Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Nyt ollaan oltu jo himpun päälle vuosi Suomessa USAsta paluun jälkeen. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti, ja toisaalta taas, että täällähän ollaan jo oltu ihan ikuisuus; tai paremminkin, että ei missään olla koskaan käytykään.

Nähtävästi oltiin maailmalla sen verran lyhyt aika, että mitään massiivista paluushokkia ei kenellekään ole tullut. Toki meillä, varsinkin minulla ja Akilla, on ollut välillä kovastikin ikävä Amerikkaan, ja toivotaankin joskus sinne maailmankolkkaan vielä pääsevämme ainakin käymään, mutta kaikilla on sellainen olo, että täällä Suomessa on meidän koti ja tänne kuulutaan.

Silloin, kun tultiin takaisin, Mika oli sitä mieltä, että nyt sitten ei ikinä lähdetä mihinkään, mutta onpa tuokin jo vähän lieventänyt puheitaan, ja ehdotellut, että sitten joskus, vuosien päästä, voitaisiin tehdä samanlainen vuoden-parin reissu vaikka USAn länsirannikolle. Minä olen ehdotellut muitakin maailmankolkkia, ja uhannut, että voisin itsekseni vaikka käydä muutaman kuukauden jossakin espanjankielisessä maassa vaihdossa jossain vaiheessa. Aki taas suunnittelee menevänsä lukioaikana vaihto-oppilaaksi Amerikkaan. Joten jonkunlainen matkakipinä meille on jäänyt päälle siitä reissusta.

Kielitaidon kannalta reissu on osoittautunut tosi antoisaksi kaikille. Aki on tietenkin tässä se ehdoton voittaja, kun käy englanninkielellä täällä Suomessakin koulunsa, ja kirjoittelee nykyään sellaisia esseitä ja tehtäviä, joihin minunkaan kielitaitoni ei välttämättä riittäisi. Miskalla kielitaidon karttuminen ehkä näkyy tällä hetkellä vähiten, kun hän ei pääse (eikä toisaalta haluakaan) englantia käyttämään arjessa. Mutta kuitenkin esim. laulaa Singstar-pelin englanninkielisiä lauluja tosi sujuvasti. Hänelle yritettiin ottaa alkeisenglannin opetus koulussa ylimääräisenä mukaan, mutta Miskalla ei sitten riittänyt motivaatio; itse olen sitä mieltä, että hän ei halua erottua joukosta sillä, että osaisi jotain reilusti enemmän kuin muut. Saa sitten nähdä, miten käy ensi syksynä, kun kolmannella luokalla aloittavat englannin opiskelun. Hieman eri tasolla kun hän kuitenkin on kuin muut ikäisensä sen suhteen…

Minun työelämässä tutkijavaihto on näkynyt yllättävänkin vähän. Parin julkaisun kirjoittamisen tiimoilta olen itse pitänyt yhteyttä vaihtopaikan ihmisiin, mutta muuta kaavailtua yhteistyötä ei ole syystä tai toisesta saatu polkaistua käyntiin. Työnkuvaani, palkkaani tms. vaihtoaika ei havaittavasti muuttanut mihinkään suuntaan. Ehkä vika on omassa aktiivisuudessani, en tiedä. Mutta jotenkin olisin odottanut enemmän kiinnostusta vaihdon hyödyntämiseen organisaatiossa.

Arkielämässä ollaan huomattu, että vaihtoaika on laajentanut näkemystä ja antanut asioille uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Ihan siitä alkaen, että esimerkiksi amerikkalaisten elokuvien katseluun liittyy nyt se sikäläisen elämänmenon tarkkailu enemmän; on kiva huomata samanlaisuuksia ja bongata esim. tuttuja kauppaketjuja kuvissa. Tietenkin esimerkiksi USAn presidentinvaaleja tuli seurattua tarkemmin kuin ehkä muuten olisi tullut ja muutenkin sieltä päin kuuluvia uutisia luettua.

Itselleni ehkä kuitenkin se asia, mihin vaihdon ansiosta tutustuin ja mikä on jäänyt täysin jokapäiväiseksi sen jälkeen, on tämä blogimaailma. Mihin valtavaan yhteisöön olenkaan päässyt sisään, niin bloggaajaksi kuin varsinkin muiden blogien lukijaksi ja eri ihmisten elämänmenon seuraajaksi. Olen "tutustunut" niin moniin hienoihin ihmisiin tänä aikana, etten olisi ikinä uskonut. Osan olen jopa päässyt tapaamaan ihan nokakkainkin. Blogistania on antanut minulle todella paljon uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia uusiin ihmisiin ja eri maailmankolkkien arkeen, että en olisi ikinä moista osannut etukäteen kuvitella. Tästä siis suuri kiitos teille kaikille, jotka kanssani täällä blogistaniassa surffailette.

Joulu alkaa olemaan jo lähellä; siitä todisteena eräänä iltana napattu kuva parista tonttupojasta hiipimässä meidän talon lähettyvillä…

Silloin, kun muutettiin USAsta pois, tyhjennettiin paikallinen pankkitili ja luovutettiin luottokortti kahtialeikattuna pois. Tai siis pyydettiin tyhjentämään tili, eli siirtämään siellä olevat varat meidän Suomen tilille, ja sen jälkeen lopettamaan tili. Pankkivirkailija kyllä sekoili siinä melko kauan kaikkien eri hommien kanssa, mutta lopulta sanoi homman hoituvan, ei muuta kuin herrasväki muuttaa pois vaan. Meille tuli sopivan tuntuinen summa Suomen tilille, ja ajateltiin, että se on siinä. Mutta ei…

Tänään tuli kolmas tiliote käännettynä USAn osoitteesta tänne Suomeen. (Yksi asia muuten, mikä toimii erinomaisesti on ollut USAn postin kääntö uuteen osoitteeseen, jopa tänne kauas pohjolaan. Sen sai tehdä vuoden ajaksi, eikä maksanut mitään.) Siis tiliote tilistä, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Kaiken lisäksi se oli miinuksella muutaman kympin! Olen niitä jo aikaisemminkin ihmetellyt, tänään sitten päätin, että pitää soittaa ja selvittää asia. Mitään sähköpostiosoitteita kun ei tiliotteessa tai pankin sivuilla ollut, joilla asian olisi voinut netin kautta hoitaa.

Soitinpa siis, vajaa puoli tuntia meni puhelimessa, mutta homma hoitui anteeksipyyntöjen kanssa. Kuulemma jostain ihme syystä tilille oli jäänyt tilisiirron jälkeen n. 10 USD rahaa, ja sen takia tiliä ei oltu voitu sulkea. Ja sitten oli vuodenvaihteessa mennyt tililtä joku tilinhoitomaksu, parikymmentä taalaa, ja senpä jälkeen sitten tili oli miinuksella. Ja aina kun tili on miinuksella siitä menee joka kuukausi jotain ylitysmaksua 29,90 USD. Eli muutaman vuoden päästä oltaisiin oltu jo komeasti velkaa pankille, hyvä että soitin nyt.

Nyt tili on sitten lopullisesti suljettu (kai…), ja se reilu kymmenen taalaa, mikä tilillä oli katetta, tulee meille tänne Suomen osoitteeseen shekkinä. Sanoin kyllä, että älkää turhaan lähettäkö sitä shekkiä, koska sen lunastusmaksut ovat isommat kuin koko shekin arvo, mutta kuulemma heidän on vain pakko se lähettää, muuten asiaa ei saa hoidettua. Joten taas tulee yksi matkamuisto, meillä jo pari muutakin muutaman taalan shekkiä on täällä jemmassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, siis, tämän asian suhteen.

No nyt vihdoin sitä autoasiaa. Silloin joulukuussahan jo saatiin autoihin tullista väliaikaiset rekisteritarrat, joilla saa ajaa olikohan se kolmen kuukauden ajan. Nyt ollaan askel lähempänä lopullisia rekkareita, kun kumpikin auto on saatu katsastettua.

Ensin niiden kanssa piti käydä katsastuskonttorilla, jossa autot tutkittiin, ja katsastusmies merkkasi hylkäyspäätökseen, mitä kaikkea autosta pitää muuttaa, että se menisi läpi. Näiden lappujen kanssa sitten sovittiin aika autohuoltoon, joka teki tarvittavat muutostyöt. Sitten muokatun auton kanssa taas katsastuskonttorille, ja leima katsastuskorttiin. Tämän jälkeen prosessi etenee (suurinpiirtein) niin, että katsastuskonttorilta menee paperit jonnekin instanssiin (tulliin? AKEen? en muista), josta meille tulee joku lappu, jonka kanssa meidän pitää mennä taas katsastuskonttorille, jossa voivat anoa rekisterikilpiä, ja sitten saadaan autot lopulta virallisesti suomalaisiksi. Anteeksi epämääräinen selostus, mutta kun en oikeastaan ole niin kovin kiinnostunut tästä prosessista enkä kiinnitä huomiota muuta kuin siihen, missä pitää moneltako olla. Mutta niistä muutostöistä, ne ehkä saattavat jotakuta kiinnostaa. Ensin Yaris, sitten RAV4.

Yarikseen piti laittaa takasumuvalo, hoitaa lähivalojen korkeussäätö kuntoon (eli meidän tapauksessa laittaa kokonaan uudet umpiot) ja kytkeä pois ajovaloautomatiikka, joka sytyttää vain etuvalot automaattisesti. Olisi siis pitänyt syttyä molemmat, ja kun se ei ollut mahdollista, niin sitten automatiikka otettiin pois päältä, jolloin pitää aina itse muistaa manuaalisesti kytkeä valot päälle. Näiden pakollisten juttujen lisäksi haluttiin laittaa autoon moottorilämmitin ja sisätilanlämmittimen pistoke.

Näihin hommiin Juhan Auto Oy:ssä meni 9,5 tuntia töitä (yht. 660,25 euroa) ja erinäinen määrä varaosia (yht. 693,50 euroa) eli kokonaissumma muutostöihin oli 1353,75 euroa.

RAV4:ään piti myös laittaa takasumuvalo ja kytkeä pois se ajovaloautomatiikka. Lisäksi siihen piti laittaa sivuvilkut ja vaihtaa keltaiset etuparkit kirkkaisiin. Näiden pakollisten lisäksi haluttiin tähänkin autoon laittaa moottorilämmitin ja sisätilanlämmittimen pistoke, sekä vetokoukku.

