti Kauneimpien Joululaulujen jälkeen), eli meidän kyläkoulun joulujuhla. Sitä vietettiin viime keskiviikkona, ja samalla juhlittiin myös Laitasaaren koulun 120-vuotissyntymäpäiviä. Hienon näytelmän olivat koululaiset keksineet ja mahtavasti sen esittivät. On ilo asua tällä kylällä!

Tänään minulla ja Mikalla alkoi joululoma. Miskalla on vielä huomenna koulua, ja Akilla vielä maanantainakin. Sen jälkeen sitten ollaan koko perhe ihan lomalla, pitkään, loppiaisen yli. Jospas tämän pitkän breikin jälkeen löytyisi taas uutta puhtia työntekoonkin!

Tänään oli ensimmäinen adventtisunnuntai, ja sitä käytiin Miskan ja parin muun kaverin kanssa ottamassa vastaan Turkansaaren ulkomuseossa, jossa ensin nautittiin tämän joulunajan ensimmäisestä (vaan ei varmaan viimeisestä) tiernapoikaesityksestä. Minä ja Miska tykätään kovasti tiernapojista, ja lauleskellaan itsekin niitä lauluja ahkeraan.

Esityksen jälkeen adventtiajan vastaanotto jatkui kauneimpien joululaulujen laulamisella; sehän on minulla jo monikymmenvuotinen perinne. Aina on yhtä ihanaa veisata viimeiseksi Maa on niin kaunis -laulu. Tästä on hyvä aloittaa jouluvalmistelut!

Ihastuin ihan täysillä Piilomajan emännän askartelemiin ihaniin lippunauhoihin; niitä piti itsellekin saada! Ei siis muuta kuin tilausta kehiin, ja parin päivän päästä kolahti postilaatikkoon kirje Belgiasta saakka. Ai että, katsokaa ja ihastelkaa; nämä on niiiiin hienoja! Kyllä voi ihmiselle tulla pienistä asioista iso ilo!

Anteeksi, kun on ollut niin pitkä tauko kirjoittamisessa. Blogi on ollut ajatuksissa kovasti monta kertaa, ja bloggausideoitakin on ollut useita mielessä. Mutta silloin, kun on ollut kirjoitettavaa, ei ole ollut aikaa, ja päin vastoin.

Ilmassa on ollut vähän matalapainetta. Töissä kiirettä ja resurssit tiukoilla. Itseä väsyttää ja päiväunet maistuisi. Pimeääkin on ja talvi tekee tuloaan. Kovasti olen muistellut USAssa vietettyä aikaa. Siellä talvellakin paistoi aurinko päivisin kirkkaasti, ja töitäkin oli kohtuullisemmassa määrin.

Mutta tänään on vietetty isänpäivää. Aki oli oman isänsä luona, meni eilen itsetekemänsä kakun (kuva löytyy kakkublogistani) kanssa sinne. Miskan kanssa sitten tänä aamuna varhain koristeltiin Miskan isälleen tekemä kakku ja kiikutettiin kahvi- ja lahjatarjotin isälle sänkyyn.

Käytiin tietysti myös mummolassa papan luona kahvittelemassa. Erikoismukavaa tällä kertaa oli se, että meidän entinen koira, Pinja, oli meillä yökylässä, ja saatiin sitäkin käyttää mummolassa vanhaa rotukaveriaan Bamia moikkaamassa. Koirulit nähtävästi muistivat toisensa, vaikka eivät muutamaan vuoteen olleet taas nähneetkään. Nuo kaksi koiraa ovat kyllä niin mainioita. Jos joku kaipaa vinkkiä siitä, minkä rotuinen koira kannattaisi ottaa, niin suosittelen ihan ehdottomasti Lancashire Heeler’iä! Ihania ovat! Alla pari melko kehnolla kännykkäkameralla otettua kuvaa mummolasta. Pari koiraa, ja kolmen sukupolven miehet.

Oltiin koko perheellä ensimmäistä kertaa elämissämme rapukesteillä pari viikkoa sitten. Oli niin hauskaa, että pitää varmaan ottaa ihan tavaksi. Ei niinkään se ravunsyönti, mutta se kaikki muu tarjoilu oheistoimintoineen. Kivaa! Kiitos!

