Maailmalla Marylandissa - kotona Suomessa

Kai se nyt on jo kaikille tullut selväksi, että en sitten yhtään tykkää Suomen talvesta, tai siis pimeästä, kylmästä ja lumesta. Kirkasvalolamppu on pitänyt nyt jo kaivaa esiin ja ottaa käyttöön; toivottavasti sen avulla seuraava puoli vuotta menisi vähän iloisemmalla päällä kuin vuosi sitten.

Mutta siis hei, onko ihan pakko alkaa kestämään sitä lunta maassa ja ilmassa jo näin aikaisin??? Kysyn vaan???

 

Eka kännykkäkuvan otin maanantaina työpaikan parkkipaikalta ja toka kuvan meidän pihalla tänä aamuna. Plääh. Tulisi edes joulu pian!

Toista viikkoa olen jo loman jälkeen ollut töissä, koululaisetkin ovat opiskelu-urakkansa aloittaneet ja ilmatkin ovat viilenneet niin, että kyllä kai se täytyy uskoa, että syksy kolkuttelee jo ovelle. Vielä elättelen pieniä toiveita, että saataisiin intiaanikesä, tai edes muutama lämmin ja aurinkoinen päivä ennen kunnon syksyä, mutta tällä hetkellä se ei kovin todennäköiseltä näytä. Sisälläkin on jo sen verran kalseaa, että olen iltaisin ottanut villasukat lämmikkeeksi. Vaikkakaan niistä ei enää kovin kauaa taida olla apua, ne kun ovat olleet kovassa käytössä jo vuosikaudet, ja näyttävät nykyään tältä:

 

Löytyisiköhän ketään vapaaehtoista kutomaan minulle uudet lyhytvartiset villasukat???

Edit pari tuntia myöhemmin: Heh, tuo oli tehokas kuva! Ei kauaa mennyt, kun eräs ihana ihminen lupasi lähettää minulle kohtapuoliin uudet villasukat. Kiitos K-L!!!

Miska lähti tänään leirikouluun. Oli niin tohkeissaan ja jännittynyt eilisestä asti, että ei tainnut paljon viime yönä nukkua. Ihana tämä meidän pikkukoulun leirikoulu! Koko koulu eskaria lukuunottamatta lähti matkaan: 47 oppilasta valvojinaan 8 opettajaa ja apuopettajaa; oikein hyvä aikuinen/lapsi -suhde. Kaksi yötä ovat reissulla; luvassa mm. Ranuan eläinpuisto, Posion Pentik-mäki, vierailu poro- ja huskytilalle, patikointireissu Korouoman komeissa maisemissa, ja majoittuminen Lapiosalmen leirikeskuksessa. Varmasti mukava kokemus!

Muutenkin tuntuu, että eniten kirjoitettavaa olisi Miskan jutuista. Sillä kun oli synttärit, ja on ollut kevään ensimmäinen pesäpallo-ottelu (F-pojat vastaan E-tytöt, se selittää pelaajien kokoerot, mikä kuvassakin hyvin näkyy), ja soitinryhmän kevätesitys, ja kaikenlaista. Meille muille on lähinnä langennut statistin osa viime viikkoina.

  

Ensi viikolla minä ajelen itsekseni Tampereen mutkan kautta Poriin, ja käyn juhlimassa rakkaan kummityttöni lakkiaisia. Tuntuu ihan kummalliselta, että minulla voi olla jo ylioppilas-ikäinen kummityttö, vaikka itse olen näin nuori!

Siitä seuraavan viikon, siis kesäkuun eka viikon, olenkin lomalla, ja valmistelen meillä kotona juhlia. Aki kun pääsee ripille sitten 7.6. Iso tapaus sekin! Vaikka jos Akilta kysytään, niin konfirmaatio jää kauas jälkeen tärkeydessä heinäkuisten 15-vuotissynttäreitten rinnalla. Aivan järkyttävä mopokuume!

Ja vielä säätiedotusta sen verran, että kelit on olleet viimeiset päivät aivan älyttömän hyvät! Puut ja pensaat on alkaneet vähän vihertää. Viimeisetkin lumikasat on meidänkin pihalta sulaneet. Ja trampoliinikin saatiin viikonloppuna pystytettyä. Kesä on jo ihan ovella, jee!!!

Työpaikan parkkipaikan reunalla on ollut yksi massiivinen lumikasa koko talven ajan. Viisi viikkoa sitten otin siitä valokuvan, ja tänään tuli mieleeni ottaa siitä verrokkikuva, suht samaan aikaan päivästä. Tätä tahtia siis on meille kevät edistynyt, ja samaa tahtia alkaa omakin mielentilani olemaan valoisampi muutaman hankalan kuukauden jälkeen. Miehelläkään ei ole Kittilän komennusta jäljellä enää kuin muutama viikko; toukokuussa saadaan koko perhe taas kasaan. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa kesäksi muutu tänäkin vuonna.

27.2.2009

 

3.4.2009

 

Tänä aamuna näytti tältä:

 

 

 

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom… Syksy on taas ilonamme. Mitä järkeä on neljässä vuodenajassa, jos ne vuodenajat ovat syksy, kylmä loskainen syksy, märkä joskus vähän lämpimämpi syksynoloinen, ja erittäin sateinen melkein-jo-syksy??? Kysyn vaan.

Ensi viikolla alkaa kauan kaivattu kesäloma! 2+2 viikkoa vapaalla, siinä välissä viikko konferenssissa. Ei työpaikalla käyntiä 5 viikkoon! Ajatus tuntuu oikein hyvältä rankan kevään jälkeen!

Lomasuunnitelmiin kuuluu ainakin käynti Kuusamossa mökillä, Akin 14-vuotissynttärit, Mooseksen perintö -kesäteatteriesitys, veljentytön rippijuhlat Kemissä, poikien kanssa kolmestaan tehtävä Etelä-Suomen kierros (, johon sisältyy ainakin Turussa ja Mynämäellä sukulointi, kaupunkiretki Turun nähtävyyksissä, Hääkeikka -kesäteatteriesitys, päivä Särkänniemellä ja yö kylpylähotellissa Tampereella), minun 40-vuotissynttärit, poikien koulun alku, ja monien ystävien tapaamisia. Voi olla, että annan blogin olla ihan hiljaiselossa; olisi hyvä päästä vähän tietokoneriippuvuudesta eroon loman aikana. Kuulumisiin taas sitten viimeistään elokuun loppupuolella…

Tänä aamuna muuten lämpömittari näytti +8 astetta, samoissa se on pyörinyt koko viikon, ja edellisenkin. Ja vettä sataa, ja sataa, ja sataa. Mutta lämpenee se sitten ensi viikolla, ihan varmasti! Näin olen sen asian päättänyt!

Päivän kuvana lenkillä nappaamani kuva silmääni miellyttäneestä heinäseiväsaidasta. Joku tuontapainen pitäisi saada meidänkin tontin johonkin reunaan jossain vaiheessa.

Tänään haistelin ulkona tuomien ja vastaleikatun ruohon tuoksua. Koivuissakin alkaa olla jo peukalonpään kokoiset lehden alut. Ihanaa!

Kesän tuloa ei Marylandissa sillä lailla selkeästi huomannut kuin täällä. Suomen kesä on ihanaa aikaa!!!

Viime viikolla satoi lunta ja räntää, eilen satoi vettä, ja tänään sitten rakeita. Kivaa tämä Suomen kevät… Koulujen kesäloma alkaa reilun viikon päästä, toppahousuja ei silti vielä kannata talviteloille laittaa. Ulkolämpötila tällä hetkellä, vähän neljän jälkeen iltapäivällä, 7 astetta.

 

 

Kummallinen keli oli vappuna, kun jo melkein luultiin, että kesä tulee pian. Vai joko se siinä meni???

Tulipas vietettyä oikein perinteinen vappupäivä!

 

Aamupäivällä Muhoksen torille, siellä tietysti kuunneltiin Muhoksen Torvipoikien soittoa (Miskan pappa soittaa siinä klarinettia), ja osallistuttiin saappaanheittokisaan ja tikkakisaan. Myös onnenpyörää pyöritettiin, sääveikkausta jännitettiin (Ennätyslämpötilat, +19,2 astetta varjossa!!! Ei ihan sattunut meidän veikkaukset kohdilleen!), Mimmin seppelöinti katseltiin ja kevään ensimmäiset jäätelötötteröt ostettiin. Sama kuvina:

 

  

Sitten kotiin, ja vähän nakkeja ja perunasalaattia nassuun, ja seuraava tapahtuma, eli moottoripyöräkulkue. Joka vappupäivä meidän ohi ajaa iltapäivällä toistatuhatta motskaria, ja me ollaan tien varrella niille huiskuttamassa kun ne ovat Oulusta Muhokselle matkalla. Tällä kertaa kaksipyöräisiä oli liikkeellä vajaa puolitoistatuhatta, ja hyvänen aika, minäkin pääsin ihan perstuntumalta kokemaan ekaa kertaa, miltä paraatiajo tuntuu! Käväisin siis pyörähtämässä Muhoksella muitten mukana, olipas jännää!!!