Tähän autoon samassa firmassa meni 16 tuntia töitä (yht. 1320,50 euroa [Ööö, osaako joku sanoa, miksi vetokoukun asennustyö on 278 euroa tunnilta, kun muut työt ovat 69,50 euroa tunnilta??? Onkohan siinä joku urakkahinta määritelty?]) ja erinäinen määrä varaosia (yht. 659,26 euroa) jolloin muutostöiden kokonaissummaksi muodostui 1986,35 euroa.

Näiden summien lisäksihän on pitänyt joitain kymppejä katsatuskonttorikäynneistä maksaa, ja sitten niistä rekisterikilvistä pitää vähän maksaa, mutta sitten se kai alkaa olla siinä. Rahallisesti näin jälkikäteen ajateltuna ja nämä muutto- ja muutoskustannukset ostohinnan päälle laskettuna RAV4 kannatti tuoda Suomeen, Yarista ei olisi kannattanut, mutta kun se kuitenkin minulle omaan käyttöön tuli, eikä miksikään sijoituskohteeksi, niin ei se rahallinen arvo siinä niin merkkaa. Minä tykkään tosi paljon sillä ajella, se on niin näppärä ja kivannäköinen auto!

 Lopuksi täysin asiaanliittymätön kuva, mutta tällaisen linnan ja vartijan Aki rakensi viikonloppuna. Minusta ne on hienot! Onneksi nyt tuli pakkaset, eli on oletettavaa, että nuo lumiteokset jonkun aikaa tuolla pihalla ehjinä pysyvätkin!

Aamulla mentiin klo 8.00 Oulun tulliin. Siellä meitä odotti rekan päällä oleva kontti, ja tullivirkailijat, jotka olivat jo varautuneet meidän tuloon. Ensin tullattiin muut tavarat, eli ne 59 laatikkoa. Meidän piti täyttää joku tuontilappu, ja lisäksi antaa pari aiemmin tehtyä paperia, eli pakkauslista ja vakuutus, että niissä ei ole mitään laitointa tai tullattavaa. Siinä hommassa meni alle puoli tuntia.

Sitten oli autojen tullauksen vuoro, siihen kului melkein pari tuntia. Tässä vaiheessa rekka-auton kuski sai tullivirkailijoilta luvan lähteä vaikka kahville, ja mennä kymmeneksi sovitulle purkupaikalle. Autojen suhteen piti täyttää jos jonkinmoista lappua ja lippua, ainakin siinä oli kummallekin autolle erikseen tullia varten autoveroilmoitus,vakuutus tullittomuuden edellytyksistä, käytetyn auton yksilöinti ja ajolupahakemus sekä AKEa varten siirtolupahakemus. Sitten niitä varten tarvittiin myös autojen rekisteriotteet, ostokuitit, USAn vakuutustodistukset viimeisen puolen vuoden ajalta, Suomen vakuutustodistus, minun työtodistus, Mikalta joku todistus, että oli ollut mukana (riitti minun työnantajan antama todistus siitä, että vakuutukset oli otettu myös Mikalle meidän USAssa oloajaksi), passit+viisumit, ajokortit, ööö… en muista oliko muuta. Mutta suurinta osaa niistä miljoonista papereista, mitä me oltiin varalta otettu mukaan, ei kysytty, ja vaikka noissa aikaa menikin, niin virkailijat oli ystävällisiä eivätkä yrittäneet hankaloittaa asioita tai olla ilkeitä (Heh, mitä se minusta kertoo, että olin ehkä vähän odottanut sellaista hankalaa kohtelua:.. ).

Vartin yli kymmenen päästiin siirtokilpien kanssa (á 15€) tullista pois, ajettiin sinne kontinpurkupaikkaan. Siellä hommat oli jo aloitettu, autot oli jo ajettu pois ja autojen ja tavaroiden välille rakennettu väliseinä oli melkein purettu. Oli kuulemma ollut lujaa tekoa tukirakenteet, sentin välein nauloja paksuissa lankuissa… Hyvä niin!

Kaikki tavarat ainakin äkkiä katsottuna on tismalleen siinä kunnossa, minkälaisina ne kuljetukseen annettiin. No, mitä autot nyt on huomattavasti pölyisempiä!

Tilanne todettiin hyväksi, ja Mika vei minut töihin, ja ajoi itse kotiin odottamaan, että kuljetusfirma toi pakettiautolla ne puretut laatikot meille kotiin. Sen jälkeen Mika nappasi valmiiksi ostetut molempien autojen talvirenkaat peräkärryyn, ja ajoi papan ja koulusta päässeen Miskan kanssa sinne purkupaikkaan, jossa vaihtoi oikean sään renkaat autoihin. Kolmen jälkeen se homma oli valmis, ja minut haettiin töistä sinne purkupaikkaan myös. Pappa ja Miska lähtivät sitten vanhalla autolla kotiin sen peräkärryn ja kesärenkaitten kanssa, ja minä ja Mika ajettiin uusine autoinemme lähimmälle bensa-asemalle. Hyvä olikin, ettei yritetty yhtään kauemmas ajaa, tankkienhan piti olla tyhjät konttiin pantaessa, ja Yariksessa optimointi oli onnistunut niin hyvin, että siinä huoltoaseman pihalla, kun jonotin, että minua edellä oleva auto tankkaisi ja lähtisi pois, bensa loppui! Mika sai sitten työntää pari metriä minun autoa, että saatiin se tankattua.

Sitten ajettiin kiireenvilkkaa taas tulliin, nyt niillä uusilla autoilla. Ehdittiin just ennen sulkemisaikaa; oltiin siis sekä melkein aamun ensimmäiset että illan viimeiset asiakkaat. Tullimies otti ylös molempien autojen runkonumerot ja mailimittarin lukemat ja merkkasi, mitä ominaisuuksia autoissa oli. Sitten saatiin lupa lähteä, postia kuulemma tulee perässä jossain vaiheessa, mutta jo sitä ennen autojen kanssa saa käydä katsastuskonttorilla, ensinnäkin hakemassa leima siirtolupalappuun ja toiseksi ainakin aloittelemaan katsastusprosessia. Jotain muutoksia kun noihin täytyy varmasti tehdä, mutta mitä kaikkea, se selviää sitten myöhemmin.

Mutta nyt on hyvä fiilis, kun autot ja tavarat on (vissiin) ehjänä kotona. Kun vaan joku vielä jaksaisi alkaa purkamaan nuo kaikki laatikot…

Ai niin, autoradioissa (tai siis radiolähetyksissä oikeastaan) ei USAssa yleensä käytetä kuin parittomia taajuuksia. Radio ei näin ollen viritä parillisilla kanavilla olevia radiolähetyksiä ollenkaan. Se olikin jo ennakkoon jossain määrin tiedossa, eikä se sinänsä haittaa, ihan tarpeeksi kanavia kuului näinkin. Mutta ihan vaan muistutuksena jollekulle, jolle se saattaa olla tärkeäkin ominaisuus.

Ps. Niin vielä, jos joku ei ole päivittänyt itseään meidän rahtimaksun osalta tuolta aiemmasta viestistä: Meidän rahtihintaepäselvyys ratkesi sillä, että sieltä firmasta tuli tänään ystävällinen meili, että saadaan unohtaa se edellinen lasku ja laittavat uuden, sovitun hintaisen laskun tulemaan.

Saatiin tänään ScanAm’ilta lasku kontin kuljetuksen Suomen pään kustannuksista. Niinkuin kirjoitin jo aiemmin, sen piti olla 2.350 euroa. Ja niin se olikin.. mutta… kun silloin aiemmin tarjouksia pyöriteltiin, ei tullut mieleenikään, että joku tarjous sisältäisi kaikki verot ja joku toinen ei. Hankala niitä olisi ollut verrata, jos näin olisi ollut. ScanAm nyt sitten kuitenkin havittelee tuon y.o. summan päälle alvia; 517 euroa pitäisi maksaa päälle sen, mitä me luultiin olevan sovittu!

Hoksaan nyt, kun tämän laskun näen, että kyllähän firmat keskenään varmaan lähettelee alvittomia tarjouksia ja sopii hinnoista noin, mutta ei kai minun yksityisenä ihmisenä pitäisi sellaista osata ajatella? Missään kohtaa ScanAmin tarjousta ei lukenut veroista mitään. Kyllähän normikuluttajille pitää ilmoittaa lopulliset hinnat, johon sisältyy jo kaikki, mitä maksettavaksi tulee??? Olenko ihan väärässä, vai onko minulla oikeus valittaa tästä? Kommentoikaa, lukijat hyvät!

Ps. Niin, siis kontti oli Helsingissä 27.12. ja eilen meille ilmoitettiin, että se on Oulussa maanantaina 7.1. Pitkä on tämä välimatka, kun Helsingistä Ouluun kestää kontin tulla 11 päivää… Toki siinä on pari viikonloppua ja yksi arkipyhäpäivä välissä, mutta silti… Montakohan päivää tuolla laskukaavalla kestää saada tavarat Oulusta Muhokselle asti? Äh, tänään on mulla vissiin vähän huono päivä tuon ScanAmin suhteen. Vaikka kyllähän ne periaatteessa on tosi hyvin hommansa hoitaneet, niin tuo ylimääräinen 517 euroa vähän pistää ärsyttämään!

Pps. Nyt kotona kaivoin sen sähköpostin esiin, jossa hinta on sanottu. Se on ainoa dokumentti, missä tästä hinnasta on mitään sovittu. Eikä tosiaan ole mitään mainintaa mistään verosta. Se menee näin:

 —–Alkuperäinen viesti—–

Lähettäjä: Tero Laukkanen [mailto:tel_AT_scanam.com]
Lähetetty: 14. marraskuuta 2007 19:09
Vastaanottaja: KaarinaKarppinen_AT_comcast.net
Kopio: Lennart Naesby; Søren Jensen
Aihe: RE: Removal cargo shipment ex Baltimore to Finland

Hello,

Here are local costs in Finland based on fact that customs will grant permission to move cargo without clearance or inspection in Helsinki port.

Local port and shipping line costs:
EUR 270 / container (including container port lifts, ISPS port securitym, shipping line release fee, ScanAm handling fee and Helsinki harbour fee)

Oncarriage and documentation costs:
EUR 1330 / container (trucking from Helsinki port to Oulu, customs documentation for removal cargo expept cars and T-1 transit document customs bond for cars if allowed by customs office in Helsinki)

Container unloading:
EUR 600 / container (depending on bonded customs terminal in Oulu)

Distribution of removal cargo ex Oulu to Muhos
EUR 150 / 12 cbm

But as mentioned we cannot guarantee that customs will allow to send container to Oulu with out unloading.