Kävin siis heinäkuussa Turussa; lähinnä sen takia, että siellä oli konferenssi, mihin minun piti osallistua (eikä yhtään haitannut sekään, että sain sitten samalla hieman sukuloida ja tavata vanhoja ystäviä). Tänään purin kännykästä kuvat koneelle, ja haluan jakaa kanssanne niin konferenssi-illallisen kuin kesäteatteri-illankin.

Konferenssi-illallinen vietettiin Turun linnassa, keskiaikapitojen merkeissä. Oli tosi mielenkiintoinen elämys (myös minulle, mutta varsinkin niille monellesadalle aasialaiselle sun muulle ulkomaalaisporukalle) syödä ruuat sormin tai lusikalla, ja käyttää lautasena ruisleipää. Hieno ilta!

Seuraava ilta oli vapaata konferenssin puolesta, ja silloin kävin siskon kanssa kesäteatterissa katsomassa Hääkeikka - Wedding Singer -esityksen. Oli oikein hauska ilta, ja erityishauska muisto jäi siitä laivaravintolasta, jonka kannella käytiin yhdet ottamassa ennen teatteri-esitystä. Oli ihan pakko ottaa kuva drinkkilistasta, kun siinä oli ihan siskoa varten tehty nimikkodrinkki. Tämä on kyllä sisäpiirin juttu, mutta koittakaa kestää. Sisko siis kokeili, miltä maistuu Nelostien Pirjo, ja minä sitten seuraksi kokeilin Mummon tossun…

 Tällä perällä alkoi maanantaina taas koulu. Miska meni tokaluokalle näin iloisen näköisenä, oli poika jo kovasti odottanutkin koulunalkua. Aki ei kahdeksannen luokan alkua ollut ihan niin kovasti odottanut, mutta se kai kuuluu ikään… Ihan hyvillä fiiliksillä ovat kuitenkin kumpikin näin parin päivän pakerruksen jälkeen.

 Synttärilahjaksi saadut kukat kukkii näin kauniisti, ja vielä varmasti melko pitkän aikaa, sen verran virkeiltä tapauksilta näyttivät kumpikin. Upeita!

Minulla on viimeinen lomaviikko menossa, mieluusti olisin vielä vaikka muutaman viikon lisää nyt kun vauhtiin on päästy… Minulla onkin kirjoittamatta, mitä tässä loppuloman aikana on tehty. Turussa olin poikien kanssa (Mikallahan ei mitään lomaa tänä kesänä vielä ole), tavattiin sukulaisia ja ystäviä, kierrettiin nähtävyyksiä (linna, kirkko, käsityöläismuseo…) ja sen sellaista. Miska vietti paljon aikaa mummon kanssa Seikkailupuistossa. Mynämäellä pojat pääsi touhuamaan serkkujensa kanssa monta päivää, ja minäkin sain heitettyä talviturkin mereen. Paluumatkalla sitten ajettiin Tampereen kautta, Särkänniemellä oltiin ihan koko päivä, ja pitempäänkin olisi touhua riittänyt; olipa hyvä paikka!

Toinen lomaviikko on melkein takana. Maanantai meni sisätiloissa rästihommia touhutessa; ilma oli niin kehno. Ja koska tiistaille oli luvattu ihan yhtä kehnoa keliä, päätettiin extempore tehdä kaverin kanssa ekskursio ulkomaille: käytiin siis Haaparannan Ikeassa mutka. Nyt on sitten sekin nähty. Jotenkin vaikutti pienemmältä mitä muut Ikeat, missä olen käynyt.

Keskiviikosta alkaen sitten alkoi täällä Suomessa kesä, eli aurinko on paistanut ja lämmintä piisannut riittävästi. Siitä on sitten nautiskeltu urakalla; superhieno päivä oli torstai, ja kuinkas ollakaan, tämä oltiin ennakoitu jo pari kuukautta sitten, kun sovittiin kavereiden kanssa pikniktreffit Ainolan puistoon juurikin tuolle torstaille. Kyllä meidän kelpasi siellä viltillä istuskella ja päivää paistatella, hyvässä seurassa herkutellen. Vaikka Miska noissa kuvissa näkyykin, niin itse piknikillä lapset kävi vain silloin tällöin ilmoittautumassa, mutten kaikki pojat juoksenteli pitkin puistoa lintuja ruokkien, leikkipuistossa riehuen ja puroissa kahlaten.