  

 

Loppuilta sitten sujui hirmuisen mukavissa merkeissä meillä kotosalla ystäväperheen kanssa iltaa viettäessä, hyvin syöden ja juoden ja saunoen ja pelaten ja silleen. Ilma oli kuin morsian koko päivän, uskomattoman hienot kelit! Pojatkin innostuivat hiekkalaatikkoleikkeihin, vaikka melko kovasti saa meidän hiekkalaatikolla lapiolla hakata, että sieltä jotain saa ämpäriin asti.

  

Yksi asia on kaiken hauskuuden ja hulinan keskellä ollut silti mielessä vähän kummittelemassa. Pikkuveljeni hälytettiin sairaalaan 29.4., ja samantien leikkauspöydälle; hänelle sopiva sisäelin oli löytynyt, ja vanha meni vaihtoon. Hyvä, että sopiva löytyi, se tuli todella tarpeeseen; mutta leikkaus oli iso ja pitkä, eikä ihan vaaratonkaan, joten vappuaattona sitten jännitin kovasti ensimmäisiä uutisia. Onneksi ne olivat hyviä, ja tänään sain lisää hyviä kuulumisia. Veli päässee huomenna pois teho-osastolta tavalliselle osastolle, ja tilanne on niin hyvä kuin tässä vaiheessa voi olla. Paljon siis paranemissäteitä sinne HYKSin suuntaan toivottelen täältä minä!

Perjantai-iltapäivällä, 10 vuotta sitten, oltiin kutsuttu meidät yhteen saattanut ystäväpariskunta meille kylään; tarkoitus oli lähteä ulos syömään ja iltaa viettämään. Ensin kuitenkin tehtiin yllätysmutka, pistäydyttiin Oulunsalossa pappilassa, jossa pappi vihki minut ja Mikan. Tapahtumaa todisti ystäväparin lisäksi vain Aki (silloin 3 vuotta).

Pappilasta ajettiin sitten Ouluun, ensin vietiin Aki isälleen viikonloppua viettämään, ja sitten mentiin Franzéniin syömään hääillallinen. Johanneksen kellarissa sitten iltaa myöten sitten soiteltiin sukulaisille ja muille ystäville, että minun sukunimi on vaihtunut. Hemingwayssä meidän seuraan liittyi myös toinen kaveripariskunta. Kuudestaan jatkettiin iltaa menemällä meille, nostettiin maljoja ja tanssittiin häävalssi. Ihanat, ikimuistoiset häät!

Tänään sain kymmenen ruusua, yhden jokaiselle vuodelle. Viikonloppuna mennään juhlistamaan tärkeää vuosipäivää ihan kahdestaan. On niin mahtavaa, että edelleen tuntuu vähintään yhtä hyvältä kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Jos en olisi jo Mikan kanssa naimisissa, voisin vaikka kosia, on se vaan niin ihana!

Jotta tämä postaus ei ihan lällyttelyksi menisi, niin tässä vielä Suomen kevättä; kuva on otettu muutama päivä sitten, kun yhdessä päivässä satoi parikymmentä senttiä lunta… Ei ole ihan kesärengaskeli vielä!

 

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli… Joop. Siis aurinko on alkanut viimeinkin näkymään aamua-iltaa. Se jo lämmittääkin sen verran, että just viikonloppuna lumet tuli rymisten katolta alas. Potkurilla ei pääse enää minnekään, mutta ei vielä pyöräilykelikään ole. On aivan ihanaa, kun aurinko paistaa! Eilen olin kaverin kanssa kävelyllä, ja yhtäkkiä tuli tuttu olo: aurinko paistoi lenkillä silmiin. Totesin, että nyt tuli ihan samanlainen olo kuin Columbiassa järveä kiertäessä; pitäisi olla aurinkolasit mukana lenkillä! Ihanaa! Ehkä tämäkin talvi loppuu joskus!

Kotona on mukava olla! On ihanaa, kun tavarat alkaa olla suurinpiirtein paikoillaan. On kivaa, että saa hoitaa asioita omalla kielellä! On hauskaa, että pojilla (ja itselläkin!) on paljon kavereita ympärillä. Silti, aina välillä, tulee pikkuisen ikävä USAan, joihinkin tiettyihin paikkoihin tai tilanteisiin. Viime aikoina vielä useammin kuin hetikohta muuton jälkeen. Se varmaan kuuluu asiaan.

Kuvassa minä ja Aki paistetaan hillosmakkaraa omassa takassa. Takka ja leivinuuni on kyllä ihan ehdottomia olemassa, ja on sekin niin mukavaa, kun tiskikone pesee astiat kunnolla puhtaaksi!

Jos ei kerran aurinko tule katsomaan meitä, niin minä menen katsomaan aurinkoa… Ei kai siinä muu auta!

Huomenaamulla lennähdän loppuviikoksi työmatkalle Italiaan, Firenzeen. Sen säätiedotus näytti tältä:

  

Toivottavasti aikataulu antaa periksi sen verran, että ehdin edes vilahdukselta nähdä sitä aurinkoa, jotta jaksan sitten taas paremmin odottaa kevättä pimeässä Suomessa.

Voi, kun kaipaan aurinkoa! On pimeää, kun lähden töihin, ja pimeää, kun tulen töistä. Viikonloppuisin periaatteessa olisi mahdollista nähdä aurinkoa, mutta tähän asti se on melko tehokkaasti piilotellut paksun pilviverhon takana. Laskettiin tässä yhtenä päivänä Mikan kanssa, että ollaan nähty auringon paistavan Suomeen tulon jälkeen, eli joulukuun alusta lähtien, neljänä päivänä. Se ei ole paljon se.

Toki koko ajan mennään parempaan suuntaan, kuukauden tai parin päästä on kevätauringon vuoro. Kun sitä vain jaksaisi odottaa…

Kuvassa yksi niistä harvoista kerroista, kun aurinko nähtiin. Ollaan poikien kanssa tuossa meidän kodin vieressä, Oulujoen rannassa, tarkistamassa, näkyykö joella jäätä. Sulahan se vielä on, ei näillä pakkasilla mikään ehdi jäätyä…

Kiitos kaikille nimipäiväonnitteluja lähettäneille! Kummasti pienet sanat ja teot lämmittää mieltä! Tässä teille kaikille virtuaalinen pala minun nimpparikakkua, tekaisin sen vähän vahingossa, kun piti kuiva-ainekaappia tyhjentää, ja bongasin olohuoneen nurkassa pakkaamista odottavan uuden vuoan, jota en ollut vielä kokeillut.

Eilen oli mukava päivä! Ilma oli kiva, kirpeän syksyisen raikas. Aamulla oli pikkupakkasta, ja päivällä aurinko lämmitti ilman reiluun kymmeneen asteeseen. Pojat viettivät paljon aikaa pihalla, lähinnä haravoiden lehtiä isoon kasaan ja sitten siinä hyppien. Kivan näköistä!

   

   

Illalla sitten Mika jäi yksin kotiin, kun minä ja pojat lähdettiin teatteriin! Mentiin Toby’s Dinner Theatre’en, jossa nimensä mukaisesti ensin syötiin, ja sitten nähtiin esitys. Ohjelmassa oli yksi minun kaikkien aikojen suosikkimusikaalista, Sound of Music. Olen poikien kanssa katsonut sen elokuvana DVD:ltä, joten heillekin tarina oli jo valmiiksi vähän tuttu. Minähän olen itse sen elokuvan nähnyt kymmeniä kertoja, kesäteatteriesityksenä Turun Samppalinnassa olen sen kokenut, ja kirjan olen ainakin pariin kertaan lukenut. Laulutkin osaan ulkoa. Mutta uusi versio on aina hieno nähdä, ja ei tämänkään kertainen tuottanut pettymystä. Todella hienoja näyttelijä-laulajia olivat löytäneet, varsinkin lapset olivat aivan upeita. Eikä Mariaa esittäneen naisen ääni paljoakaan hävinnyt Julie Andrews’ille, uskomatonta mutta totta.

   

Kunnon kuvia ei ole, kun siellä oli kuvaaminen kokonaan kielletty, ja jos joku uskalsi sitä kieltoa uhmata (kröhöm…), niin valo ei kuitenkaan riittänyt. Mutta näkee tuosta sen periaatteen, eli esiintymislava on katsomon keskellä, ja todella hienosti oli otettu huomioon se, että joka puolella olevat katsojat näkisivät oleelliset tapahtumat, eikä kenenkään tarvitsisi katsoa vain selin olevia näyttelijöitä.