With best regards,

Tero Laukkanen
ScanAm Transport Finland Oy
Tel. direct: +358 977 44 xxxx
Mob.+358 40 558 xxxx
Fax: +358 977 44 xxxx
Web: www.scanam.com
Member of the Nordic Association of Freight Forwarders -
All services rendered are subject to the General Conditions of the Nordic Association of Freight Forwarders (NSAB 2000).

Lisäys 7.10.08

Asia ratkesi parhain päin. Sain ScanAmilta kohteliaan viestin, missä kehotettiin hävittämään se vanha lasku ja maksamaan uusi, jonka hinta oli vain se, mitä oltiin sovittukin. Hyvä homma, ja hyvä firma!

Eilen ScanAm ilmoitti meille, että meidän kontti oli edellispäivänä tullut Suomeen! Jee, ainakaan ei laiva uponnut välille, jospa ne tavarat saataisiin meille kotiin jo ensi viikolla!!!

Minähän kirjoitin jo aiemmin, että tavaralaatikot käytiin hakemassa meiltä kotoa 27.11. Sitten seuraavana päivänä, eli 28.11. vietiin itse meidän autot satamavarastoon. Sinne piti jättää autot ja niitten titlet, eli ne rekisteriotteen omistaosat. Kuitiksi saatiin sellainen lappu, mihin vastaanottava mies merkkasi, onko autossa mitään jälkiä ennestään kyljissä, ja montako laatikkoa auton sisällä on kyydissä. Siellä varastolla sitten firma on ne kaikki meidän tavarat pakannut yhteen konttiin ja sinetöinyt sen.

Kontti oli alunperin tarkoitus toimittaa laivaan, joka olisi lähtenyt 3.12. Baltimoresta Helsinkiä kohti, arvioitu saapumisaika Helsinkiin 26.12. No, ei siinä ihan niin käynyt, vaan sinä päivänä tuli ScanAmin Sörenilta meiliä, että he tarvitsevat mahdollisimman pian ne autojen titlet sinne heille. Höh, eivät hoksanneet tarkistaa sieltä varastosta, siellähän ne oli, soitin ja kerroin sen Sörenille. Sitten 4.12. tuli taas Sörenilta meili, että tarvitsevat vielä minun USAn sotu-tunnuksen, ja kopion minun passista, ennen kuin voivat kontin laittaa matkaan. Höh, miksi eivät voineet niitä yhtään ennemmin pyytää, olisihan ne ollut paljon helpompi toimittaa siellä samassa maassa ollessa. No, ei se mitään, faksi toimii täältä Suomestakin, ja saatiin se hoidettua. Mutta silloin jo oli selvää, että aikataulu petti.

Uusi aikataulu saatiin tietää vasta 10.12. Silloin selvisi, että kontti on menossa laivaan, joka lähtee 12.12. Baltimoresta, ja arvioitu Helsinkiin tulopäivä oli 5.1. Sitten seuraava ilmoitus tulikin meille jo Suomesta, paikallinen ScanAmin toimisto lähetti minulle 19.12. laivausilmoituksen, jossa näkyi, että kontti todella on siinä laivassa, ja uusi arvioitu Suomeen tulopäivä on 1.1. Ja nyt sitten tosiaan loppujen lopuksi laiva tulikin jo 27.12. eli ollaan melkein siinä alkuperäisessä aikataulussa kiinni, taisi olla myötätuuli laivalla…

Tässä välissä sitten ScanAm oli totaalisesti unohtanut, että oltiin sovittu, että kontti on sitten tarkoitus tulla heidän toimestaan Ouluun ja tullaus hoituisi täällä. Sitä nyt sitten heidän virkailija selvittelee, kun en tosiaan aikonut lähteä Helsinkiin tavaroita hakemaan… Toivottavasti onnistuu! Eilen sain täyttää ja lähettää heille kuitenkin jo vakuutuksen tullia varten siitä, että tavaroissa ei ole mitään tullattavaa, kuten esim. alkoholia ja tupakkaa, ja että tosiaan ollaan yli vuosi oltu pois maasta. Tällä lomakkeella pitäisi sujua muiden tavaroiden tullaus, autot on sitten asia ihan erikseen, siitä sitten kerron tarkemmin ensi viikolla, kunhan tiedän, mitä kaikkea kommervenkkiä siihen liittyy.

Nyt pitäisi aloittaa tavaroiden järjesteleminen taas. Ollaan yhtä ylimääräistä makuuhuonetta käytetty rompehuoneena, mihin on laitettu paikkaansaetsiviä tavaroita vähän piiloon joulun tieltä. Nyt, kun tiedetään, että se iso määrä tavaraa on hyvin todennäköisesti ensi viikolla meillä, pitää alkaa taas raivaamaan ja tyhjentämään se huone niitä laatikoita varten. Huh!

Muuten, tähän loppuun voisin vielä kiittää Heikkiä ja Kaijaa tosi paljon ilahduttaneesta joululahjasta! Paketista paljastui kauniisti rusetilla sidottu paksu pinkka A4-papereita, siis koko minun blogi värikuvineen, kommentteineen kaikkineen, printattuna! Aivan älyttömän paljon kiitoksia mahtavasta ajatuksesta!!!

Ja jotta tästä ei ihan kuvaton postaus tulisi, niin laitetaan tähän sitten kuva meidän parista muusta joululahjasta; näitä pelejä (Ubongo ja Inkan Aarre) on pelattu tosi paljon nyt joulun jälkeen, ovat mielettömän mukavia, ja hyvin sopivia koko perheelle!

Melkein ollaan saatu täällä Suomessa odottaneet tavarat leviteltyä ympäri taloa (ei kuitenkaan läheskään kaikkea vielä hyllyihin ja kaappeihin asti, lattioilla on vielä paaaljon epämääräisiä kasoja), ja iso osa huonekaluistakin on jo paikoillaan. Eilen saatiin sitten ihan Amerikan tuliaisiakin, kun lentorahtilaatikot tuli perille.

Ihanhan se oli kuin joulu, kun oltiin jo melkein unohdettu, mitä kaikkea sitä olikaan tullut pari-kolme viikkoa sitten laatikoihin laitettua.

Tässä samalla olisi oiva tilaisuus kertoa, miten se lentorahtihomma sitten lopulta hoitui. Kerroin jossain vaiheessa, että Fedex oli luvannut, kun olin sinne soittanut ja kysellyt, että he kyllä hoitaa, ei muuta kuin soittakaa sitten edellisenä päivänä, että laatikot pitää hakea huomenna. No, viimeisenä USA-keskiviikkona sitten soitin Fedexille ja sanoin, että nyt olisi tavarat pakattu ja mitattu ja punnittu ja pakkauslistat tehty, sopisi tulla seuraaavana päivänä hakemaan. Siellä täti nikotteli toisessa päässä, ja ihmetteli, että kuka oikein oli mennyt moista lupaamaan. Eihän he yksityisihmisille voi tuollaista hoitaa, tullaussäännökset estävät.

Siinä aikani intin, että näin minulle luvattiin, ja lopulta saatiin soviteltua, että voivat nippanappa ottaa meidän tavarat kuljetettaviksi, jos tuomme ne Fedexin konttoriin, ja sitten Suomen päässä haemme ne itse tullista. Siihen oli tyytyminen, luulin. Mutta sitten täti sanoi, että ne paperiasiat pitää sitten itse hoitaa myös, konttorista saa hakea kolme paprua, jotka pitää täyttää, ja yksi niistä on sellainen kolmena kappaleena tuleva, jossa on kalkkeeripaperit välissä, ja se pitää kirjoittaa kirjoituskoneella, että kaikki kappaleet tulee samanlaisiksi. Siinä minä taas äimistelin, että ei kai me kirjoituskoneeksi voida muuttua, että eikö riitä käsin täytetty, kyllähän sekin näkyy alimmassakin kopiossa. Juu ei, kirjoituskone pitää olla, ja he ei voi sitä täyttää, eivätkä tiedä, olisiko missään sellaista palvelua, että saisi kirjoituskonetta maksua vastaan käyttää. Siinä vaiheessa, hetken intettyäni, luovutin ja päätin, että pitää yrittää etsiä joku järkevämpi toimittaja. Näitten kanssa menee vaan ikä, terveys ja hermot, kun on niin hankalaa.

Soitin UPSille, ja kysyin, tietääkö ne, miten saisin laatikot lähetettyä. Siellä oli iloinen tyttö toisessa päässä, joka vastasi, että kaikki hoituu, ei ongelmaa. Tosin kotoa hakua hekään eivät tee, koska meillä ei ole yrityssopimusta heille, mutta jos viemme laatikot UPSin konttoriin (josta lähin oli alle 2 km:n päästä meidän kotoa), niin homma hoituu. Ja hoitavat tullauksen sun muut, Suomessa tavara toimitetaan kotiovelle asti. Vielä erikseen kysyin paperiasioista, ja tyttö sanoi, että vain pakkauslista tarvitaan, muut hoidetaan sitten toimistossa. Antoi vielä sen lähimmän toimiston puhelinnumeron ja kehotti soittamaan ja varmistamaan jutun sieltä.

Soitin sitten keskiviikkoiltana varttia vaille seitsemän siihen lähiUPSin konttoriin, ja kysyin, voidaanko tuoda tavaraa lähteväksi. Siellä luvattiin, että kyllä hoituu, tänne vaan. Mutta ei enää samana iltana, vaan torstaina aamulla milloin vaan klo 9 jälkeen.

Torstaiaamuna sitten oltiin heti yhdeksän pintaan toimiston ovella, siellä paikan pomo otti meidät hoiviinsa, kävi hakemassa laatikot autosta meidän kanssa, punnitsi, mittasi (meidän ottamat kilopainot ja senttimetrimittaukset kun eivät käyneet, paunoja ja tuumia piti saada), ja arvioi, mitä maksaa. Siinä tuli sitten pieni ongelma sen kanssa, että nämä olisivatkin halunneet laittaa ne meidän 9 laatikkoa postipaketteina jokaisen erikseen, kun taas me oltaisiin haluttu yksi könttä lentorahtilähetys kaikesta, niin kuin ne oli tullessakin silloin vuotta aiemmin. Tuolla lailla irtotavarana kun hinnaksi UPSin mies arvioi n. 2000 taalaa. Melkoisen kalliilta tuntui.