Perjantai meni hulinan piikkiin, kun piti tehdä sitä sun tätä, lähinnä reissuvalmisteluja ja ajamista paikasta toiseen kuskaten milloin mitäkin. Tänään on pakattu laukut valmiiksi, kohta heitän ne autoon, syödään ja sitten suuntaan auton nokan kohti Kemiä, missä on huomenna veljentytön rippijuhlat. Sen jälkeinen viikko vietetäänkin Turun seudulla, ja palaillaan pikkuhiljaa Tampereen kautta kotiinpäin puolentoista viikon päästä. Hiljaista siis blogirintamalla siihen saakka.

Lomalla on oikeasti ihanaa! Ja kelitkin on hellineet, ihan niinkuin tilasinkin. Mitä siitä jos joka päivä sataa vettä, kunhan joka päivä sitten paistaa myös aurinko ja on lämmintä!

Tähän saakka tuosta alemmassa postauksessa esitellystä listasta on ruksattu yli jo mökillä käynti, Akin synttärit ja Mooseksen perintö -näytelmä. Niiden lisäksi mm. ollaan käyty poikien kanssa hiekkamontulla uimassa, Oulussa Potnapekka-ajelulla ja Ainolanpuistossa kävelyllä, syöty mansikoita ja jäätelöä, saatu hoitaa meidän entistä Pinja-koiraa reilu vuorokausi, pelattu pelejä ja oltu vaan. Mikallahan ei tänä kesänä ole lomaa ollenkaan, eli poikien kanssa kolmestaan öllötellään kesälaitumilla.

Itsekseni olen sitten makoillut riippumatossa, hoitanut kasvihuonetta, ommellut korjaamista, paikkaamista ja lyhentämistä odottaneen vaatekasan kuntoon, järjestänyt kirjahyllyn (26,4 hyllymetriä) aihe- ja aakkosjärjestykseen (oli ennenkin, mutta USAsta tuodut kirjat oli laittamatta, joten kaikki meni suht uusiksi), varannut kirpputoripaikan viikoksi ja hinnoitellut sinne meneviä tavaroita ja vienyt ne sinne sekä käynyt pariin otteeseen siellä järjestämässä paikkaa, lukenut kirjoja, nukkunut pitkään (eli kahdeksaan melkein joka aamu) ja muutenkin touhunnut kaikkea semmoista mitä ei muuten koskaan oikein ehdi.

Tietysti myös normaalit arkikuviot on pitänyt hoitaa, pyykinpesut, ruuanlaitot, tiskit jne. mutta niiden lisäksi olen saanut nauttia ystävienkin seurasta jo neljänä päivänä. Yhden yön molemmat pojat olivat yllättäen yökylässä Oulussa, joten saatiin Mikan kanssa ihan kahdenkeskinen vuorokausikin. Työasioita en ole joutanut miettimään juuri ollenkaan; tai no, tunnustan että kolme kertaa olen työsähköpostiin kurkannut ja lukenut onko mitään kiireellistä hoidettavaa, mutta vain yhden meilin olen sieltä itse lähettänyt eteenpäin, eli muut asiat saavat rauhassa odottaa loman loppumista.

Kaiken kaikkiaan suht täydellinen lomaviikko siis. Erityisen hyvältä tuntuu tieto siitä, että näitä on vielä monta edessäpäin! Sitten pakollinen kuvakavalkadi kuluneesta viikosta.

Ps. Olen melkeinpä sitä mieltä, että jokaisella 14-vuotiaalla pojalla pitäisi olla 8-vuotias pikkuveli, jonka kanssa saa ihan rauhassa touhuta kaikkia kivoja lastenjuttuja. Ettei ole niin kiire kasvaa aikuiseksi. Isänsä totesikin naulan kantaan Akin leikkejä katsoessaan, että siitä hyvä tulee, mikä hitaasti kypsyy.

Ensi viikolla alkaa kauan kaivattu kesäloma! 2+2 viikkoa vapaalla, siinä välissä viikko konferenssissa. Ei työpaikalla käyntiä 5 viikkoon! Ajatus tuntuu oikein hyvältä rankan kevään jälkeen!