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, ja päinvastoin. Illan miinuspuoliin jäi muistiin hinnoittelupolitiikka ja tippien anto. Tai ei siinä mitään, ollaan nyt jo totuttu siihen, että tippiä aina annetaan, mutta en aina jaksa muistaa sitä, että tässä maassa juuri mikään hinta ei ole se, mikä ensin ilmoitetaan. Minä (samoin kuin samassa pöydässä kanssamme istuneet amerikkalaiset, eli ei ollut mistään eri kulttuurien törmäyksestä kysymys) olin olettanut, että kun lippujen hintaan kuului ruokailu ja teatteriesitys, niin ei siihen sitten tulisi enää päälle mitään. Pöydässäkin oli hinnasto ainoastaan maksullisille juomille, kuten alkoholeille ja erikoiskahveille. Niinpä yllätys oli suuri, kun väliajalla eteen tuotiin lasku, jossa veloitettiin juomista (siis ihan peruslimsoista + jääteestä) erikseen pari taalaa per lasi, ja lisäksi kuulutettiin kovalla äänellä, että huomaattehan, että tippiä olisi parempi jättää, ja tippi lasketaan niin, että lippujen ja juomien yhteishintaan lisätään vähintään 15% päälle. Siis että myös siitä teatteriesityksestä, ei pelkästään ruuista ja juomista, piti maksaa tippiä.

Meilläkin, kun liput jo maksoivat toistasataa taalaa ja juomat siihen yllättäen päälle vielä, niin tippiä tuli vähintään parikymmentä taalaa ylimääräistä. Pikkuisen kirpaisi. Siis esitys ja ruuat oli hyviä, sen korkeammankin hinnan arvoisia, ei siinä mitään, mutta minä ihan oikeasti haluaisin itse tietää etukäteen sen, mitä mistäkin maksan, enkä ollenkaan arvosta sitä, että minut pakotetaan raottamaan lompakkoa yhtäkkiä yllättäen. Minusta oli vähän huijauksen makua siinä, että limsat eivät kuuluneetkaan ruokailun hintaan, ja siinä, että tippi vaadittiin (sitä ihan oikeasti korostettiin kuulutuksissa todella paljon) maksamaan myös näytöksestä. Mieluummin olisin maksanut siitä näytöksestä jo alunperin sen verran enemmän!

Hrrrrrr… viime yönä oli pakkasta! Auton ikkuna jäässä aamulla, kun lähdin töihin, mittarilukema +1. Että tulee se talvi tännekin, pikkuhiljaa.

Pikaisesti päivitystä muuttotouhuihin. Viikonloppu pakattiin urakalla (taas), tänään vielä pitää käydä pari muovilaatikkoa ostamassa, ihan vähän jäi tavaraa vielä yli. Pakataan siis suurin osa merirahtina menevästä tavarasta muovilaatikoihin. Niitä on ostettu kahta kokoa: 18 gallonan (n. 70 litraa), joihin on laitettu painavia juttuja, esim. kirjoja, ja 45 gallonan (n. 170 litraa), joihin on mennyt sitten vaatetta, lasitavaraa yms. vähän kevyempää. Kun käyn vielä pari lootaa ostamassa, niin näitä on yhteensä 12 kummankin kokoisia. Sitten on sekalainen seurakunta pahvilaatikoita yms., kuten grilli, trampoliini, pyörät, rummut, keinutuoli… Laskin kokonaistilavuuden, kun mittasin kaikki lähtevät jutut lauantaina. Melkein 11 kuutiota ollaan onnistuttu kerryttämään tavaraa vuoden aikana, huh. Mutta kaikki, eli kaksi autoa ja tuo määrä tavaraa, mahtuu yhteen 40 jalan konttiin.

Tänään tulee kiinteistövälittäjä katsastamaan asunnon, vissiin ne tutkailee, että mitä jälkiä ollaan kämppään saatu aikaiseksi. Itse sanoisin, että periaatteessa ei yhtään mitään, paitsi työhuoneeseen seinälle, kun meillä oli karttajulisteet siellä kiinni kaksipuoleisella teipillä, ja kun ne irrotettiin, ne vei maalin teipin kohdalta mukanaan. Mutta siihenhän voi maalata päälle, kai…

Sitten ne muuttofirmatouhut. Viktor Ek on laittanut kaksikin tarjousta, molemmat kalliita. Ai niin, ja huvittavaa EKin toiminnassa oli se, että väittävät, että tavaroita ei saa merirahtina Ouluun saakka, vaan ne täytyy Helsingissä nostaa pyörien päälle, ja se Hesa-Oulu väli maksaa toistatuhatta euroa. Kaikki muut firmat ovat kyllä luvanneet tavarat laivalla Ouluun… Travel Cargoltakin tuli kallis tarjous. Halmari ei vastannut sähköpostiin, mutta kun soitin sinne, se lupasi laittaa tarjouksen, jota ei kyllä edelleenkään kuulu. Saapa nähdä viitsinkö vielä soitella perään. DSVltä tuli meiliä, että laittavat tarjouksen tulemaan viime viikon loppuun mennessä, ei ole edelleenkään kuulunut. Lopuista, eli Beweshipilta, Grundellilta ja KKCarista ei ole kuulunut yhtään mitään. Beweshipille jopa laitoin toisenkin meilin perään, kun olisin todella halunnut heiltä tarjouksen saada. Mutta ei. Sanoisin, että melko kummallisen nihkeää touhua firmoilta näin kaikenkaikkiaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän (melko olemattoman) tarjouspyyntökisan voittaa musta hevonen, Omega Shipping. Laitoin könttätarjouspyynnön 123Movers-sivustolle, ja sieltä tuli miljoona (tai ainakin melkein) vastausta, joista tasan yksi, eli tuo Omega, oli sellainen tarpeeksi asiallinen, että sitä voi harkita. He ovat sitten muutenkin ottaneet asian hyvin haltuun, edustaja on soittanut jo pariin kertaan ja selittänyt asioita, ovat laittaneet ihan kohtuuhyvän tarjouksen, ja selittäneet yksityiskohtia. Vielä pari päivää annan aikaa näille suomalaisfirmoille laittaa tarjousta, ja jos niistä ei kertakaikkiaan mitään kuulu, niin sitten pitää hyväksyä Omega. Laitan tarkemmat kustannus- yms. tiedot sitten blogiin, kun ne selviää.

Aikataulusta vielä sen verran, että meillä on ajatus, että kontin pitäisi lähteä täältä n. kolmen viikon päästä, eli marraskuun puolessavälissä. Silloin meillä olisi mahdollisuus, että ne tavarat saataisiin jouluksi kotiin. Ihan tyhjässä kämpässä ei kuitenkaan tarvitse loppua paria viikkoa viettää. Vuokrahuonekaluthan on meillä ihan viimeiseen päivään saakka käytössä, ja sitten omia Suomeen vietäviä tavaroita laitetaan sata kiloa lentorahtina matkaan sitten toiseksi viimeisenä päivänä, ja sitten on vielä meidän matkatavarat, kahdeksan isoa matkalaukkua on odottamassa niitä ihan viimeisiä pakattavia juttuja.

Paluumuuton järjestelyt on pikkuhiljaa käynnistelty. Tavaroita lajitellaan eri kasteihin, ja osa on jo jaettu eteenpäin. Pojille on annettu ukaasi hyppiä trampoliinilla kuin viimeistä päivää nyt, ja paukuttaa rumpuja, ensi viikonlopun jälkeen ne kootaan pakettiin valmiiksi.

Eilen saatiin vihdoin aikaiseksi myös laittaa matkaan tarjouspyynnöt muuttofirmoihin. Seitsemään eri paikkaan laitettiin (Beweship, Grundell, Victor Ek, Hal-Mari, DSV, Airport Travel Cargo ja K.K.Car). Victor Ek jo ehti vastaamaan, ja heidän edustaja on tulossa lauantaina katsastamaan meidän tavarat ja tekemään arviota. Saapa nähdä mitä muut vastaavat, vai vastaavatko. Valittiin nuo firmat lähinnä niiden suomalaissidonnaisuuden takia, en sitten tiedä, mahtaisiko näistä paikallisista saada halvempaa tarjousta. Toisaalta, kun näitä paikallisia markkinamiehiä on tässä vuoden ajan kuunnellut, ei niiden kanssa tee mieli olla tekemisissä, jos ei ole ihan pakko. Loppujen lopuksi ensin halvalta vaikuttava hinta kun saattaa maksun hetkellä kohota yllättäviin korkeuksiin. Sitä ongelmaa harvemmin tulee suomalaisten firmojen kanssa.

Myös lentolippuja on varmisteltu eilen ja tänään. Icelandair oli yhtäkkiä päättänyt, että ei lennäkään suoraa lentoa Reykjavikista Helsinkiin silloin, kun meidän lipuissa lukee, joten joudutaan koukkaamaan mutka Tukholmassa matkan varrella. Vähän se harmittaa, kun lentoyhtiön ja -reitin valinnassa yksi tärkeimmistä pointeista oli juuri sujuvat suorat yhteydet. No, ei voi mitään, tällaista sattuu.

Vuokrahuonekalujen poishakukin on sovittu; sohvat, sängyt, pöydät sun muut vermeet lähtee kotoa torstaina 29.11. iltapäivällä. Siinä jää sitten perjantai aikaa meidän siivota kämppää, ja heidän tarkistaa, ettei niissä huonekaluissa ole mitään rikkoutumia tai muuta normaalielämään kuulumatonta epämääräistä jälkeä, jotta voivat hoitaa meille takuumaksun takaisin. Kyllähän lapsiperheen normaalielämään kuuluu, että ruokapöydän pintalevyssä on pientä naarmua, eikös vaan???