No, onneksi se pomo oli itse Aasiasta kotoisin, ja sanoi lähettävänsä sinne säännöllisesti tavaraa, ja käyttävänsä aina AirPack-firmaa. Hänellä oli niitten esite ja käyntikortti, ja hän vei minut konttoripuhelimen luokse ja käski soittaa sinne, ja kysyä, mitä maksaisi, jos otettaisiin se välikädeksi tähän hommaan. Se oli tosi hyvä ehdotus, olipa meillä hyvä tuuri, että tämä pomo oli niin ystävällinen ja palvelualtis. Loppujen lopuksi homma hoitui niin, että ne meidän tavarat jätettiin sinne UPSin konttoriin odottamaan, ja herra Bennett Silver työntekijöineen kävivät sitten ne seuraavana päivänä hakemassa AirPackin toimitiloihin. He pakkasivat ne sitten yhdeksi kolliksi siellä sen perjantain aikana, ja sitten maanantaina (jolloin me oltiin jo Suomessa) kolli lähti UPSin kyydillä matkaan kohti Suomea. Melko jännää; se, että tähän tuli yksi firma lisää mukaan, joka sitten pakkasi tavarat uudelleen, hoiti kaikki paperityöt ja oli meihin yhteydessä useaan kertaan viikon aikana, sai aikaan melkoisen hinnanalennuksen. Näin lähetettynä meidän lähetys maksoi enää n. 1300 taalaa, eikä meidän siis tarvinnut mitään paperihommia tehdä itse, ja tavarat tuli kotiin asti.

Täytyy tunnustaa, että melko jännältä tuntui jättää meidän tavarat (mm. sähkökitara, elektro-akustinen kitara, sähköpiano (tai mikälie kosketinsoitin), PS2-konsoli, …) sinne UPSin toimistoon ihan vain puhutun perusteella. Mitään kuittia tai muuta todistusta siitä, että tavarat oltaisiin sinne jätetty, ei saatu. Piti siis vain uskaltaa luottaa, että eiköhän ne tavarat kotiin saada. Toki sitten perjantaina jo sain AirPackilta sähköpostivahvistuksen siitä, että ovat laatikot noutaneet ja laittavat ne sitten matkaan. Maksu hoitui luottokortilla ihan puhelimessa, senkin numeron uskalsin antaa ihan ilman mitään takuuta siitä, että tavarat saadaan. Kylläpäs sitä onkin oltu luottavaisia.

Ja kannatti olla, tavarat tosiaan saapuivat eilen perille. Oltiin saatu edellisviikolla jo Bennettilta seurantanumero, jolla voitiin nähdä, missä päin maailmaa lähetys milloinkin meni, ja tämän viikon tiistaina Helsingin UPSin täti soitti minulle ja sanoi, että keskiviikkona tavarat pitäisi olla Helsingissä ja sitten torstaina tai perjantaina Oulussa. Hän tarvitsi vielä tullia varten meiltä vakuutuksen, että tavaroissa ei ole mitään kiellettyä tai tullattavaa, samaan lappuun piti myös merkata aika, joka oltiin USAssa oltu. Tämä siksi, ettei meidän tarvinnut maksaa veroa niistä. Tullilta olikin sitten tavaroiden mukana kotiin tulleissa papereissa päätös, että ovat tullivapaita, mutta että seuraavaan vuoteen ei saa mitään niistä myydä. Aivan niinkuin aiottaisiinkaan…

Niin, torstaina sitten soitin Helsingin UPSille, että onko tavarat tulleet. Olihan ne jo Helsingissä, ja jatkoivat samana päivänä Kaukokiidolla Ouluun. Perjantaiaamuna sitten soitin Oulun Kaukokiidolle ja kysyin, onko tavaroita näkynyt. Juuri olivat pakkaamassa pakettia autoon, ja sanoivat, että parin tunnin sisään ovat Muhoksella. Ketään ei ollut just silloin kotona, kun tavarat tulivat, mutta paketti oli jätetty odottamaan ulko-oven eteen katoksen alle, ja paperit oli kirjekuoressa laitettu meidän postilaatikkoon. Erinomaista toimintaa kaiken kaikkiaan.

Eilen illalla sitten purettiin sisällöt muista paitsi soittimista, niitten piti antaa yön yli asettua tähän lämpötilaan, tänään aukaistaan sitten ne laatikot. Kaikki puretut tavarat olivat tulleet kunnossa ja ehjinä perille. Nyt on sitten taas muutama vaihtovaate, matkalaukullisella vaatetta kun nippanappa pari viikkoa pärjää, nyt voi siis saada vähän erinäköistä vaihteeksi päälle. Sähköpianon laatikosta oli kyllä joku mennyt trukinhaarukalla sisälle, laatikossa oli just sen kokoinen palkeenkieli. Tavarat kun oli pakattu trukkilavalle yhteen ja päällystetty muovilla ja kiinnitetty hihnoilla yhdeksi, ja se pianolaatikko oli alimmaisena, eli lähinnä trukkilavaa. Tänään sitten nähdään, onko se trukinhaarukka vioittanut itse soitinta, näytti ainakin, että se olisi jalustan kohdalta mennyt, eli soitin voisi olla ihan ehjä. Toivottavasti näin, ei huvittaisi alkaa vakuutusyhtiön kanssa neuvottelemaan siitä…

Edit pari tuntia myöhemmin: Aukaistiin laatikko, ja oli meillä hyvä tuuri matkassa! Haaveri oli tullut nimenomaan soittimen jalustan puolelle, ja kaiken lisäksi niin, että se haarukka oli mennyt sellaisesta paikasta, ettei ollut edes koskettanut niitä jalustan putkia, vain kokoamisohjepaperi oli lävistetty.

Kaikki siis melkoisen hyvin tämän meidän lentorahdin osalta. Nyt sitten jännätään, miten laivarahdin kanssa käy. Siitä tulee sitten oma juttunsa, mutta pieni paljastus tähän, että kontti olikin odottanut puolitoista viikkoa pitempään Baltimoren satamassa kuin oli alunperin tarkoitus, mutta nyt 12.12. se on meidän saamien tietojen mukaan viimein lähtenyt seilaamaan MSC Sofin kyydissä Atlantille. Laskettu aika Suomeen tulolle on näillä näkymin 5.1. Saapa nähdä, milloin saadaan se iso määrä tavaraa tänne. Toivottavasti ehditään järjestellä nämä entiset tavarat paikoilleen ennen sitä!

Ja juu, ei olla paljon ehditty joulua ajatella tai valmistella… Saapa nähdä, tuleeko koko joulu meille. Kun ei kerkiä…

Nyt ollaan juuri saavuttu kotimaan kamaralle. Viimeinen viikko USAssa oli melko haipakkaa, en kertakaikkiaan ehtinyt mitään kirjoitella. Pitää päivittää sitä pätkää, siis tapahtumia ja tunnelmia, sitten jossain vaiheessa myöhemmin.

Eilen, eli lauantai-iltana sitten lähdettiin lentelemään, ja nyt sunnuntai-iltana ollaan vihdoin menen mutkan kautta Suomessa. Helsingissä meillä on muutama tunti vaihtoaikaa lentojen välissä, ja sitä aikaa nyt vietetään Amerikasta tuttujen ystäviemme Pirjon, Jussin ja Helmin luona Vantaalla. Saatiin syödä Suomi-herkkuja ja vaihdettua kuulumisia, ja täällä sitten tämän bloginkin päivitän. Kohta mennään taas kentälle, ja jatketaan vielä matkaa Ouluun, ja sieltä sitten Muhokselle.

Matka on ollut pitkä, mutta kaikki on sujunut tosi hyvin, ja pojat on olleet paljon parempia matkalaisia kuin äitinsä. Tuntuu ihanalta, että muutaman tunnin päästä ollaan omassa sängyssä nukkumassa, uni varmasti sitten maistuu!

Pieni tauko nyt taas tulee kirjoitteluun, kun nettiyhteys täytyy saada kotiin aukaistua, mutta eiköhän jo viimeistään viikonlopuna uusia päivityksiä tule.

Meillä on nyt paljon tyhjempää. Meidän merirahtitavarana lähtevät laatikot käytiin tänään hakemassa pois. Toivottavasti ei ollut viimeinen kerta, kun ne tavarat nähtiin!!! Matkaan lähti nyt 52 laatikkoa, ja huomenna perässä seuraa autot, jotka viedään itse Baltimoren satamaan, ja niiden sisässä on vielä 7 laatikkoa lisää. Päädyttiin laittamaan autojen sisälle hankalanmalliset tai varovasti käsiteltävät rahtitavarat. Eli käytännössä se tarkoittaa lähinnä haravoita, rumpuja ja sen sellaista. Kontissa kulkevaan autoon kun kuulemma saa laittaa tavaraa sisälle, kunhan kiinnittää ne niin hyvin, että ne ei pääse siellä liikkumaan.

Tämä ilta kuluu sitten lentorahtilaatikoita pakattaessa, huomenaamulla pitäisi olla tiedossa niiden pakkausten mitat, painot ja sisällöt. Sen jälkeen päästäänkin sitten laittamaan kaikki loput mukaanotettavat tavarat matkalaukkuihin (osa on kyllä jo laitettu). Torstaina lähtee sitten vuokrahuonekalut pois, ja torstai-iltana tulee yksi kaveri hakemaan kaikki meidän tänne jätettavät tavarat itselleen käyttöön. Hyvä, ettei tarvitse roskiin ihan kaikkea heittää.

Töissäkin on miljoona hommaa, mitkä pitäisi muistaa vielä hoitaa ennen lähtöä. Pikkuisen tuntuu, että kiire tulee kuitenkin, vaikka kuinka hyvin etukäteen on muka alettu valmistautumaan ja touhuamaan. Sellaista se vaan on… No, ensi viikolla ollaan jo Suomen kotona!

Mitäs tässä tehdään?

Aki tuli katsomaan, kun minä ja Mika keittiön pöydän ääressä tehtiin tämmöistä hommaa. Pikkuisen oli kummastunut ilme pojalla, kun kysyttäessä kerroin, että minä lusikoin kissanhiekkaa teesuodatinpusseihin, ja Mika teippaa niitä pusseja kiinni. Ajatteli vissiin, että nyt ne on ihan seonneet…

Onhan tähän ihan syy. Pitkin syksyä ollaan pähkäilty, miten estettäisiin tavaroiden ja autojen homehtuminen merikuljetuksen aikana. Sellaista kun kuulemma on jollekin joskus käynyt, ja vakuutus ei sellaisia vaurioita korvaa. Tiedossa on siis ollut, että jonkunlainen kosteudenpoistaja-aine on syytä laatikoihin ja autoihin (tai konttiin) laittaa sisälle. Ollaan otettu selvää erilaisista kosteudenpoistajista (englanniksi desiccant) ja pyöritelty hinta-helppokäyttöisyys-optimointirulettia. Eniten käytetty kosteudenpoistaja on silica gel. Kallein mutta helpoin tapa olisi ollut ostaa sitä silica geliä, joka on nimenomaan tarkoitettu tuollaiseen konttikuivaukseen, netistä valmiissa paketeissa, jotka voisi sitten ripotella sopiviin paikkoihin. Seuraavaksi kallein, asteen työläämpi tapa, olisi ollut ostaa sitä samaa ainetta irtojauheena ja pakata se itse sopiviin nestettä läpäiseviin pakkauksiin. Halvimmalla olisi päässyt, jos olisi koko vuoden ajan kerännyt eri kaupoista ne pienet silica gel -pussukat, mitä on jokaisessa myynnissä olevassa käsilaukussa, takin taskussa, kenkälaatikossa jnejne. Kuulemma kaupat antavat niitä ilmaiseksi pois pyydettäessä, kun roskiinhan ne muuten menevät.