Lomasuunnitelmiin kuuluu ainakin käynti Kuusamossa mökillä, Akin 14-vuotissynttärit, Mooseksen perintö -kesäteatteriesitys, veljentytön rippijuhlat Kemissä, poikien kanssa kolmestaan tehtävä Etelä-Suomen kierros (, johon sisältyy ainakin Turussa ja Mynämäellä sukulointi, kaupunkiretki Turun nähtävyyksissä, Hääkeikka -kesäteatteriesitys, päivä Särkänniemellä ja yö kylpylähotellissa Tampereella), minun 40-vuotissynttärit, poikien koulun alku, ja monien ystävien tapaamisia. Voi olla, että annan blogin olla ihan hiljaiselossa; olisi hyvä päästä vähän tietokoneriippuvuudesta eroon loman aikana. Kuulumisiin taas sitten viimeistään elokuun loppupuolella…

Tänä aamuna muuten lämpömittari näytti +8 astetta, samoissa se on pyörinyt koko viikon, ja edellisenkin. Ja vettä sataa, ja sataa, ja sataa. Mutta lämpenee se sitten ensi viikolla, ihan varmasti! Näin olen sen asian päättänyt!

Päivän kuvana lenkillä nappaamani kuva silmääni miellyttäneestä heinäseiväsaidasta. Joku tuontapainen pitäisi saada meidänkin tontin johonkin reunaan jossain vaiheessa.

Juuri kun sain palattua Lontoosta (nilkka kesti hyvin, ja  oli mukava reissu, kiitos kysymästä ) niin taas pitää mennä. Nyt tosin vain Ouluun asti. Rotuaaripiknik kutsuu tänä iltana, jee! Ohjelmassa Jenni Vartiainen, Stella sekä Lauri Tähkä & Elonkerjuu.

Pistäydyin suuressa Englannin maassa hiustenleikkuussakin, joten nyt on sitten uusi kuontalo, jolla on hyvä mennä lavan eteen hyppimään.

Ps. Top stylist, joka leikkasi hiukseni, oli nimeltään Norimitsu Goto. Japanistapäin siis varmaan lähtöisin. Ei ainakaan syntyperäinen englantilainen ollut, sen kuuli puheestakin. Tosi hyvin leikkasi, tykkään tästä päivä päivältä enemmän, kun opin pikkuhiljaa itsekin käsittelemään tätä uutta kuontaloa. Tässä vielä kuva stylistista työssään.

Nyt sitten päivät alkaa lyhenemään kohti syksyä, kun keskikesä meni jo. Mutta äh, sitä emme vielä murehdi, kun kesäloman alkuunkin on vielä kolme viikkoa. Odotan kyllä lomaa kuin kuuta nousevaa; sen verran rankka on tämä kevät ollut lähinnä töitten osalta. Kerrankin tuntee oikein tosissaan, että on loman ansainnut!

Mutta siitä juhannuksesta; kylläpäs oli mukavaa! Sisko perheineen oli meillä kylässä pitkän viikonlopun, torstai-illasta maanantai-aamuun. Minä olin ehkä vähän heikossa hapessa sattuneesta syystä, mutta eihän se menoa haitannut. Jaa, että mitäs sitten tehtiin? No ei juurikaan mitään, tai siis vaan oltiin, syötiin, juotiin, poltettiin nuotiota, komenneltiin lapsia, nautittiin keleistä (tunnin välein vaihteli aurinkoisesta sateiseen), vietettiin aikaa, laulettiin, vähän tanssittiinkin, nukuttiin päiväunia, metsästettiin hyttysiä ja kärpäsiä, pelattiin lautapelejä. Semmoista pientä kivaa yhdessäoloa. Ja sitten sama kuvina:

Kovin usein ei voi sanoa, että on ollut lähes täydellinen työpäivä, mutta eilen melkein voi… Enkä edes ollut koko päivältä odottanut oikein mitään, itse asiassa ennakko-odotukset olivat ehkä jopa miinuksen puolella. Jospa siinä piileekin syy, miksi tuntui niin mukavalta.