Lopuksi vielä säätiedotus. Täällä on ollut monta päivää harvinaisen lämmintä, joka päivä enimmillään yli 30 astetta, toki yöksi laskee tuonne parinkympin hujakoille. Hassulta tuntuu, kun katselee ruskaa aloittelevia puita. Sitä on niin tottunut siihen, että punaisten ja keltaisten lehtien aikaan ulkona on vilpoinen ja raikas ilma. Mutta ei, täällä on edelleen lämmin ja kostea keli. Sopii mulle, mutta pojat alkaa jo valittamaan ainaista kuumuutta…

   

  

Kuvat ovat Lake Elkhornin rannalta, täältä meidän kaupungista. Otin ne tuossa reilu viikko sitten, kun kävin sen ympäri sauvakävelemässä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin yksi keltalehtinen puu kaikkien vihreiden joukossa, ja alimmassa kuvassa näkyy, miten kilpikonnatkin nauttivat auringosta ja lämmöstä. Kuvat on siis kaikki otettu samasta kohtaa, zoomaamalla.

Tänään tuli heti monta asiaa, mitkä piti kirjoittaa ylös.

Ekana kummastukset:

Tänään Miska unohti aamulla laittaa lenkkarit jalkaan. Lähti sandaaleilla kouluun, ja muisti vasta bussipysäkillä, että tänään onkin liikuntaa ja pitää olla lenkkarit. No, eipä muuta kuin saattamassa ollut äiti juoksun kanssa kotoa lenkkareita hakemaan. Mutta niin vain oli bussi sillä välin napannut pojan kyytiinsä. No, äiti sitten kuitenkin tiesi, että bussi menee siitä kerran ohi toiseen suuntaan, ja ajatteli loogisesti, että kun kerran toisella puolella tietäkin on ihan virallisesti sen koulubussin pysäkki, niin eiköhän homma hoidu niin, että äiti odottaa kiltisti sen vartin siinä risteyksessä, ja pysäyttää bussin sitten, kun se on menossa toiseen suuntaan, jolloin voi antaa lenkkarit pojalle. (Huh, tulipa pitkä lause…) No, bussi meni ensin kymmenen minuutin päästä samaan suuntaan kuin eka kerrallakin, äiti siinä sitten katseli toisella puolen tietä, kun Miska viiletti ohi. Vartin päästä sama bussi sitten tuli toiseen suuntaan, ja äiti heilutti lenkkareita minkä kerkesi, mutta bussi vain suhahti ohi. Miska oli kuulemma bussissa kuskille huutanut monesti, että pitää pysähtyä, että hän saa kengät, mutta niin vain bussikuski oli päättänyt, että ei pysähdytä. Voisiko tällaista tapahtua Suomessa? Siis että joku viittilöi ihan virallisella pysäkillä ihan oikeaan aikaan, mutta kuski vain vetää ohi? Ehkäpä, en tiedä, mutta äitiä ainakin otti päähän. Siinäpä sitten äiti tallusti kotiin, paiskasi kengät isille ja tiuskahti, että jos haluat, että pojalla on lenkkarit liikuntatunnilla, niin käyt sitten viemässä ne koululle asti. Ja isi kilttinä miehenä sen kävi tekemässä, ehti jopa ennemmin koululle kuin Miska, joka aina aamuisin kiertää puoli pitäjää sen bussinsa kanssa. (Sivuhuomautus:Olisiko syytä vähän järkeistää bussireittejä, jos kahden kilometrin matkaan menee Miskalla yli puolituntia, ja kotiristeyksenkin ohi menee kaksi kertaa sen jälkeen kun on bussiin siitä noussut???)

Sitten koulussa Miskalla alkoi korvaa vähän särkeä. Siihen oli mennyt edellisviikonloppuna vettä meressä, ja siitä johtuen on sitten välillä pikkuisen sitä jomottanut. Särkylääkkeellä menee ohi, tai on ainakin tähän asti sen pari kertaa mennyt. Miska sitten oli mennyt koulun terveydenhoitajan luo ja selittänyt homman. Hoitaja soitti minulle ja kertoi asian, sain jutella Miskan kanssa puhelimessa, ja Miska sanoi, että voi kyllä olla koulussa, mutta olisi kiva saada särkylääke. Kerroin tämän hoitajalle ja pyysin, että antaisi Miskalle panadolin tai vastaavan. No ei! Eihän se käy, ei koulun terveydenhoitajalla ole valtuuksia antaa lapsille särkylääkettä! Huoh… Voiko tällaistakaan tapahtua Suomessa? Miksi sitten koululla olisi hoitaja, jos hän ei mitään saa tehdä, muuta kuin laittaa laastarin tai soittaa vanhemmille? Saman hommanhan voisi hoitaa kuka vain kanslisti tai siivooja, ei sitä varten tarvita erikseen ihmistä. No joo, ymmärränhän minä sen, vastuukysymykset on täällä niin tarkkoja; kiltisti sanoin hoitajalle, että meiltä kotoa käydään sitten tuomassa Miskalle kouluun särkylääke, onneksi meillä sentään on siihen valtuudet. Eli yksi 250 mg:n panadoli sinne sitten toimitettiin, ja Miska sai jatkaa kivutta loppupäivän koulussa.

Sitten kivat jutut:

Eilen oli tullut Miskalta kotiin koulusta lappu, jossa vain luki, että oppilaiden matematiikan tuntien tasoryhmät on arvioitu uudestaan, ja Miskalla vaihtuu ryhmä matikantunnin ajaksi, menee eri opettajalle. Siinä sitten mietittiin, että tapahtuikohan ylennys vai alennus. Tänään sitten Miska kertoi, että opettelee nyt kakkosluokan matematiikkaa, eli oli sitten hypännyt vuotta korkeammalle. Ja kuulemma ihan helppoa on. Tuohan tietty kuulosti ihan mukavalle näin äidin korvissa, hyvä, että toinen pärjää! Lähinnä vain mietityttää Suomen ekaluokalle siirtyminen joulukuussa, toivottavasti Miskalla riittää sitten muita haasteita koulunkäynnissä, kun se ekaluokan matematiikka taitaa olla sitten jo tuttua juttua.

Toinen kiva juttu on sää. Syyskuun puoliväli lähestyy, ja lämmintä piisaa. Se on kiva se! Lämpötila kiikkuu siellä hellelukemien paremmalla puolella, lähellä kolmeakymppiä, joka päivä. Tykkään, ja hyvin tarkenen. Aki kyllä jo kaipaa kovasti Suomen kelejä, ja talvea varsinkin. Minä kyllä ilmaston puolesta sopisin paremmin tänne kuin Suomeen…

Ja viimeisenä sitten pakollinen kuvaosuus:

Tämmöinen hirviö meillä just äsken bongattiin. En tykkää hämähäkeistä ollenkaan, mutta tuo oli onneksi sen verran kaukana, että uskalsin tulla ottamaan kuvan, kun Mika tuijasi taskulampulla trampoliinin verkkoon. Se lukki oli muutaman sentin kokoinen, aivan liian iso meikäläisen makuun, yäks. Mutta hienoa verkkoa se oli tekemässä, täytyy myöntää. Tietääkö kukaan, mikä tämän pedon nimi mahtaa olla?

Kirjoitetaanpas toinenkin postaus heti perään. Tuli muutama pikkuasia mieleen tässä, kun käväisin äsken elokuvissa.

Ensinnäkin, näitä kaupungissa asumisenhyviä puolia on, että vaikka saisi puolta tuntia ennen elokuvan alkua mieleen, että olisipa oikeastaan ihan kiva just nyt päästä elokuviin, niin sehän onnistuu. Meillä on täältä elokuvateatteriin n. 4 km matkaa, lähdin kotoa 10 minuuttia ennen leffan alkuaikaa, ja hyvin ehdin ostaa lipun ja nähdä mainoksiakin ennen elokuvan alkua. Ylellistä, kun vertaa kotosuomen tilanteeseen, jossa täytyy kotoa lähteä ainakin tuntia ennen näytöksen alkua, että ehtii.

Toiseksi, elokuvalipun hinta oli muuten melko kohtuullinen näin aamupäivällä. Ennen puoltapäivää alkaviin näytöksiin maksoi lippu 5 taalaa, eli alle 4 euroa. Sen verran maksan mieluusti, ihan kohtuuhinta on. Vaikka sitten vähän huonostakin elokuvasta…

Mistä päästäänkin sitten kohtaan kolme. Ei ikinä kannattaisi mennä katsomaan elokuvaa sen jälkeen, kun on lukenut kirjan, jonka pohjalta elokuva on tehty. Kyllähän minä sen tiedän; niin monta kertaa olen pettynyt, mutta kun sitä aina vain jaksaa uskoa, että josko tämä kerta olisi poikkeus. Kävin siis katsomassa Nanny Diaries -elokuvan. Olin aiemmin tänä vuonna jo lukenut sen kirjan, arvostelu löytyy täältä. Kirja sai minulta 3,5 tähteä viidestä, elokuva korkeintaan 2. En jaksa ymmärtää, miksi hyvän kirjan juonta pitää väenvängällä muuttaa elokuvaa varten. Ymmärrän, jos jotain jätetään pois, kun ei kaikki mahdu mukan, mutta en ymmärrä, että ihan vain muutoksen vuoksi muutetaan joitain yksityiskohtia. Huoh. Ja se loppuratkaisu… No, jokainen tietää, miten tässä maassa pitää elokuvien loppua, Onneksi kirja ei ollut ihan yhtä yleisöä nuoleskeleva.