No, me päädyttiin siihen, että ostetaan irtotavaraa ja pussitetaan itse. Lähinnä kysymys oli siinä, että mitä irtotavaraa ostetaan; nimenomaan konttikuivaukseen tarkoitettua, vai kukankuivaukseen tarkoitettua, vai kissanpissan kuivaukseen tarkoitettua. Hinnat näissä eroaa suuresti keskenään vaikka nämä ovat kuitenkin kaikki sitä samaa ainetta. Ymmärtääkseni hintaero johtuu lähinnä siitä, minkä verran ihmist ovat valmiita maksamaan mistäkin asiasta. Sama tuote, eri paketti, hyvin eri hinta. Se "kissanhiekka"rae maksoi alle 4 taalaa kilolta, kukankuivausrae muistaakseni n. 10 taalaa kilolta, ja sitten se konttikuivaukseen mainostettu rae n. 20 taalaa kilolta. Asennetta piti itsellä vähän tarkistella, tuntui niin hölmöltä ostaa jotain ihme kissanhiekkaraetta. Mutta siihen sitten pitkällisten ajatteluiden jälkeen kuitenkin päädyttiin, ihan hinnan takia. Ja siis jos tuotesisältö näissä jokaisessa on 100% silica gel, niin ei niissä kovasti eroa loppupeleissä voi kosteudenpoiston suhteen olla. Näin maalaisjärjellä ajatellen.

Tänään sitten pussitettiin niitä. Oltiin ostettu sitä varten sekä tee- että kahvisuodatinpusseja, kokeiltiin kumpiakin. Teesuodatinpussit toimi parhaiten, ne oli sopivan muotoisia ja niissä oli hyvä läppä, josta ne oli helppo teipata kiinni. Jokaiseen pussiin laitettiin n. 3 rkl silica geliä, ja joka laatikkoon on laitettu 3-4 sellaista pussia. Lisäksi aiotaan laittaa isommat määrät sitä sitten autoihin sisälle, todennäköisesti  niihin laitetaan se aine polvisukkien tai sukkahousujen sisälle, ja johonkin kohtaan autoon. Toivottavasti ne tepsii! Ei olisi kiva yllätys saada homeisia autoja Suomen päässä ajettavaksi… Onko kellään mitään kokemusta näistä jutuista? Kommentteja kiitos.

Tänään vietetään taas Thanksgiving- eli Kiitospäiväjuhlaa tässä maassa. Viime vuonna oltiin vielä vähän pihalla koko juhlan tarkoituksesta, nyt sentään jo vähän tiedetään sen taustoja. Mutta silti ei aiota tänäkään vuonna sen kummemmin tätä tapahtumaa juhlistaa. Vaikka onhan se mukavaa, että kaikilla on pitkä viikonloppu.

Me päätettiin eilen, että lähdetään Kiitospäiväajelulle. Bensaa kun nimittäin pitää polttaa, juuri eilen sain taas ScanAmilta meiliä, ja saatiin tietää mm. että autojen bensatankit pitää olla melkein tyhjät, kun viedään autot satamaan. Ja eikös minulla ole tankki melkein täynnä… Tänään siis ahtaudutaan koko perhe pikkuautoon ja ajellaan katsomaan, miltä näyttää Atlantic Cityssä näin talvea odotellessa. Lähinnä pääkohteena meillä on sen kaupungin Hard Rock Cafe (lisää keräilytavaraa ja matkamuistoja pakattavaksi siis…), ja onhan se muutenkin kiva käväistä vielä vähän tuolla rannikolla päin. Yritetään myös bongata vielä puuttuvia rekisterikilpiä. 9 osavaltion kilvet on vielä kuvaamatta, toivottavasti edes pari saataisiin tällä reissulla napattua…

Muuttovalmistelut on taas edenneet jonkin verran. Merirahtina lähtevät laatikot lähtevät meiltä tiistaiaamupäivänä, ja autot käydään viemässä itse satamaan keskiviikkoaamuna. Laiva, jossa meidän kontti on kyytissä, lähtee sitten 3.12. Baltimoresta Suomeen, ja toiveissa on, että saadaan tavarat kotiin Muhokselle siinä joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Saa nähdä, miten todellisuudessa homma toimii, mutta tämä on suunnitelma.

Kuljetusvakuutuskin on nyt otettu, ja oli huomattavasti halvempi kuin kuviteltiin. Joku näistä meidän muuttofirmatarjokkaista oli meille ne alustavat prosenttimäärät (1,5 ja 3,5 %) antanut, mutta If tarjosi paljon pienemmillä prosenteilla. Autoille tulee vakuutusmaksua 0,6022% auton arvosta, ja muille tavaroille hinta oli 0,8862% niiden arvosta. Meille yhteensä siis vakuutus tulee maksamaan n. 620 euroa arvioidun puolentoistatuhannen sijasta, jee!

Lentorahtia olen myös edelleen selvitellyt; Lufthansa periaatteessa voisi kuljettaa meidän laatikot, mutta eivät ole kauhean innokkaita eivätkä yhteistyöhaluisia. Joten taidetaan laittaa ne laatikot (lähinnä kaksi kitaraa, sähköpiano, kävelysauvat sekä jouluista tavaraa, eli siis semmosta, mitä tarvitaan Suomessa jo ennen joulua) matkaan Fedexillä, joka ainakin ihan mieluusti sen homman hoitaa ovelta ovelle.

Sitten vielä vähän muita kuulumisia. Miskalla kävi eilen kaveri, Hari, muutaman tunnin ajan kylässä. Harin isä harmitteli kovasti, kun ei aikaisemmin oltu hoksattu poikia kuljettaa toistensa luona, he kun asuvat tässä ihan lähellä. No, ei voi mitään. Lupasi kuitenkin, että vielä ennen lähtöä voisi Hari ainakin kerran käväistä. Se olisi kyllä mukavaa, Miskasta on ollut vähän tylsää, kun Akilla on käynyt täällä useampiakin kavereita, ja nykyään Aki käy paljon Davidin luona kylässä, ja Miskalla ei oikein ole kouluajan ulkopuolella ollut mitään sosiaalista elämää. Onpahan nyt edes tässä ihan lopussa sitten.

Lähtökuume alkaa kasvamaan koko porukalla. Mka on ihan pistoksissa, ei oikein malttaisi odottaa, että lähtöpäivä koittaa. Pojatkin joka päivä puhuvat täältä lähdöstä ja matkasta ja Suomeen menosta. Ruokia suunnitellaan sen mukaan, miten parhaiten saataisiin kaappeja tyhjäksi, ja enää ei mitään ylimääräisiä juttuja jääkaappiin osteta. Minulla pukkaa työstressiä, kun pitäisi pari paperia viimeistellä ja pari esitystä tehdä ja esittää ennen lähtöä, eikä enää ole monta työpäivää aikaa. Koko vuosi on ollut aikaa, ja silti lopussa tulee kiire… sitähän se on.

Ai niin, poikien kouluilla oli tällä viikolla vanhempainvartit. Meillä oli sovittuna maanantai-illaksi tapaaminen Miskan opettajan kanssa, ja tiistai-illaksi Akin opettajien kanssa. Molemmista pojista saatiin vain kehuja, ja harmittelua siitä, että pojat nyt lähtevät pois. Mieluusti olisivat saaneet vielä täällä kouluissa jatkaa. Ihan kiva oli taas kuulla niin paljon positiivista palautetta.

Ja vielä yksi juttu on kertomatta. Minä kävin tiistaina aamusta Miskan opettajan pyynnöstä pitämässä Miskan luokalle esityksen Suomesta. Oppilaiden lisäksi esitystä tuli kuuntelemaan useampi koulun aikuinenkin, kiinostusta siis oli. Tunnin kerroin kaikkea, minkä kuvittelin lapsia kiinnostavan, ja näytin valokuvia. Siinä tuli käsiteltyä niin pimeät ja kylmät talvipäivät kuin valoisa ihana kesäkin, tietenkään joulupukkia unohtamatta. Hyviä kysymyksiä lapset esittivät, ja olivat kovasti kiinnostuneita Miskan kotimaasta ja koulunkäynnin eroista, ja siitä, miten pitkä matka sinne on, ja miten meidän kieltä puhutaan. Tuo oli hauska kokemus, olisi kannattanut pitää vaikka jo vähän aikaisemmin, jos vain oltaisiin hoksattu. Ja asiaa ja juttua olisi riittänyt kyllä toiseksikin tunniksi.

Tästä nyt tuli taas vähän tällainen sillisalaattipostaus, jossa käsitellään ihan kaikkea laidasta laitaan. Mutta sitähän tämä elämä on aina välillä, ja kun ei joka päivä tule kirjoitettua, niin täytyy sitten vuodattaa kaikki kerralla, kun sattuu istahtamaan koneen äärelle kirjoitustarkoituksella. Mutta hauskaa Kiitospäivää siis jokaiselle, ympäri maailmaa!

Jes, mielikuvitus ei sitten laukkaa näitten otsikoiten kanssa ollenkaan, joten jatketaan tällä samalla linjalla.

Muuttofirmasta on jo moni kysellyt, joten päivitetään tänne tämän hetkinen tilanne. Edellisen päivityksen jälkeenhän tilanne oli se, että leikissä oli mukana vielä Halmari, Victor Ek, Muuttopalvelu Niemi ja ScanAm (joka tässä välissä ehti jo vaihtaa nimensä ScanLogistics’iksi). En jaksa kaivaa tähän enää linkkejä, kun ne on tuolla alemmissa postauksissa jo linkitettyinä, etsikää sieltä jos kaipaatte.