Meillä oli sentteripäivät Maikkulan kartanossa. Ohjelmassa kaikenlaista yleisinfoa ja arvokeskustelua iltapäivään asti. Jopa ne osuudet oli kaikista tähänastisista virallisista työmiitingeistä kivoimmat ja parhaiten järjestetyt. Sitten koittikin aika kirkkovenesoudun, ja se kyllä kuulkaa oli melkoisen mukavaa! Nyt on sitten kädet ja hartiat kipeät, mutta ihan sen arvoista. Hienot on maisemat Oulujoella, eikä edes lunta satanut, vaikka säätiedotus oli niin luvannutkin.

Jos soudun jälkeen olisi ollut saunomismahdollisuus, niin päivä olisi ollut ihan täydellinen, mutta kun se puuttui (kummaa piheilyä!!!) niin päivän saldona siis vain melkein perfekti. Ilta jatkui erinomaisen hyvän ruuan ja juoman merkeissä, ja kun vielä pääsin yllätysjatkoille yllätysosoitteeseen, jossa sai tuntitolkulla hoilata suomihittejä karaokelaitteiston säestyksellä ja kaulakkain ihan uusien yllätysystävien kanssa, niin eipä paljon parempaa voi pyytää. Yllättävän hubaa!

Tulipas vietettyä oikein perinteinen vappupäivä!

Aamupäivällä Muhoksen torille, siellä tietysti kuunneltiin Muhoksen Torvipoikien soittoa (Miskan pappa soittaa siinä klarinettia), ja osallistuttiin saappaanheittokisaan ja tikkakisaan. Myös onnenpyörää pyöritettiin, sääveikkausta jännitettiin (Ennätyslämpötilat, +19,2 astetta varjossa!!! Ei ihan sattunut meidän veikkaukset kohdilleen!), Mimmin seppelöinti katseltiin ja kevään ensimmäiset jäätelötötteröt ostettiin. Sama kuvina:

Sitten kotiin, ja vähän nakkeja ja perunasalaattia nassuun, ja seuraava tapahtuma, eli moottoripyöräkulkue. Joka vappupäivä meidän ohi ajaa iltapäivällä toistatuhatta motskaria, ja me ollaan tien varrella niille huiskuttamassa kun ne ovat Oulusta Muhokselle matkalla. Tällä kertaa kaksipyöräisiä oli liikkeellä vajaa puolitoistatuhatta, ja hyvänen aika, minäkin pääsin ihan perstuntumalta kokemaan ekaa kertaa, miltä paraatiajo tuntuu! Käväisin siis pyörähtämässä Muhoksella muitten mukana, olipas jännää!!!

Loppuilta sitten sujui hirmuisen mukavissa merkeissä meillä kotosalla ystäväperheen kanssa iltaa viettäessä, hyvin syöden ja juoden ja saunoen ja pelaten ja silleen. Ilma oli kuin morsian koko päivän, uskomattoman hienot kelit! Pojatkin innostuivat hiekkalaatikkoleikkeihin, vaikka melko kovasti saa meidän hiekkalaatikolla lapiolla hakata, että sieltä jotain saa ämpäriin asti.

Yksi asia on kaiken hauskuuden ja hulinan keskellä ollut silti mielessä vähän kummittelemassa. Pikkuveljeni hälytettiin sairaalaan 29.4., ja samantien leikkauspöydälle; hänelle sopiva sisäelin oli löytynyt, ja vanha meni vaihtoon. Hyvä, että sopiva löytyi, se tuli todella tarpeeseen; mutta leikkaus oli iso ja pitkä, eikä ihan vaaratonkaan, joten vappuaattona sitten jännitin kovasti ensimmäisiä uutisia. Onneksi ne olivat hyviä, ja tänään sain lisää hyviä kuulumisia. Veli päässee huomenna pois teho-osastolta tavalliselle osastolle, ja tilanne on niin hyvä kuin tässä vaiheessa voi olla. Paljon siis paranemissäteitä sinne HYKSin suuntaan toivottelen täältä minä!

Enpä näköjään ole yli viikkoon mitään tänne kirjoitellut. Viime viikonloppuna oltiin siis Mikan kanssa hotellissa viettämässä oikein mukava meidänoloinen rentoutumisvuorokausi ihan kahdestaan. Kyllä teki hyvää, ja tuli tarpeeseen!