Sitten vielä se neljäs asia tähän sekasalaattiin, eli sää. Ilma on ihana! Lämmintä on himpun päälle 30, aurinko paistaa. On kuuma ja hiostava, ja voin ymmärtää, että kaikki ei tästä tykkää, mutta minä otan tämän paljon mieluummin kuin samanverran pakkasta. Mennään vähän ajan päästä tuonne vielä auki olevalle uima-altaalle, siellä on kiva pulikoida tällä kelillä.

Ja siitä päästään vielä viidenteen, ja samalla viimeiseen asiaan tällä kertaa. Uima-altaiden aukioloajat! Täällä meidän kaupungissa on 23 uima-allasta, joita saa vapaasti käyttää, kun liittyy Columbia Associationin jäseneksi. Samalla jäsenkortilla sitten pääsee myös muihin juttuihin, kuten minigolfiin, kuntosalille, tenniskentille yms. aktiviteetteihin. Tosi hyvä juttu! Mutta kun ne altaat on niin vähän aikaa auki! Toukokuussa täällä olisi jo hyvin voinut mennä ulos uimaan, mutta eihän altaat vielä silloin olleet auki, vasta kesäkuussa. Ja kesän aikanakin ne aukeaa vasta klo 12, ja menee kiinni klo 19. Aamupäivälläkin olisi kiva mennä uimaan, ja illallakin joskus voisi olla pitempään. No, nyt sitten elokuussa, kun täällä on periaattessa kuumat kelit koko ajan (johon tietty on poikkeuksiakin, niinkuin olen hetki sitten valittanut), suuri osa altaista on jo mennyt kiinni. Muutama allas on vielä viikonloppuisin auki, ja jokunen sentään vielä arkisinkin, mutta silti. En voi ymmärtää, miksi kaikki altaat eivät hyvinkin voisi olla ainakin koulun alkuun asti auki joka päivä, ja mielellään ainakin puolet sen jälkeenkin, edes viikonloppuisin. No, nyt vielä hetki saadaan nauttia polskinnasta, kunhan valitaan oikea paikka, pari meidän lähintä allasta on jo suljettu kokonaan tältä kesältä.

Jep, tulihan tätä tässä, eiköhän tämä riitä tältä erää…

Elokuu piti ennakkotietojen mukaan olla kaikkein lämpimin kuukausi täällä meillä päin. No, niinhän se piti talvikin olla lyhyt ja lumeton… juup. Helteet oli ja meni, nyt minua viluttaa. Rakastin niitä 30 asteen, ja vielä 35 asteenkin, lämpötiloja. 40 alkoi sitten olla jo vähän liikaa jopa minulle. Eilen sitten oli pilvistä, vähän sateistakin, ja lämpötila nippanappa yli 20. Tänään on enää 18, ja minua ihan oikeasti palelee. Pitäisi olla villatakki hartioilla, pelkällä t-paidalla tulee vilu, töissä varsinkin, kun siellä menee ilmastointi kalenterin eikä kelien mukaan.

Täksi ja huomiseksi päiväksi on luvattu vesisateita ja vilpoista. Keskiviikoksi puolipilvistä ja sade- tai ukkoskuuroja. Onneksi torstaista eteenpäin sitten taas on luvattu lämmintä, eli 25-35 astetta, sitä pitäisi jatkua sitten ainakin viikon. Toivon parasta!

Miska on nyt innostunut tällä viikolla luomaan suhteita naapureihin. Aki on enemmän alkanut taas olemaan Oscarin ja muiden koulukavereittensa kanssa, ja Miskalla on sitten ollut vähän tylsää. Vaan hätä keinot keksii, eikä nähtävästi ole niin tarkkaa, minkäikäisten kanssa pääsee juttelemaan. Miska on ottanut tavakseen pyöräillä meidän kotikadun pätkää edestakaisin, ja aina kun huomaa jonkin naapurin olevan pihalla, menee sinne juttelemaan.

Ei siinä mitään, hyvähän se on, että keksii ajankulua, ja osaa ja uskaltaa puhua vaikka vähäiselläkin kielitaidolla. Ovat kuulemma naapurit kehuneet kovasti, miten hyvin Miska on oppinut englantia. Ja Miska on päässyt kahden perheen koirien kanssa leikkimään, se on ollut mukavaa, vaikkakin joutui sitten tulemaan kotiin välillä ja pyytämään allergialääkettä ja piippua, kun alkoi ahdistamaan.

Mutta en sitten tiedä, mitä naapurit siitä ajattelevat. Me ollaan kielletty Miskaa menemästä soittamaan kenenkään ovikelloja. Juttelemaan saa mennä vain jos naapuri sattuu olemaan siinä pihalla. Oli kuulemma käynyt eilen tuossa kahden talon päässä kysymässä isännältä, että onko heillä yhtään lasta tai eläintä, jonka kanssa hän voisi leikkiä. Isäntä oli vastannut, että yksi lapsi on, mutta ei ketään kenen kanssa voisi nyt leikkiä. En usko, että se heidän lapsensa olisi kovin kiinnostunutkaan Miskan leikkiseurasta, taitaa olla jo leikki-iän ohittanut, sen verran isolta näyttää.

Säästä sen verran, että täällä on nyt niin kuuma, että joka puolella on varoituksia, kuinka vaarallista nyt on. Lämpötila pyörii siinä himpun alle 40 astetta, ja kosteus on tosi kova. Huomenillalla pitäisi tulla ukkonen, ja sen jälkeen lämpötila palautuisi siihen normaaliin, reiluun 30 asteeseen. Saa nähdä. Onneksi minun ei tarvitse olla paljon ulkosalla. Mika ja pojat ovat tänään menossa läheiselle uima-altaalle iltapäiväksi, vesi kivasti viilentää ja  raikastaa.

No niin, loma ja Suomi ovat takana, ja taas ollaan Marylandissa. Matka meni tosi hyvin, olipa helppoa ja sujuvaa tulla Islannin kautta! Lento oli kokonaisuudessaan viitisen tuntia lyhyempi kuin Lontoon kautta tehdyt matkat on olleet, ja vaihdot olivat nopeat ja näppärät. Tuntui melkein kuin yhdellä suoralla lennolla oltaisiin tänne hurautettu, niin helppoa se oli. Ei voi kuin suositella. Ainoa plussa Lontoon kautta matkatessa on ne British Airwaysin erinomaiset henk.kohtaiset telkkarit ja valtava videovalikoima, jossa tuoreita elokuvia pystyy katsomaan ihan omaan tahtiin ja pistää pausille ja kelata jne. No, nytpä sitten jäi enemmän aikaa nukkumiseen tai lukemiseen, kun ei tarvinnut elokuvia tuijottaa. Pojat oli erinomaisen reippaita matkustajia, ja kaikki matkatavaratkin tuli ehjinä perille.

Nyt on pakastin täynnä ruiskeipää ja rieskaa, ja jääkaapissa monta kiloa Oltermanni-juustoa odottaa syöjiään. Tietysti myös salmiakki-, suklaa- ja karkkivarastot on täynnä, ja lukemattomia aikakauslehtiä on pöydillä. Ja kauhoja, hih, oli pakko ostaa pari tavallista muovikauhaa Suomesta tänne, kun täältä saa vain niitä lusikan mallisia, ei sellaisia "oikeita".

Jaa, miltä sitten tuntui tulla loman jälkeen takaisin tänne? Hmm… helpolta! Kun vertaa siihen lokakuussa tänne tuloon, niin ero on valtava! Silloin oltiin ihan pihalla kaikesta, nyt tiedettiin minne tullaan ja millaista on. Osattiin taksikuskille neuvoa tie lentokentältä meille (kummallista, että se ei oikeasti tiennyt yhtään, minnepäin pitäisi lähteä ajamaan…) ja kun tultiin kotiin, päästiin saman tien jatkamaan tätä elämää täällä. Helppoa siis. Ja ihan mukavaa. Ei harmittanut tulla tänne takaisin, eikä juuri nyt ole kova ikävä Suomeen. Luulen puhuvani nyt kaikkien puolesta, en huomannut, että kenelläkään meistä olisi ollut jotain hankaluutta tänne tulon kanssa.