Halmarilta ja Victor Ekilta pyydettiin päivitetyt tarjoukset lopullisen tavaramäärän kanssa, ja näiltä uusilta tuttavuuksilta sitten ihan ensimmäiset tarjoukset. Niitten lopputulokset oli:

• Halmari: Tavaramäärä 12 kuutiota + kaksi autoa. Terminaali Baltimore to Port Helsinki. 1 x 40′ Hich Cube. Merirahti, sisaltäen kontin vedot, pakkuun, terminaalimaksut, laiturimaksut, vientiselvityksen, title validationin ja merirahdin Helsinkiin. Total USD 4,330.-. Suomen puoleiset kulut: Kontin veto Hämeenlinnaan ja tyhjän palautus satamaan. Tullaus ja purku, seka terminaalin maksut. EUR 300.- per auto purettuna Hämeenlinnassa. 12 kuutiota huushollitavaraa EUR 850.- toimitettuna Muhokselle. (Siis Suomen pään kulut yhteensä EUR 1450.-)
• Victor Ek: 12 cbm + 2 autoa 40′ kontissa a) muuttotavarat Muhokselle b) autot Oulun tulliin asti EURO 6.710,00.Victor Ek hoitaa muuttoerän lastauksen USA’n asunnolla, autojen lastaukset, kuljetuksen merirahtina 40’ merikontissa, lopputoimituksen uuteen asuntoon Muhoksella. Autojen purku ja luovutus lähimmässä (Oulun) tulliterminaalissa. Tarjottu hinta sisältää normaalit vienti- ja tuontitullaukset muuttotavaralle.
• Muuttopalvelu Niemi: Valitettavasti emme voi tehdä teille tarjousta tästä muutosta. Championin kautta ei voi lähettää valmiiksi pakattua tavaraa.
• ScanAm: USD 3886.- sisältää 12 m3 tavaran noudon kotoa. Kahden auton ja 12 m3 lastaamisen 1x40’ konttiin. Tulliselvityksen USAssa ja kuuriiri tulliin dokumenttien kanssa. Merirahti Baltimoresta Helsinkiin. Suomen pään kulut: Oletuksena on, että tulli antaa kuljettaa autot Ouluun tullattavaksi Helsingistä, joskus pistokoeluontoisesti vaativat autojen purun jo Helsingissä, jolloin on huomattavasti halvempi hakea autot itse sieltä kuin järjestää kontin uudelleen lastaus.
  Tällä oletuksella: Sataman ja varustamon kulut EUR 270 / kontti (sisältää: container port lifts, ISPS port security, shipping line release fee, ScanAm handling fee and Helsinki harbour fee), kuljetus- ja dokumentointikustannukset EUR 1330 / kontti (sisältää: trucking from Helsinki port to Oulu, customs documentation for removal cargo expept cars and T-1 transit document customs bond for cars if allowed by customs office in Helsinki), kontin purku EUR 600 / kontti (depending on bonded customs terminal in Oulu, sisältäen kontin siirto terminaaliin, kontin purku ja autojen siirto sataman tullikentälle, tyhjän kontin palautus sataman konttidepooseen) ja muuttotavaroiden toimitus Oulusta Muhokselle EUR 150. Autot noudetaan ja tullataan itse Oulusta. (En noita suluissa olevia erikielisiä alkanut kääntää suomeksi, kun en tiedä oikeita termejä.) (Siis Suomen pään kulut yhteensä EUR 2350.-)
  Toinen vaihtoehto, joka toteutuu, jos tulli vaatii kontin purettavaksi jo Helsingissä, on seuraavanlainen: sataman ja varustamon kulut: EUR 270 / kontti. Kontin purku kulut: EUR 600 / kontti, tullausdokumentointi: EUR 60 / tullaus muuttotavaralle + EUR 45 / IM-A dokumentti per auto. Autot noudettavissa satamassa (max. 5 vrk vapaata varastoaikaa kentällä purkupäivästä). Muuttotavaran jatkokuljetus EUR 375 / 12 cbm (Helsinki satama - Muhos) (Siis Suomen pään kulut yhteensä EUR 1395.-)

Niemi siis tippui kisasta ensimmäisenä pois. Hassua sinänsä, että se Champion lähetti kuitenkin meille miehen katselemaan tätä tavaramäärää,vaikka ihan selkeästi puhelimessa heille kerroin, että kaikki on jo pakattu itse. Eivät siinä voineet samantien sitten sanoa, että siinä tapauksessa me ei teitä aleta…

Sitten kuluikin aikaa, kun saatiin yli viikko odottaa tarjouksia sekä Ekiltä että Halmarilta. Mutta seuraavaksi tippui tuo Victor Ek, koska olihan tuo hinta kuitenkin niin reilusti kalliimpi kuin muut, ja Halmari ja ScanAm kumpikin tuntuivat asiantuntevilta ja luotettavilta ja vastasivat auliisti kysymyksiin.

Näiden kahden välillä sitten painittiin jonkunkin aikaa, kun ScanAm ei heti antanut hintaa vaan kaikkea muuta tietoa kyllä. Mutta kun heiltä hinta sitten lopulta tuli, ja oli sitten kuitenkin useamman satasen halvempi kuin Halmari, siis olettaen, että autot haettaisiin itse Helsingistä, ja kun ScanAm kuitenkin pystyi tarjoamaan myös mahdollisuden, että autot tulisivat Ouluun asti, mitä Halmari ei pystynyt tekemään, niin päädyttiin ScanAmiin lopulta.

Eli huolintafirma on valittu, mutta vieläkään homma ei ole ihan selvää. ScanAmilla lähtee laiva USAn itärannikolta Skandinaviaan kerran viikossa, ja ne on melko täynnä. Tällä hetkellä odotetaan varustamolta vahvistusta siitä, mahtuuko meidän kontti nyt alkavan viikon laivan kyytiin, tai edes sitä seuraavan viikon. Jos ei, niin se tarjoittaa meille lisäkustannuksia siitä, että tavarat ja autot pitää varastoida satamassa, kun me itse kuitenkin lähdetään täältä pois, eli ei voida varastoida niitä kahta viikkoa kauempaa täällä meidän huushollissa. Ja niin kauan, kun ei tiedetä, milloin tavarat oikeasti on aikataulutettu lähteväksi, ei voida myöskään tehdä niille kuljetusvakuutusta.

Ai niin, ettehän ole unohtaneet vakuutusta? Nämä kaikki tavarat ja autot siis pitää tietysti vakuuttaa siltä varalta, että laiva sattuu uppoamaan tai kontti tipahtamaan satamassa tai jotain muuta kivaa, joka sitten joko hävittäisi tai vaurioittaisi meidän tavaroita. Lopullisesta vakuutussummasta ei ole ihan tarkkaa tietoa vielä, mutta alustavasti se on autoista 1,5 % niitten arvosta (laskettuna mitä maksaa ostaa Suomessa vastaava auto tällä hetkellä), ja muusta tavarasta 3,5 % niitten arvosta.

Autot sinänsä on simppeli laskennallinen juttu, mutta tuo muu tavara sitten. Kun meillä suuri osa tavaraa ei ole maksanut kovinkaan paljoa, me kun tykätään kierrellä poistomyyntejä, divareita ja kirppareita, eikä kavahdeta käytettyjä kierrätystavaroita. Tietysti joukossa on myös meidän matkamuistotavaraa, kuten DisneyWorldin pyyhkeet, Mikan lasit ja t-paidat jokaisesta HardRockCafe’sta, joissa ollaan käyty yms. Miten noille laskee arvon? Tunnearvo on suurimmalle osalle paljon isompi kuin rahallinen arvo. Periaatteessa pitäisi kuitenkin laskea se hinta, mitä Suomessa maksaisi vastaava tavara ostaa, mutta kun eihän suurinta osaa noista tavaroista kertakaikkiaan saa Suomesta. Varsinkaan niitä matkamuistojutskia, mutta esimerkiksi minun kirjojakaan ei, eikä niitä minunkokoisia kivoja vaatteita. Minkä arvoiseksi ne sitten oikein lasketaan??? No, jonkunlaiset kompromissit ollaan niille kaikille saatu kehitettyä, ja sitten vielä alennettua sitä summaa, kun tuli niin kalliiksi. Täytyy vain toivoa, että kaikki tavarat tulisivat kunnialla perille… Joka tapauksessa vakuutus on kuitenkin pakko ottaa, ja meillä tämän kontin vakuuttamiseen menee noin puolitoistatuhatta euroa. Kallista tämä muuttaminen!!! No, se merirahdista.

Sitten on vielä meidän lentorahtipuoli. Firmahan maksoi tullessa ja maksaa nyt lähtiessä, meille 100 kg lentorahtia. Siihen (ja matkalaukkuihin ihan normaalimatkatavarana) siis on tarkoitus laittaa kaikki ne jutut, mitä täällä on vielä sen merirahtitavaran lähdettyä. Siis loppuun asti tarvittavat tavarat, kuten lämpimät vaatteet, koulukirjat, jotain joululahjajutskia yms. Nyt olen siis viime viikon selvitellyt sitä, kenen kyydissä se lentorahti sitten lähtee.

Kun tultiin, Finnair toimitti mallikkaasti meidän lentorahtilaatikot Oulun kentältä Baltimoren kentälle, hyvin ja helposti hoitui. No, nytpä sitten Finnair ei kuljetakaan niitä takaisin, ollaan kuulemma "unknown shipper" eli tuntemattomia lähettäjiä. Jepjep, oltiinkohan sitten vuosi sitten jotenkin tunnetumpia… No, asialle ei voi mitään. Icelandairin, jolla siis nyt lennetään takaisin, rahti ei myöskään meidän tavaroita kelpuuta. Lufthansalta kuulemma voisi vielä kysyä, en ole vielä saanut aikaiseksi. FedEx kyllä sitten on lupautunut meidän lentorahdin hoitamaan, kylläkin melkoisen kalliimmalla kuin Finnair silloin tullessa, mutta ehkä se on vaan kärsittävä. Täytyy vielä ensi viikolla kysyä sitä Lufthansaa…

Ei kai muuttorintamalla mitään muuta sen kummempaa ole tapahtunut. No, tietysti olen soitellut eri yhtiöihin ja irtisanonut meidän vakuutuksia, vesisopimuksia, sähkösopimuksia, internet-yhteyksiä yms. Ja Suomeen päin ollut yhteydessä ainakin poikien tuleville kouluille.