Viikko on mennyt nopeasti, päivät koulussa ja töissä, ja illat kotosalla arkipuuhien kanssa pyöriskellessä.

Tänään käytiin ystävien luona viettämässä ihanan tytöntylleröisen 3-vuotissyntäreitä. Kiitoksia vielä kerran Pöllölään, ja edelleenkin onnea Emmalle! Kuvassa meidän ja muiden lapsia nauttimassa juhlatarjoiluista. (Barbikakusta vähän juttua minun kakkublogin puolella, jos sattuu kiinnostamaan…)

Kuva saa toimia tilanjakajana; sain nimittäin Stinalta jo jonkunkin aikaa sitten meemin, jota on pitänyt vähän miettiä ja pureskella ennen vastaamista, sen verran haasteellinen se oli. Tässä ohjeet:

"LIFE GAVE ME SOME LEMONS - IT’S OK, I MADE DELICIOUS LEMONADE - MEME"

Rules:

• Copy and paste these rules to your blog post.
• Link back to person who tagged you.
• Write about an incident in your life you first thought was really bad, but ended up being a blessing.
• Tag six random people at the end of your post by linking to their blogs.
• Let each person you tagged know they have been tagged by leaving a comment on their blog.

Eli sama lyhyesti suomeksi: Mitä sellaista elämässäsi on tapahtunut, jonka luulit ensin olevan tosi pahaa, mutta joka kääntyikin sitten tosi hyväksi?

Pitkällisen harkinnan jälkeen minun täytyy tähän kirjoittaa se asia, joka pitkälti määrää sitä, miten tänä päivänä minun arki kulkee, ja joka ratkaisi mm. sen, että yleensäkään mihinkään USAan vuodeksi päästiin.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen olin melkoisen kypsynyt silloiseen työhöni. Olin ollut jo toistakymmentä vuotta Finnairilla lipputoimistoissa ja lentoasemalla töissä, eikä työstä löytynyt oikein enää mitään haasteita eikä etenemisen mahdollisuuksia. Halusin muutosta, mutta en oikein tiennyt, mitä ja miten. Elämä tuntui melkoisen hankalalta ja olo oli ikävä.

Sitten sairastuin niin, että jouduin väkisin pysähtymään ja miettimään itseäni ja elämääni. Sen sairauden seurauksena sain lopulta tehtyä päätöksen työpaikan vaihtamisen suhteen. Tiesin, että silloisella koulutuksellani, merkonomina, en pääsisi sellaisiin töihin, mitä haluaisin, ja pitkän harkinnan tuloksena sain rohkeutta irtisanoa itseni, hypätä tyhjän päälle, hakea yliopistoon opiskelemaan, ja opiskella nopeasti. Valmistuin kahdessa vuodessa filosofian maisteriksi, ja jo opiskeluaikanani pääsin nykyiseen työpaikkaani, ensin harjoittelijaksi ja valmistumisen jälkeen vakituiseksi tutkijaksi.

Siitä sairaudesta siis on kiittäminen, että olen nyt ammatillisesti tässä, missä olen. Olen saanut oppia paljon uutta, olen päässyt sisälle maailmaan, jota en ennen edes tiennyt olevan olemassakaan, olen saanut nähdä ja kokea asioita, joita en olisi kuvitellut saavani. Ja haasteita, niitä nykyisessä työssäni kyllä riittää, pitkälle tulevaisuuteen.

Tässä siis minun kertomukseni "limonaadin tekemisestä". Koska tässä haasteessa oli niin paljon miettimistä, en aio haastaa ketään yksittäistä bloggaajaa, poimikoon tämän kuka vain, joka haluaa.

Perjantai-iltapäivällä, 10 vuotta sitten, oltiin kutsuttu meidät yhteen saattanut ystäväpariskunta meille kylään; tarkoitus oli lähteä ulos syömään ja iltaa viettämään. Ensin kuitenkin tehtiin yllätysmutka, pistäydyttiin Oulunsalossa pappilassa, jossa pappi vihki minut ja Mikan. Tapahtumaa todisti ystäväparin lisäksi vain Aki (silloin 3 vuotta).