Vain ilmasto vähän tökki, täällä on nyt niin kuumaa ja kosteaa, että kestää hetken, että siihen totutaan. Jonkun aikaa käytiin eilen leikkipuistoissa ja järven rannalla, mutta ei siellä oikein jaksa olla ulkona. Mika ja pojat saa varmaan muuttaa asumaan tuonne lähi-uima-altaalle arkipäiviksi, tai sitten pysyä sisällä… Minähän taas alan viettää ilmastoidussa toimistossa päivät. Pojilla on vielä neljä viikkoa lomaa, koulu alkaa 27.8. Minulla on vielä yksi kesälomaviikko käyttämättä, pitää miettiä, ottaisiko sen nyt jo elokuussa, vai säästäisikö myöhempään. No, kunhan pääsen tästä töihin, kuulostelen tunnelmia, miltä tuntuu. Täkäläisethän ei ymmärrä näiten pitkien yhtenäisten lomien päälle, ne pitävät parin viikon lomansa useissa lyhyissä pätkissä, aina pari-kolme päivää kerrallaan. Hassua, eihän siinä ehdi akkujaan ladata ja saada ajatuksia työasioista pois!

Mikan kanssa eilen juteltiin, että jäljelläoleva aika, nelisen kuukautta, on niin lyhyt, että se menee tositosi nopeasti. Pitää alkaa jo suunnittelemaan pikkuhiljaa autojen rahtausta Suomeen ja kaikkea sellaista. Just, kun tänne on alkanut tottumaan, ja kaikki hommat sujumaan, niin pitää taas alkaa selvittelemään muuttotouhuja. Mietittiin, että tämä vuosi on ehdottomasti lyhyin aika, millä kannattaa vieraaseen maahan lähteä, tässä ehtii edes hiukan nauttimaan tavallisesta arkielämästäkin. Kaksi vuotta olisi varmaan parempi, siinä ehtisi tehdä jo kunnolla tuttavuutta ihmisten, kulttuurin ja systeemien kanssa. Tähän asti on kuulostanut siltä, että Mikasta olisi parasta olla täällä mahdollisimman lyhyt aika, mutta eilen jo kuulosti vähän siltä, että olisihan tämä koko reissu voinut olla vaikka vuoden pitempikin. Suomi-loma siis oli tehnyt hyvää! Mutta älkää pelästykö, ei me tänne jäädä, joulukuussa tullaan takaisin Suomeen ja sillä sipuli. Piste.

Perjantai-illan uima-allassessiosta ja ukkosmyräkästä kerroinkin jo. Ja saman illan kokkaussählingistä…

Lauantaina käytiin aamupäivällä ruokakaupassa ja sitten valmistelin grillattavia juttuja kuntoon, eli tein erilaisia marinadeja ja upotin lihoja niihin, esikeitin maissintähkiä, tein kasvisvartaita, väkersin sieni-pekoninyyttejä jne. Niin, ja Aki leipoi suklaaneliöitä, sitäkin puolella silmällä sivusta seurasin ja annoin ihan turhia neuvoja. Milloinhan osaisin hellittää ja antaa toisen vaan tehdä, kun se kerran osaa…?

Meillä siis oli grillijuhlat, vieraiksi tulivat iltapäivällä Helmi, Pirjo, Jussi ja Olli. Alkuilta meni siinä grillaillessa ja jutellessa, istuttiin terassilla pitkästi yli pimeän tulon. Ilma oli täydellinen, edellisyön ukkosmyrsky oli vienyt liian painostavuuden pois, mutta lämmintä riitti ja pieni tuulenvire viilensi sopivasti. Välillä laitettiin lapset nukkumaan, ja jatkettiin istuskelua. Loppuilta ja alkuaamu vietettiin sitten kellarissa biljardia pelaten. Oli oikein hauskaa!

 

Sunnuntaiaamuna olisi nukuttanut vähän pitempään, mutta onneksi on noita lapsia, jotka pitävät huolen, ettei päivä mene ihan hukkaan… Vieraat lähtivät ennen puoltapäivää ajelemaan koteihinsa Washingtonin suuntaan.

Iltapäivällä sitten mentiin pelaamaan jo viikonlopun perinteeksi muodostunut minigolfturnaus, tällä kertaa sekä Mika että Aki että Miska tekivät omat ennätyksensä, minulla meni vähän kehnommin. Niin joo, ja paparazzikin iski, paikallislehden kuvaaja oli tekemässä juttua Columbian eri harrastusmahdollisuuksista, ja halusi kuvata meitä siihen. Sitten piti yrittää vaan pelata ihan normaalisti ja olla välittämättä siitä, että kuvaaja makaa siellä radalla ja ottaa kuvia hassuista kuvakulmista. Saapa nähdä, sensuroidaanko meidät pois siitä jutusta, vai päästäänkö ihan  lehteen. Loppuilta sitten otettiin rennosti; lekoteltiin, pelailtiin tietsikalla ja kateltiin telkkaa. Oli kunnon nostalgiapläjäys, kun katsottiin Akin kanssa Grease-elokuva alusta loppuun.

Ai niin, ja käytiin sitten hakemassa lauantaina noutamatta jäänyt posti, ja yllätysyllätys, siellä oli rakkaalta siskolta iso paketti täynnä ihania herkkuja ja lukemisia, löytyi monenlaista suklaata ja salmiakkia, naistenlehtiä ja Soundia, Aku Ankkaa ja Roope Setää. Jokaiselle jotakin, erinomaisesti valittu! Olisin ottanut kuvan paketin sisällöstä, mutta siinä vaiheessa, kun se tuli mieleeni, puolet herkuista oli jo hävinnyt, ja lehdet olivat luvun alla. Kiitos siskokulta, ihana yllätys!

Pojilla on vielä tämä viikko ihan normaalisti koulua, ja ensi viikolla on maanantaista keskiviikkoon puolikkaat päivät, sitten heillä alkaa kesäloma. (Oikeasti loma alkaisi jo tällä viikolla, 14.6. mutta niitä talven kotona vietettyjä lumipäiviä pitää muutama korvata takaisin.) Minun loma alkaa vasta sitten, kun lähdetään Suomeen. Tuntuu, että suurin osa ulkosuomalaisista bloggajista on jo mennyt lomalle Suomeen, tai on ihan kohta lähdössä, tai ainakin jo suunnittelee sitä. Meidän lentoon on vielä melkein neljä viikkoa aikaa. Toivottavasti se menee nopeasti!

Tänään oli tosi kuuma ja kostea ilma, sellainen uima-allaskeli parhaimmillaan. Niinpä tehtiinkin nopea lähtö koulun ja töitten jälkeen uima-altaalle. Eväät pakattiin kylmälaukkuun mukaan: broilerilla, juustolla ja kurkulla täytettyjä sämpylöitä, pikkuporkkanoita, herneenpalkoja, minitomaatteja, viinirypäleitä ja vesipulloja. Ja altaalle, oltiin siellä ensimmäisten joukossa hiukan ennen neljää. Meidän lähiallas aukeaa arkisin puoli neljältä ja menee seitsemältä kiinni.

Viihdyttiin sitten altaalla ihan koko ilta. Me lähdettiin varttia vaille seitsemän kotiin, kun uimavalvojat hätyytteli ihmiset pois vedestä, kun ensimmäiset ukkosen jyrähtelyt kuuluivat. Oli tosi kiva muutama tunti, uitiin niin kauan, että tuli kylmä, lämmiteltiin rantatuoleilla auringossa lukemassa kirjaa niin kauan, että tuli kuuma, taas uitiin jne. Ja välillä syötiin herkullisia eväitä. Tuossa ylempänä kuva meidän altaasta, ei tältä illalta, kamera ei ollut nyt mukana, vaan siltä eka kerralta toukokuun puolella, kun siellä käytiin.

Niin, ukkonen tosiaan alkoi silloin ennen seitsemää, ja kesti melkein puolilleyöhön saakka. Se oli melko raju myrsky, telkkariinkin tuli kesken ohjelman ruudun laitaan varoitusmerkki ukkosesta. Miskaa pelotti, nukahtaminen oli vähän hankalaa. Akikin meni jo yhdeksän kieppeillä sänkyyn, mutta salamat välähteli Akin huoneeseen kaihdinten raosta niin paljon, ettei uni tullut.

Kävinkin sitten Akin kanssa kävelemässä lähikukkulalla kymmenen aikaan illalla, yöpuvussa! , katsomassa tarkemmin niitä salamoita. Tosi komeita olivat, muutama levisi läpi koko taivaan niin, että oli yhtäkkiä ihan valoisaa. Yritin ottaa niistä kuvia, laitoin kameran asentoon, jossa se otti koko ajan sekunnin välein kuvaa samasta kohtaa, muistikortin täyteen. Muutama salama siihen vajaaseen tuhanteen kuvaan (otin pari videotakin) sattui, suurin osa jäi kuvan ulkopuolelle. Tässä oikealla kollaasi kolmen sekunnin ajalta, ensin ihan pimeää, sitten vähän välähtää, ja seuraavaksi taivas on ihan valoisa, vaikkakin kuva-alueen ulkopuolella enimmäkseen. Alimmainen kuva tärähti pahasti, kun piti alkaa ihailemaan komeaa läpi taivaan menevää salamaa, mutta näkee siitä kuitenkin sitä eroa aikaisempiin.