Miskahan menee vanhaan tuttuun kouluunsa, missä eskarinkin aloitti silloin edellissyksynä. Se on pieni kyläkoulu, jossa jo oppilaat ja opettajat Miskaa kovasti palaavaksi odottavat. Aki taas teki ison päätöksen, kun sai itse vapaasti valita, haluaako mennä Muhokselle yläasteelle luokkaan, jossa hänen kaikki vanhat kaverinsa ovat, vai meneekö Ouluun kansainväliseen kouluun. Minusta Aki osoitti erityisen isoa kasvua ja kehitystä, kun valitsi sen uuden koulun vanhan ja tutun sijasta. Veikkaan nimittäin, että sen verran arka Aki on ennen ollut kaikkia muutoksia ja uusia asioita kohtaan, että vuosi sitten ei olisi tuota valinnut. Kovasti on poika tässä vuoden aikana rohkaistunut ja alkanut uskomaan, että pärjää uusissa tilanteissa! Jotain osoittanee sekin, että haluaa jatkaa koulunkäyntiä englanniksi edelleen, vaikka se varmasti työläämpää onkin kuin normaaliperuskoulun suomenkielinen opetus olisi. Täytyy ihan hattua nostaa tuosta valinnasta!

Heh, mielikuvituksetonta otsikointia kerrassaan. Mutta menköön. Tavaroiden kuljetus-/muutto-/huolintafirmaa ei vieläkään olla saatu päätettyä. Tänään tulee Muuttopalvelu Niemen edustaja Champion International Moving katsastamaan meidän tavarat. Ja Scan-Am on nähtävästi myös tarjousta meille tekemässä. Saapa nähdä kuinka pitkälle tämä venyy, toivottavasti saadaan tavarat lähtemään kuitenkin ennen kuin itse lähdetään!

Olen naputellut laatikoiden sisältöjä excel-taulukoihin ja järkytyin suurista määristä erilaisia juttuja. Siis hyvänen aika, miten meillä voi olla 285 kirjaa lähdössä Suomeen??? Toki tuotiin tullessamme suomalaisia kirjoja useampikymmenen, mutta silti, melko monta on mukaan tarttunut täältäkin. Entäs sitten toistasataa kappaletta paitoja ja housuja? Onhan meitä neljä ihmistä ja housuiksi lasketaan niin farkut, verkkarit kuin sortsitkin, mutta silti… 55 pehmolelua oli arvattavissa, ja toistasataa muuta lelua, niistä en ole hämmästynyt. Ja 55 paria kenkiä, niistä otan puolet ihan suosiolla omalle kontolleni. Mutta entäs 19 lasia ja 31 mukia, 16 pyyhkeestä puhumattakaan? Noitahan meillä on Suomessakin kotona jemmassa jo melkomoinen määrä. No, nyt sitten on sen verran enemmän. Hamstereita ollaan, ei kai voi kuin myöntää.

Ps. Ei, en aio kommentoida sitä Suomen kouluammuskelujuttua mitenkään. En osaisi kuitenkaan sanoa mitään, mitä joku muu ei siitä ole sanonut jo paremmin. Mutta voitte varmaan arvata, että ei tuommoinen uutiskynnyksen ylitys mieltä lämmitä.

Viime aikoina on arvattavastikin puhuttu tosi paljon Suomeen muutosta, ja kaikesta siitä, mitä sitten Suomessa tapahtuu ja tehdään. Varsinkin pojat ihan innoissaan suunnittelevat kaikenlaista. Miskalla on tosi kova ikävä mummoa ja pappaa, sunnuntaina piti sitä oikein tosissaan itkeä. Hoksasin sitten, että nyt taitaa olla aamukamman paikka, että konkretisoituu se, montako yötä lähtöön enää onkaan. Selitin aamukampa-idean Miskalle, ja alettiin sitä askarrella. Hieno tuli!

Miska on suunnitellut, että kunhan pääse Suomeen, muuttaa sitten asumaan mummolaan ja tulee vaan viikonloppuina kotona käväisemään. Siksi piirustuksessakin päätepisteenä on nimenomaan mummola. Mummo ja pappa näkyvät olevan jo lentokentälläkin odottamassa, Miska itse näkyy siellä lentokoneessa istuvan.

Eihän Aki tietenkään voinut olla pikkuveljeään huonompi, ja askarteli sitten eilen illalla myös aamukamman itselleen. Hieno tuli siitäkin!

Eilen saatiin lopulta (toivottavasti) viimeisetkin merirahtina lähtevät tavarat pakattua. Kumma, miten sítä tavaraa löytyy ja löytyy senkin jälkeen, kun vaan luulee, että siinä ne jo oli kaikki… Lopputulos on, että autojen lisäksi tavaraa lähtee lähes 12 kuutiota, johon sisältyy 56 eri kollia (esim. pelkästään trampoliinista tuli jo 8 laatikkoa). Keinutuoli pitää vielä pyörittää pahviin tai kuplamuoviin ennen rahtausta. Tässä kuva meidän kauniista laatikkorivistöstä, siinä ei näy autotallin puolella olevat tavarat, kuten ne trampoliinin osat ja pyörät. Mutta suurin osa siis on tässä:

Minä voisin seisoa ihailemassa tuota laatikkorivistöä vaikka kuinka kauan. Mikan kanssa ollaankin vitsailtu, että mennäänkö taas katselemaan laatikoita… Kun tuossa pakkaamisessa ja laatikoiden sisällön tarkassa ylöskirjaamisessa oli melkoinen homma, ja urakka tuntui niin mahdottomalta alkuun. Mutta niin se vain tuli valmiiksi, ja hienolta näyttää! Meillä muuten on jokainen laatikko nimetty kirjaimella ja numerolla. Kirjaintyyppejä on kuusi, eli joka laatikko on joko B, S, Ct, W tai X + numero. Osaatteko arvata, mistä ne kirjamet tulevat?

Siinä vieressä siis on meidän matkalaukkukokoelma odottamassa marraskuun loppua. Kahdeksan isoa matkalaukkua ja kaksi käsimatkaravaraa (läppärilaukut tulee siihen vielä sitten lisäksi) on siis sitten lentokoneella meidän mukana lähdössä.

Mutta sitten toiseen asiaan, eli siihen muuttofirman valintaan. Tässä hintahaitaria:

• Beweship:  - 
  Lähetettäväksi ei voi ottaa asiakkaan itse pakkaamia lähetyksiä
• DSV: € 3150,00 + Suomen tullimaksut.
  Door to door. Sis. kaikki USA:n pään tullaus- yms. maksut, sekä kontin kuljetukset. Tavarat pitää pakata ja kiinnittää konttiin itse. Ei sisällä mitään Suomen pään tullaus-, huolinta- yms. kustannuksia. Kontin lastausaika USAssa 2 tuntia ja kontin purkuaika Suomessa 1 tunti, ylimenevä aika lisämaksusta.
• Grundell:  - 
  Valitettavasti meillä ei mahdollisuutta tehdä muuttoanne
• Halmari: € 4000,00 + Suomen tullimaksut + kuljetus Columbiasta Baltimoreen ja Hämeenlinnasta Muhokselle.
  Baltimore Port to Helsinki Port (Hämeenlinna). Hinnassa on sisalla kontin pakkuu, autojen sitominen konttiin, kontin vedot (myos kontin vienti pakattuna Baltimoren tulliin joka toteaa autojen vin-numerot), title validation, vientiselvitys, satamamaksu USA:ssa ja merirahti Helsinkiin. Hinnasta puuttuu autojen ja tavaroiden toimitus terminaaliin Baltimoressa eli se pitaisi tehda itse, ja Suomen puoleiset kustannukset.
• Omega Shipping: € 5100,00 + Suomen tullimaksut.
  Door to Oulu Port. Sis. Tavaroiden pakkaus ja lastaus konttiin. Kontin kuljetus. Tullaus- ja huolintamaksut USA:n päässä. 
• TravelCargo: € 6250,00 + Jatkokuljetus Helsingin satamasta Muhokselle € 1450,00.
  Door to Helsinki Port. Lisämaksu per kuutio tai jos paino ylittää 4000 lbs Eur 100,00 tai 267lbs/kuutio. Hintoihin ei sisälly mahdollisia varastointimaksuja satamassa. Muuttotavaran jatkokuljetus Helsingin satamasta Muhokselle 7m3, Eur 1450,00. Lisämaksu per kuutio Eur 200,00.
• Viktor Ek: € 6175,00
  Door to Oulu Port. Victor Ek hoitaa valmiiksipakatun muuttoerän, lastauksen USA’n asunnolla, autojen lastaukset + kiinnitykset, kuljetuksen merirahtina 40’ merikontissa, autojen ja muuttotavaran purut Oulun tulliterminaalissa & luovutuksen muuttajalle. Tarjottu hinta sisältää normaalit vienti- ja tuontitullaukset muuttotavaralle. Autot muuttaja tullaa itse; Victor Ek avustaa. Hinta ei sisällä muuttotavaran toimitusta kotiin.

Grundellilta tosiaan tuli vain tuo vastaus, että ei onnistu. Ei mitään perusteluja tai mitään, vain kylmä toteamus. Beweshillä sitten ei onnistunut, koska oltiin mokomat menty itse pakkaamaan kamat laatikoihin… njoo.

DSV siis olisi halvin, mutta se päätettiin jättää pois laskuista siksi, että tavarat ja autot pitäisi lastata ja kiinnittää konttiin itse. Ja kun ei meillä ole sellaisia taitoja tai välineitä, että osaisimme sen tehdä, niin on parempi unohtaa se. Seuraavaksi halvin sitten olisi Halmari joka on kovasti nyt meillä ehdolla voittajaksi, kun siitä ollaan kuultu vain hyviä kommentteja muilta sitä käyttäneiltä. Miinuksena sitten on se, että meidän pitää itse kuskailla tavaroita kummassakin päässä, tai sitten maksaa siitä vielä isot maksut, jos ulkoistetaan tavaroiden kuskaus.

Sitten se Omega. Periaatteessa paras tarjous siinä mielessä, että se on ainoa, johon sisältyi kontin toimitus Oulun satamaan, se kun oli meidän ykköstoive. Mutta sitten taas herättää epäilyksiä, että miten ne saisi tavarat laivalla Ouluun, kun ei kukaan muu kerran saa. Sitten tutkittiin vähän nettiä, ja todettiin, että sen verran huonoja palautteita on niitten asiakkailta ympäri nettiä, että parempi, kun ei sotkeennuta siihen. Ei haluta alkaa käymään oikeutta tämän asian tiimoilta jälkikäteen… Periamerikkalaiseen tyyliin näytti tällä firmalla olemaan tapana, että tarjottava hinta on oikein hyvä, ja palvelu siihen asti kun nimet on paperissa, on erinomaista. Näin meidänkin kohdalla, ehdottomasti parhaiten ovat soitelleet ja selvittäneet ja mainostaneet itseään. Mutta sitten muuttopäivänä ilmaantuukin, että vielä pitää maksaa lisää vaikka mistä, ja jos ei makseta, myyvät tavarat pois saadakseen palkkionsa. Ja tavarat makaavat satamassa viikkotolkulla ilman mitään ilmoitusta siitä, milloin tulevat määränpäähän. Unohdetaan se siis.