Pappilasta ajettiin sitten Ouluun, ensin vietiin Aki isälleen viikonloppua viettämään, ja sitten mentiin Franzéniin syömään hääillallinen. Johanneksen kellarissa sitten iltaa myöten sitten soiteltiin sukulaisille ja muille ystäville, että minun sukunimi on vaihtunut. Hemingwayssä meidän seuraan liittyi myös toinen kaveripariskunta. Kuudestaan jatkettiin iltaa menemällä meille, nostettiin maljoja ja tanssittiin häävalssi. Ihanat, ikimuistoiset häät!

Tänään sain kymmenen ruusua, yhden jokaiselle vuodelle. Viikonloppuna mennään juhlistamaan tärkeää vuosipäivää ihan kahdestaan. On niin mahtavaa, että edelleen tuntuu vähintään yhtä hyvältä kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Jos en olisi jo Mikan kanssa naimisissa, voisin vaikka kosia, on se vaan niin ihana!

Jotta tämä postaus ei ihan lällyttelyksi menisi, niin tässä vielä Suomen kevättä; kuva on otettu muutama päivä sitten, kun yhdessä päivässä satoi parikymmentä senttiä lunta… Ei ole ihan kesärengaskeli vielä!

Pääsiäisen aika on sujunut oikein mukavasti. Pitkäperjantaina meille tuli entiset USA-kaverit (nykyiset Itä-Suomi-kaverit) Eija, Olli, Emma ja Elis kylään. Päivä meni siinä syödessä, rupatellessa ja vähän ulkoillessa. Lauantaina käytiin Oulussa turisteilemassa, kohteina Tietomaa, Rotuaari ja tori.

Tietomaassa olisi totuttuun tapaan mennyt tuntitolkulla aikaa, me oltiin reilu 3 tuntia ja monta mielenkiintoisen näköistä vekotinta jäi kokeilematta. Sieltä löytyi mm. tämmöinen kivannäköinen kukka, ja pelottava fakiirinmatto.

Sunnuntaina oli ihan lepopäivä, vieraat starttasivat Suhmuraa kohti jo aamupäivästä. Pojat kävivät päivän mittaan kavereilla ja me aikuisetkin vähän ulkoilemassa. Ilta sujui kaikkien osalta mieluisasti, kun Miska jäi kaverinsa luo yökylään, ja Aki soitti USA-kaverilleen Davidille, ja sopivat mesetreffit. Pelasivat sitten kauan aikaa nettipelejä, tammea yms. Ihmeellistä tämä nykyteknologia.

Tänään sitten ei ole sen kummempia suunnitelmia. Ehkä vähän kyläillään, ja todennäköisesti yksi kaveri käväisee meillä kylässä. Mutta rauhallisesti otetaan ja nautitaan kotona olosta. Minä olenkin sitten koko viikon hyvin ansaitulla talvilomalla. Mika aloittaa huomenna uudet työt, Destia vaihtui Jaaraan, lähinnä työmaan sijainnin takia. On mukavampi olla Oulun seudulla töissä, että saa käydä muulloinkin kuin viikonloppuisin kotona. Sellaista meidän rauhaan kuuluu, tasaista mukavaa elämää siis.

No nyt on sitten juhlat juhlittu, ja sen jälkeen työmatkallakin käyty. Tulin Oslosta kotiin n. tunti sitten, matkalaukku jäi tietysti taas välille, niinkuin meikäläiselle näyttää aina käyvän. Joskohan huomenna sen sitten saisi kotiin… Mutta asiaan, lupasin valmiista kakuista kuvat. Tässäpä ne:

Ensimmäinen oli sellainen "koko perheen ja sukulaisten" versio ja toinen sitten ihan aikuisporukalle, kaverijuhliin, tarjolle laitettu. Ihan hyvää palautetta sain molemmista; itse pidin erityisesti jälkimmäisen mausta, se kun oli kostutettu  kermaliköörillä, ja kermavaahto oli maustettu viskillä. Vähän vaihtelua peruskakkuun verrattuna.