Huomaattehan, että kuvan saa klikkaamalla koko ruudun pituiseksi, ja kun vielä siinä klikkaa kuvaa, se suurenee niin isoksi, että sitä pitää vierittää alaspäin, että näkee kaikki kuvat.

Huomasin juuri, että minulla on jäänyt raportoimatta pari juttua, jotka Miska on oppinut. Ensinnäkin, R pärähtää jo ihan komeasti, joskaan ei muista vielä sanoa sitä yleensä. Mutta kunhan muistuttaa, niin sitten se tulee oikein komeasti oikeaan paikkaan, isolla voimakkuudella. Eiköhän tuo automatisoidu ajan kanssa, hieno juttu. S suhahtaa edelleen ihan niinkuin minullakin, joitain asioita sitä toivoisi, että lapset eivät itseltä oppisi…

Mutta sitten se tärkeämpi. Ollaan vietetty nyt melko monena iltana aikaa tuolla meidän lähimmällä ulkouima-altaalla. Kelit on olleet tosi lämpimät, naapuri huikkasi eilen, kun kävelin siitä ohi, että ei täällä yleensä tähän aikaan tällaiset kelit ole, vaan vasta heinäkuussa. Pyöritteli silmiään, että millaistahan sitten heinäkuussa on… Nyt lämpömittari keikkuu kolmessakymmenessä joka päivä, aurinko helottaa ja on jo melkoisen kosteakin ilma. Niin, Miska on sitten siellä altaalla harjoitellut urakalla uimista, ja yhtenä päivänä sitten jaksoi uida/sukeltaa, eli pysyi pinnalla altaan päästä päähän, ja puoleen väliin takaisikin. Allas on arviolta 20 metriä pitkä, ehkä. En voi sanoa sitä uimiseksi, koska Miska on vielä parempi sukeltamaan kuin uimaan, eli ehkä puolet matkasta Miska sukelsi, nippanappa pinnan alla, mutta kuitenkin, ja sitten aina ui sen matkaa taas, että sai hengitettyä välillä, ja sitten taas sukelsi. Mutta kuitenkin, pääsi altaan päästä päähän, ja sillä tienasi itselleen viisi dollaria. Jee!

Niin, se säätiedotus tälle viikonlopulle ja ensi viikolle. Lämmintä piisaa, jokusen kerran ukkonen yrittää vähän viilentää ilmaa, mutta ei kuitenkaan siinä onnistu. Niin, ja nuo lämpötilathan on sitten varjossa… aurinko kun paistaa, niin on melko paljon kuumempi. Tarkenee!

• Sat Jun 2 Mostly Sunny 31°
  Sun Jun 3 Showers 26°
  Mon Jun 4 Scattered T-Storms 28°
  Tue Jun 5 Isolated T-Storms 27°
  Wed Jun 6 Mostly Sunny 28°
  Thu Jun 7 Partly Cloudy 28°
  Fri Jun 8 Partly Cloudy 34°
  Sat Jun 9 Scattered T-Storms 31°
  Sun Jun 10 Partly Cloudy 29°

Täällä on nyt ollut jo toista viikkoa tosi kivat kelit ihan joka päivä. Tänäänkin oli yli kolmekymmentä astetta päivällä, ja nytkin puoliltäöin on vielä 22 astetta. Hyvin tarkenee, en pistä ollenkaan pahakseni näitä ilmoja. Mutta minä olenkin se meidän lämmöstä nautiskelija, ihanaa, kun ei tarvitse palella! Ja ihanaa, kun aurinko paistaa!

Katsoin juuri netistä tulevan reilun viikon ennustuksen. Oikein hyvältä näyttää! Luvassa on seuraavaa (päivä: vuorokauden korkein/matalin lämpötila, varjossa):

• Sat May 26: 31°/18°
• Sun May 27: 32°/21°
• Mon May 28: 28°/17°
• Tue May 29: 28°/18°
• Wed May 30: 29°/17°
• Thu May 31: 29°/17°
• Fri Jun 1: 28°/15°
• Sat Jun 2: 26°/16°
• Sun Jun 3: 26°/15°

Täällä alkaa nyt pitkä viikonloppu. Maanantaina on Memorial day, joka on yleinen vapaapäivä. Aloitettiin tämä viikonloppu huvituksilla, minä kävin tänä iltana poikien kanssa elokuvissa katsomassa Shrek 3:n. Ihan hyvä leffa oli, ei huippu, mutta ihan katsottava, selkeästi jatko-osan jatko-osa. Sillä aikaa Mika kävi muiden suomalaismiesten kanssa kevätretkellä Baltimoressa, baseball-ottelussa

Pari päivää oli sään puolesta taas tosi kylmiä ja koleita. Eilen satoi vettä, ja tänäaamunakin. Nyt iltapäivällä alkoi aurinko paistaa, ja ilma sitä myötä lämpeni. Viikonlopuksi ja alkuviikoksi on luvattu tosi kivaa keliä, vappua täällä vietetään kunnon helteessä, ainakin tällä hetkellä säätiedotus lupaa tiistaille 90 Fahrenheitin, eli melkein 30 Celcius-asteen, lämpötilaa. Hui!

Mielialakin on ollut sadetta ja aurinkoa. Syystä tai toisesta eilen oli oikein ennätysmasis päivä. Aloitin aamun töissä itkemällä oikein kunnolla ensimmäisen tunnin huoneessani. Olo keveni kummasti. Sitten lähdin vessaan pesemään kasvoiltani kyynelten jälkiä pois, ja sihteeri katsoi huolissaan, ja kysyi, että miten sinä olet tänään niin väsyneen näköinen. Totesin vain, että päästin äsken oikein kunnon itkut, ja nyt täytyy mennä pesemään kasvot, johon sihteeri nyökkäili ymmärtäväisesti, että juu, koti-ikävää, tottakai. En sitten viitsinyt alkaa korjailemaan sen kummemmin mitään. Ei kai mulla mitään varsinaista isoa syytä olisi ollutkaan antaa. Välillä vaan pitää tunteita tuulettaa vähän enemmän. Tänään onkin sitten ollut oikein mukava päivä. Että semmoista. Kivaa viikonloppua kaikille!

Nyt sitten on kesäkelit jatkuneet, ja ennustusten mukaan sama jatkuu ainakin torstaihin saakka. Tänään mittarissa on ollut jo 28 astetta, ja kyllä eilenkin jo hellerajat paukkuivat rikki. Ihana ilma! Hieman vain huolestuttaa se, että kun kesällä, heinä-elokuussa siis, täällä pitäisi olla 10 astetta tätä kuumempaa, ja kosteusprosentti lähes sata, niin mitenhän sitä sitten jaksaa lämmöstä nauttia. No, turha huolehtia tulevasta, paras vain nauttia tästä kelistä nyt kun on mitä nauttia!

Eilen käytiin useamman tunnin kävelyllä, ensin lompsittiin lähistöllä olevaan leikkipuistoon ja sieltä sitten kyläkeskuksen takana olevalle minigolf-radalle. Minigolf oli oikein mukavaa, vaikka minä hävisinkin hulppeasti. Jostain kumman syystä se minun pallo tuppasi aina menemään vesiesteeseen tai rajojen yli tai minne sattuu. Miska oli onnessaan, kun tuli toiseksi! Minigolffia käydään varmasti pelaamassa useamminkin, nyt kun opittiin missä se on ja miten homma toimii.

Jännää, miten täällä säät vaihtelee, samalla viikolla saa useamman vuodenajan. Eilen oli yhtäkkiä yllättäen ihan kesäkeli. +25 lämmintä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, vähän tuuleskeli. Oikein mukavaa!

Helmi, 2 v., tuli äitinsä Pirjon ja isänsä Jussin kanssa meille eilen kylään. Miska oli viikolla keksinyt, että lauantaina täytyy mennä viimeinkin käymään tuossa lähellä olevassa kotieläinpuistossa, jonka ohi ajetaan harva se päivä. Toimeliaana poikana samantien tarttui kännykkään, soitti Helmille ja kutsui sen mukaan.

Puisto osoittautui ihan mukavaksi paikaksi. Sieltä löytyi lampaita, lehmiä, hevosia, poneja, aasi, possuja, vuohia, kanoja, kalkkuna, pupuja, tipuja, ankkoja, ja kovasti tuttavuutta tekevä emu. Nähtiin lammaskoiraesitys, olisi ollut mahdollisuus mennä heinäkärryajelulle, ja Helmi ja Miska kävivät ratsastamassa hevosilla.

 

Näiden eläinjuttujen lisäksi siellä oli myös kehrääjä kertomassa ja näyttämässä vaiheittain, miten lampaanvillasta tehdään lankaa. Ja lisukkeena, vaikka meille ne kai loppujen lopuksi tuli pääkohteeksi, oli erilaisia satujuttuja, oli kolmen pienen porsaan talot, Pikku Purtilo -laiva, kenkätalo, sateenkaariliukumäki, kolmen karhun talo ja vaikka mitä muuta. Kiva paikka… pitäisiköhän alkaa suunnitella alanvaihtoa, ja perustaa Muhoksellekin tuollainen?