Sitten olisi Viktor Ek, joka tietysti on se kaikkein luotettavin, ja antoi hinnan, johon sisältyi kaikki. Paitsi vielä on vähän epäselvää se, että kuuluuko hintaan vain tavaroiden kuljetus Helsingistä Muhokselle, vai myös autojen. Kun jossain vain mainittiin siitä, että autot pitää olla itse siellä Helsingissä vastaanottamassa. TravelCargo jää pois leikistä koska hinta on selkeästi korkein, eikä sisällä kuin Helsinkiin asti tuonnin.

Saa nyt nähdä, miten tässä käy. Toisaalta tekisi mieli valita halvin järkevä, eli Halmari. Toisaalta tekisi mieli valita helpoin ja ehkä luotettavin, eli Viktor Ek. Vaikka kyllä me Halmariinkin luotetaan, siitä on kuultu paljon hyvää, ja sen kanssa on kiva ollut neuvotella nyt. Ollaa oltu puhelimitse ja säshköpostilla tällä viikolla paljon yhteyksissä. Mutta kun kuitenkin tässä on meillä melko arvokkaat tavarat kysymyksessä, niin tuntuu vähän, että pitäisikö vain maksaa se Ek, vaikka kirpaiseekin, kun tämä on tämmöinen "kerran elämässä" -juttu. Tänään pitää vielä selvitellä jotain asioita ainakin vielä tuon Halmarin kanssa, ja mitä maksaisi saada tavarat vaikka jollain konttiautolla Etelä-Suomesta Muhokselle, vai kannattaisiko ne käydä itse hakemassa, ja ajaa autot sieltä pois. Se olisi kuitenkin halvin ratkaisu, ja voi olla, että loppujen lopuksi siihen päädytään. Kun ei meitä periaatteessa haittaisi käydä itse kuljettamassa niitä tavatoita, kunhan vaan se varsinainen lastaus ja merirahti on luotettava ja hyvä. Ensi viikolla tämä pitää jo kuitenkin tietää. Siihen saakka kommentteja ja ajatuksia asian tiimoilta otetaan mielihyvin vastaan! 

Hrrrrrr… viime yönä oli pakkasta! Auton ikkuna jäässä aamulla, kun lähdin töihin, mittarilukema +1. Että tulee se talvi tännekin, pikkuhiljaa.

Pikaisesti päivitystä muuttotouhuihin. Viikonloppu pakattiin urakalla (taas), tänään vielä pitää käydä pari muovilaatikkoa ostamassa, ihan vähän jäi tavaraa vielä yli. Pakataan siis suurin osa merirahtina menevästä tavarasta muovilaatikoihin. Niitä on ostettu kahta kokoa: 18 gallonan (n. 70 litraa), joihin on laitettu painavia juttuja, esim. kirjoja, ja 45 gallonan (n. 170 litraa), joihin on mennyt sitten vaatetta, lasitavaraa yms. vähän kevyempää. Kun käyn vielä pari lootaa ostamassa, niin näitä on yhteensä 12 kummankin kokoisia. Sitten on sekalainen seurakunta pahvilaatikoita yms., kuten grilli, trampoliini, pyörät, rummut, keinutuoli… Laskin kokonaistilavuuden, kun mittasin kaikki lähtevät jutut lauantaina. Melkein 11 kuutiota ollaan onnistuttu kerryttämään tavaraa vuoden aikana, huh. Mutta kaikki, eli kaksi autoa ja tuo määrä tavaraa, mahtuu yhteen 40 jalan konttiin.

Tänään tulee kiinteistövälittäjä katsastamaan asunnon, vissiin ne tutkailee, että mitä jälkiä ollaan kämppään saatu aikaiseksi. Itse sanoisin, että periaatteessa ei yhtään mitään, paitsi työhuoneeseen seinälle, kun meillä oli karttajulisteet siellä kiinni kaksipuoleisella teipillä, ja kun ne irrotettiin, ne vei maalin teipin kohdalta mukanaan. Mutta siihenhän voi maalata päälle, kai…

Sitten ne muuttofirmatouhut. Viktor Ek on laittanut kaksikin tarjousta, molemmat kalliita. Ai niin, ja huvittavaa EKin toiminnassa oli se, että väittävät, että tavaroita ei saa merirahtina Ouluun saakka, vaan ne täytyy Helsingissä nostaa pyörien päälle, ja se Hesa-Oulu väli maksaa toistatuhatta euroa. Kaikki muut firmat ovat kyllä luvanneet tavarat laivalla Ouluun… Travel Cargoltakin tuli kallis tarjous. Halmari ei vastannut sähköpostiin, mutta kun soitin sinne, se lupasi laittaa tarjouksen, jota ei kyllä edelleenkään kuulu. Saapa nähdä viitsinkö vielä soitella perään. DSVltä tuli meiliä, että laittavat tarjouksen tulemaan viime viikon loppuun mennessä, ei ole edelleenkään kuulunut. Lopuista, eli Beweshipilta, Grundellilta ja KKCarista ei ole kuulunut yhtään mitään. Beweshipille jopa laitoin toisenkin meilin perään, kun olisin todella halunnut heiltä tarjouksen saada. Mutta ei. Sanoisin, että melko kummallisen nihkeää touhua firmoilta näin kaikenkaikkiaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän (melko olemattoman) tarjouspyyntökisan voittaa musta hevonen, Omega Shipping. Laitoin könttätarjouspyynnön 123Movers-sivustolle, ja sieltä tuli miljoona (tai ainakin melkein) vastausta, joista tasan yksi, eli tuo Omega, oli sellainen tarpeeksi asiallinen, että sitä voi harkita. He ovat sitten muutenkin ottaneet asian hyvin haltuun, edustaja on soittanut jo pariin kertaan ja selittänyt asioita, ovat laittaneet ihan kohtuuhyvän tarjouksen, ja selittäneet yksityiskohtia. Vielä pari päivää annan aikaa näille suomalaisfirmoille laittaa tarjousta, ja jos niistä ei kertakaikkiaan mitään kuulu, niin sitten pitää hyväksyä Omega. Laitan tarkemmat kustannus- yms. tiedot sitten blogiin, kun ne selviää.

Aikataulusta vielä sen verran, että meillä on ajatus, että kontin pitäisi lähteä täältä n. kolmen viikon päästä, eli marraskuun puolessavälissä. Silloin meillä olisi mahdollisuus, että ne tavarat saataisiin jouluksi kotiin. Ihan tyhjässä kämpässä ei kuitenkaan tarvitse loppua paria viikkoa viettää. Vuokrahuonekaluthan on meillä ihan viimeiseen päivään saakka käytössä, ja sitten omia Suomeen vietäviä tavaroita laitetaan sata kiloa lentorahtina matkaan sitten toiseksi viimeisenä päivänä, ja sitten on vielä meidän matkatavarat, kahdeksan isoa matkalaukkua on odottamassa niitä ihan viimeisiä pakattavia juttuja.

Paluumuuton järjestelyt on pikkuhiljaa käynnistelty. Tavaroita lajitellaan eri kasteihin, ja osa on jo jaettu eteenpäin. Pojille on annettu ukaasi hyppiä trampoliinilla kuin viimeistä päivää nyt, ja paukuttaa rumpuja, ensi viikonlopun jälkeen ne kootaan pakettiin valmiiksi.

Eilen saatiin vihdoin aikaiseksi myös laittaa matkaan tarjouspyynnöt muuttofirmoihin. Seitsemään eri paikkaan laitettiin (Beweship, Grundell, Victor Ek, Hal-Mari, DSV, Airport Travel Cargo ja K.K.Car). Victor Ek jo ehti vastaamaan, ja heidän edustaja on tulossa lauantaina katsastamaan meidän tavarat ja tekemään arviota. Saapa nähdä mitä muut vastaavat, vai vastaavatko. Valittiin nuo firmat lähinnä niiden suomalaissidonnaisuuden takia, en sitten tiedä, mahtaisiko näistä paikallisista saada halvempaa tarjousta. Toisaalta, kun näitä paikallisia markkinamiehiä on tässä vuoden ajan kuunnellut, ei niiden kanssa tee mieli olla tekemisissä, jos ei ole ihan pakko. Loppujen lopuksi ensin halvalta vaikuttava hinta kun saattaa maksun hetkellä kohota yllättäviin korkeuksiin. Sitä ongelmaa harvemmin tulee suomalaisten firmojen kanssa.

Myös lentolippuja on varmisteltu eilen ja tänään. Icelandair oli yhtäkkiä päättänyt, että ei lennäkään suoraa lentoa Reykjavikista Helsinkiin silloin, kun meidän lipuissa lukee, joten joudutaan koukkaamaan mutka Tukholmassa matkan varrella. Vähän se harmittaa, kun lentoyhtiön ja -reitin valinnassa yksi tärkeimmistä pointeista oli juuri sujuvat suorat yhteydet. No, ei voi mitään, tällaista sattuu.

Vuokrahuonekalujen poishakukin on sovittu; sohvat, sängyt, pöydät sun muut vermeet lähtee kotoa torstaina 29.11. iltapäivällä. Siinä jää sitten perjantai aikaa meidän siivota kämppää, ja heidän tarkistaa, ettei niissä huonekaluissa ole mitään rikkoutumia tai muuta normaalielämään kuulumatonta epämääräistä jälkeä, jotta voivat hoitaa meille takuumaksun takaisin. Kyllähän lapsiperheen normaalielämään kuuluu, että ruokapöydän pintalevyssä on pientä naarmua, eikös vaan???

Lopuksi vielä säätiedotus. Täällä on ollut monta päivää harvinaisen lämmintä, joka päivä enimmillään yli 30 astetta, toki yöksi laskee tuonne parinkympin hujakoille. Hassulta tuntuu, kun katselee ruskaa aloittelevia puita. Sitä on niin tottunut siihen, että punaisten ja keltaisten lehtien aikaan ulkona on vilpoinen ja raikas ilma. Mutta ei, täällä on edelleen lämmin ja kostea keli. Sopii mulle, mutta pojat alkaa jo valittamaan ainaista kuumuutta…

Kuvat ovat Lake Elkhornin rannalta, täältä meidän kaupungista. Otin ne tuossa reilu viikko sitten, kun kävin sen ympäri sauvakävelemässä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin yksi keltalehtinen puu kaikkien vihreiden joukossa, ja alimmassa kuvassa näkyy, miten kilpikonnatkin nauttivat auringosta ja lämmöstä. Kuvat on siis kaikki otettu samasta kohtaa, zoomaamalla.