Juhlat oli oikein hauskat, siis sekä ensin ollut ihan kahvittelutilaisuus, että sitten pitemmän kaavan mukaan pidetty aikuisjuhla. Aikuisjuhlassa ensin syötiin hyvin, sitten kahviteltiin, ja sitten maisteltiin mm. itsetehtyä sangriaa (yllättävän hyvää, toim.huom.), pelattiin pelejä, juteltiin, saunottiin, parannettiin maailmaa ja rentouduttiin. Vuorokauden ympäri oli nämä aikuisvieraat meillä, ja kyllä oli poskilihakset kipeäinä kaikesta nauramisesta. Pitäisikö useamminkin pitää kunnon juhlat kuin kerran kymmenessä vuodessa?

Miska sai eilen ystävältämme Hannalta Risto Räppääjän kaverikirjan muuten-vaan-lahjaksi, kun Hanna tuli illalla käyttämään minua kävelyllä. Siinäpäs vasta mieluisa kirja! RR (siis Risto Räppääjä, en vaan jaksa kirjoittaa moneen kertaan) on nyt Miskalla ollut kovasti suosiossa sen jälkeen, kun käytiin Oulun kaupunginteatterissa k.o. esitys katsomassa. Miska on lukenut ensimmäisen RR-kirjan jo, ja kuunnellut RR-musiikki-CD:n niin moneen kertaan, että osaa kaikki kappaleet ulkoa, ja tietysti on nyt piakkoin menossa katsomaan RR-elokuvan.

Minä pidän tänään ja huomenna pari talvilomapäivää, joten minulla ja Miskalla oli Miskan koulun jälkeen aikaa touhuilla kahdestaan, Aki kun on Oulussa ja Mika Sotkamossa tämän(kin) viikon.

Miska keksi loistoidean läksyt tehtyään. Meidän pitäisi tehdä niitten RR-kaverikirjan reseptien mukaan ruoka ja jälkkäri. Niinpä sitten kokattiin yhdessä Riston Tonnikalapläjäys, nam se olikin hyvää! Ja oli helppo tehdä, Miska käytännössä ihan yksin sen teki, minä vain vähän valvoin päältä.

Ja jälkiruuaksi tietysti Nellin Nonparellimuffinssit. Kylläpäs olikin hauskaa ja yksinkertaista leipoa pitkästä aikaa muffinsseja, en edes muista, milloin viimeksi olisin niitä tehnyt. Herkullisia tuli niistäkin.

Kaiken kruunasi tietysti se, että naapurin Mari tuli meille kylään ja Miska sai tarjota leivonnaisia parhaalle ystävälleen, joka tietysti myös täytti sivun kaverikirjaan. Tässä siis meidän kulman Risto ja Nelli, eli siis Miska ja Mari, muffinssien kimpussa. Herkuttelun jälkeen leikkivät hetken täällä sisällä, ja nyt lähtivät tuonne koulun mäkeen pulkkien ja liukurien kanssa laskemaan, jättäen minut itsekseni vaikka bloggaamaan. Onpas ollut tosi mukava päivä!

Olisi tarkoitus kirjoittaa pitemmästikin jossain vaiheessa. Ensinnäkin autoasioista, kun ne nyt on mukautettu Suomen lain mukaisiksi, ja osittain katsastettu ja verotuspäätöskin on toisesta tullut. Mutta jätän sen asian kuitenkin vielä hautumaan. Toiseksi mielenpäällä on yleinen Suomeen sopeutuminen, mutta sekin on niin laaja asia, että saa jäädä vielä odottamaan oikeaa aikaansa.

Kerronpa näiden sijaan, että tänään meidän Miskalla oli ensimmäinen rumputunti! Miska on ihan pienestä asti toivonut oppivansa soittamaan rumpuja, ihan niinkuin Aki toivoi aina oppivansa soittamaan kitaraa. Aki kulkee nyt neljättä vuotta soitonopettajalla, joka hänelle opettaa sekä pianon- että kitaransoittoa, ja Miska nyt sitten tosiaan aloitti soittotunnit. Toivottavasti innostus jatkuu edelleen!

Minä taas soitan lähinnä suutani, ja sitä pääsen taas harrastamaan erinomaiseen seuraan, kun menen viikonloppuna Tampereelle pikkujouluihin (Joo, tiedetään, että ollaan vähän myöhässä, mutta kun ei aiemmin ehtinyt! ). Enää kaksi yötä, maltan tuskin odottaa!