 

 

Ps. Ai niin, Mika kävi eilen myös eka kertaa täälläoloaikana parturissa. Olikin jo vähän ehtinyt tukka venähtää pitkäksi, kun ei reiluun puoleen vuoteen ollut saksia nähnyt. No, nyt tuli siisti kesätukka, ei jää turhia rusketusrajoja.

Ei nyt oikein mieli taivu mihinkään vaativampaan, joten annetaanpa säätiedotus tähän väliin. Kevät tuli viime viikolla, ihan kalenterin mukaan , ja nyt on sitten jo kesä. Ainakin hetken.

Tänään on ollut lämmintä jo yli hellerajan, +25 astetta. Akikin kaivoi jo sortsit jalkaansa, farkuissa tuli kuuma kun kävi Oscarin ja muiden koulukavereidensa kanssa pyöräilemässä. Huomiselle on luvattu samanlaista lämpötilaa, kivaa! Iso osa puista kukkii komeasti; valkoisia, vaaleanpunaisia, punaisia, violetteja ja keltaisia puita on ihana katsella. Osassa puista on jo kunnon vihreät lehdenalutkin, kivan näköistä!

Viikonloppuna käytiin Appalakkien vuoristossa (Blue Ridge Mountains) ajelemassa, siellä vielä sai välillä pitää takkia t-paidan päällä. Siltä reissulta on bloggaus tulossa, kunhan saan ajatukseni järjestettyä sellaiseen kuntoon, että taas onnistuu jotain järkevää kirjoittaa. Keskiviikkona lähdetään ajelemaan Niagaralle päin, sinne on luvattu torstaiksi lumisateita. Toivottavasti osataan ottaa oikeanlaista vaatetusta mukaan. Minulla on vielä ekstravaikeaa valita vaatteet, kun pitäisi osata huomenna pakata sopivat kamppeet mukaan myös Wienin reissulle ensi viikoksi.

Pari päivää on mennyt ihan sängyn pohjalla maatessa. Toissapäivänä siis lähdin töihin, mutta oli pakko lähteä puoliltapäivin kotiin, kun olo oli niin kehno. Eilisen olin sitten suosiolla makuuasennossa kotona, paitsi sen hetken, kun käytettiin pojat rokotuksella. Saivat nyt sen vielä puuttuneen eli kolmannen Hepatiitti B-rokotuksen. Tänään on jo himpun verran parempi olo, ainakin näin aamusta vielä jaksan olla vähän pystyssäkin, mutta töihin en vielä lähde ajamaan, voin kyllä harkita täällä kotosalla työkoneen edessä istumista ainakin osaksi päivää.

Mutta asiaan. Tarkoitus siis oli kirjoittaa vähän viime perjantaista, josta jo mainitsinkin edellisessä postauksessa, että kelit oli huonot. Aamusta alkaen satoi vettä taivaan täydeltä, ja oli yllättävän kylmäkin. Me ajateltiin, että eihän me sokerista olla, ei se sade haittaa, lähdetään vaan suunnitelmien mukaan nähtävyyskierrokselle iltapäivästä alkaen. Mutta ei osattu varautua tuohon melkein nollakeliin ja kamalaan tuuleen.

Tosiaan, iltapäivällä ajettiin Washington DC:hen, ja siellä etsittiin ensin pitkähkö hetki parkkipaikkaa. Tarkoitus oli jättää autot Verizon Centterin parkkiin, kun sinne oltiin illalla tulossa jääkiekko-ottelua katsomaan, mutta eipä sinne päässytkään. Ajettiin siinä Chinatownissa sitten korttelia ympäri eräskin kerta, ennen kuin löytyi parkkitalo, jossa oli tilaa. Tässä Akin ottamia näpsyjä kiinalaiskaupunginosan eräästä portista.

 

Kun saatiin autot parkkiin, lähdettiin kävelemään Mallille päin. The Mall’han on Washington DC:n keskustassa oleva pitkä puistomainen kävelykatu, joka johtaa Capitolista Washington Monumentille ja siitä vielä Lincolnin muistomerkille. Matkaa tuli pari kilometriä, ja kun Monumentille asti päästiin, oltiin jo ihan likomärkiä. Miska oli lenkkareillaan vartavasten hypännyt lätäkköön, ja valitti sitten märkiä sukkia ja kenkiä… juup. Minulla oli varmaan parhaat oltavat, kun olin ainoa, jolla oli nahkatakki ja nahkakengät, eli lähinnä farkut kastui ja sormia paleli. Akilla oli huonoin osa, kun sanoi, että ei tarvitse sateenvarjoa. Meillä muilla sateenvarjo olikin, ostettiin niitä tarvittava määrä lisää parkkitalon vierestä. Ja Miska oli tajunnut sentään laittaa sadetakin päällensä.

No, ei sitten päästy Monumenttiin sisään tällä kertaa, kun luotettiin siihen, että ei kukaan muu tällä kelillä ole siellä. Mutta vaikka siellä ei juuri ketään jonoissa näkynytkään, kaikki sen päivän liput olikin jo jaettu, pöh. Hetki oltiin siinä sen neulan vieressä, pojat keksi, että viemäriaukoista tule kuumaa höyryä ja kävivät siinä päällä lämmittelemässä. Ari oli alunperin halunnut kävellä myös Lincolnin muistomerkille, mutta nyt olosuhteiden pakosta tyydyttiin vain ottamaan kuva sinne päin monumentilta.

 

Siitä sitten jatkettiin kävelyä, tarkoitus oli ottaa Valkoisesta talosta pakolliset kuvat, mutta minä ja pojat luistettiin siitä, ja mentiin suoraan Valkoisen talon vierailijoiden keskuksen, jossa oltiin ennenkin käyty, ja tiedettiin, että siellä voi olla lämpimissä sisätiloissa, pojille löytyy palapelejä ja väritystehtäviä ja kirjoja katseltavaksi. Tuossa alla epäonnistunut kuva pojista värityspuuhissa, Miska laittoi minun nahkatakin päälleen, että vähän lämpesi. Loppuporukkakin tuli sinne sitten saatuaan halutut kuvat otetuksi. Siellä sitten kuivateltiin kaikessa rauhassa siihen asti, että se meni kiinni.

Lopulta oli pakko lähteä taas sateeseen ja kylmään kävelemään. Törmättiin yhdessä kulmauksessa Filene’s Basement-kauppaan, jossa käytiin vähän shoppailemassa. Minä ostin Miskalle pitkähihaisen paidan, kun olin kauhukseni huomannut siellä edellisessä paikassa, että sillä oli takin alla vain t-paita päällä. Miskalla oli siihen hyvä selityskin, kun kysyin, miksi ihmeessä hän oli jättänyt pitkähihaisen pois kotoa lähtiessä.

Miska sanoi, että kun kerran oltiin jääkiekko-otteluun menossa, niin hän halusi vaihtaa Oulun Kärpät -t-paitansa päälle, eikä sitä olisi näkynyt, jos siihen olisi jättänyt pitkähihaisen päälle. Kun jos siellä ottelussa vaikka olisi Kärppäpelaajia mukana. Pettämätöntä logiikkaa, pakko oli se selitys hyväksyä, ja harmitella itseään, kun ei tajuttu tarkistaa lähtiessä, millä vaatetuksella se lähti. No, nyt siis sai kuitenkin kuivan paidan päälleen, ja Akille ostin villaiset sukat, jotka sai laittaa jalkaansa. Käytiin sitten vielä syömässä matkan varrelle sattuneessa Hard Rock Cafeessa, jossa tietty jouduttiin istumaan just siihen nurkkaan, jossa ei lämmitys toiminut. Manageri kävi sitä pahoittelemassa ja tarjosi meillä kaikille kuumat kaakaot tai kahvit siitä hyvästä.

No, lopulta sopivasti ennen seitsemää tallustettiin sinne Verizon Centeriin jääkiekko-ottelua katsomaan. Se oli ihan hieno paikka, sisään mahtuu n. 20.000 katsojaa. Minä kun en ymmärrä jääkiekon päälle yhtään, niin ottelusta itsestään minä en tajunnut oikein mitään, paitsi että Washington Capitals voitti Toronto Maple Leafs’it reilusti, joten kotiyleisöllä riitti hurrattavaa. Mutta olihan se hieno kokemus. Tässä muutama kuva jännittyneistä katsojista ja tulostaulusta, sekä jäältä.

 

 

Ottelu loppui sitten kymmenen jälkeen, ja sitten olikin mielenkiintoista räntäsateessa, lumiloskaisilla teillä, pimeässä, ja osittain rekkojen seassa ajella kotiin. Minulla kun ei autossa edes sitä GPS-laitetta ole, niin piti yrittää pysyä Mikan auton perässä niin kauan, että päästiin taas tutuille tienoille, joista minäkin osasin kotiin. Jeps, vaiherikas päivä.