Huolellisuus: 7. Tuppaan unohtelemaan asioita, ja tekemään vähän sinne päin.

Äidinkieli: 8. Lukeminen hienosti lisääntynyt, mutta kirjoittaminen on ollut melko vähäistä nyt syyskaudella. Kielenhuolto on kyllä edelleen hyvissä kantimissa; etenkin yhdyssanavirheet tökkää silmään joka tekstissä.

Matematiikka: 9. Ei liiemmälti aktiviteettia tällä saralla, mutta vanhasta muistista mennee.

Englanti: 9. Joka työpäivä tulee harjoiteltua varsinkin sitä kirjallista puolta.

Biologia: 5. Jäänyt vähemmälle. Ihmisen biologiaa ehkä jonkun verran tutkittu.

Maantieto: 6. Vain yksi Ranskan matka, muuten ihan kotimaata, ja siinäkin enimmäkseen ihan kotiseutua on tullut tarkasteltua. No joo, Kuopio on tullut kovasti tutummaksi nyt syksyn aikana.

Uskonto: 7. Osallistumisaktiivisuus vähäistä, mutta Kauneimmat joululaulut -tapahtumassa kävin, ja joulupäivän aamukirkossa, että jotain sentään.

Historia: 5. Ihan paitsiossa on nämä asiat. Mutta ei laiskanläksyjä kuitenkaan, kun se Täällä pohjantähden alla -trilogia tuli lopulta kuunneltua läpi, eli sitä kautta torpparien ja kansalaissodan aika on entistä paremmin hallussa.

Fysiikka ja Kemia: 5. Säälivitonen. Kemiallisia reaktioita tehty lähinnä leivinjauhetta käyttämällä.

Yhteiskuntaoppi: 6. Parin luetun kirjan verran on tätä tullut käsiteltyä.

Valinnaisaineet: ATK ja Media: 9. Ei ainakaan aktiivisuuden puutteesta voi syyttää… joskin määrä on tainnut korvata laadun tässäkin asiassa.

Kuvaamataito: 5. Ei ole paljon piirustuttanut, mutta kakkujen päälle muutaman kuvan olen maalannut.

Musiikki: 7. Vähänlaista aktiviteettia pianon ja karaoken kimpussa, mutta onpahan edes jotain. (Päivän kuvitukseksi voisin laittaa vaikka musiikkitunnilta näpätyn kuvan, jossa näkyy, että osa perheestä harrastaa sitä suht aktiivisestikin, varsinkin joululahjaksi saadun Band Hero -pelin muodossa.)

Kotitalous: 8. Joka päivä jotain harjoittelua, mutta intoa voisi olla enemmän.

Liikunta: 8. Ihan hyvin on aktiivisuus noussut edelliskauteen verrattuna. Joskin parantamisen varaa löytyy edelleen reilusti.

Keskiarvo: 7. Keskitasoa siis, parannettavaa kevätkaudelle löytyisi monesta aineesta. 

Siis minähän en todellakaan ole mikään muotibloggaaja, niin miksi tämän sitten tänne kirjoitan? No, nyt äsken, kun kotiuduttiin, ajattelin, että onpa kyllä mukava paita päällä, ja olipas edullinenkin, ja minkähän merkkinen se olikaan. Tarkastin, ja niskassa olevassa lapussa luki Deluca Fashion Wear. Piti sitten alkaa googlettaa, löytyisikö netistä kauppaa, joka tätä merkkiä myy Suomessa. No, sitä ei löytynyt, mutta DFW:n kotisivut kyllä löytyivät. Siellä oli lisää kivan näköisiä vaatteita, mutta sitten löysin toisen linkin, jossa oli kerrottu yrityksen toiminnasta enemmän. Siinä silmille hyppäsi korostettu teksti, jossa kerrottiin, kenelle tämä yritys haluaa vaatteita tehdä. Näin siinä luki:

DFW have a fictive person, whom they want to provide with clothes: 

• She is 25 to 40 years
• Works in an office
• Has a husband and 2 children
• Is in the middle range earning
• Seeks clothes for work, casual wear

Kaikki muut sopii minuun kuin nakutettu, mutta tuo ikä! Iik, apua, minä olen jo tuon iän ohittanut! Ensireaktio oli, että auts ja uh, en voi pitää tätä paitaa enää. Sekunnin päästä olin jo muuttanut mieleni, ja osasin ajatella järkevästi, että hei, eihän se sitä tarkoita. Toki voin tässäkin iässä (ja varsinkin nimeomaan tässä isässä) pitää mitä vaan ja kenen vain tekemää, jos se itsestä tuntuu hyvältä.

Mutta näköjään sen verran jäi tämä asia vaivaamaan, että piti ihan asiasta tehden alkaa tämä bloggaamaan. Että mikä ikä se tämä tämmöinen on, että isojen kokojen vaatefirmatkaan eivät enää meikäläistä pidä kohderyhmänään. Pitäisikö oikeasti nyt siirtyä niihin tätimalleihin ja armeijan ylijäämätelttoihin, joita olen yrittänyt vältellä viimeiseen asti? Itse kyllä koen olevani melko lailla ihmisen parhaassa iässä. Ehkä pitää vain uskoa, että ikä ei ole numero vaan mielentila. Ja sitä paitsi minähän olen viimeiset 15 vuotta täyttänyt ihan vaan 25. Joten hyvin menen tuonkin firman ikähaitariin, edelleen!

Niin että mistähän löytyisi lisää tämän valmistajan vaatteita???

Kiinnostaisiko sinuakin osallistua? Käypä tsekkaamassa tämä bloggaus.

  (karttakuva Wikipediasta)

Hauska yhteensattuma oli, että meillä jokaisella oli sydänriipus kaulassaan. Korut olivat aivan kuin me itsekin; samasta muotista tehtyjä, mutta silti jokainen täysin toisistaan erilainen. Päädyimme analysoimaan koruja, ja sitä, mitä ne ilmensivät kantajastaan.

Ensimmäinen sydän on ensi näkemältä hillitty ja yksinkertaisen tyylikäs, eikä siitä ihan heti välttämättä hahmota, mitä kuviota se edustaa. Siinä on monta piilosanomaa; "jippo", joka tekee siitä todella mielenkiintoisen.

Toisesta sydämestä havaitsee samantien, että se on Sydän isolla ässällä. Oman elinpiirinsä keskipiste, täyteläinen ja lämmin. Moniulotteinen mutta helposti lähestyttävä.

Kolmannesta sydämestä näkee heti, mitä saa; se ei yritä olla muuta kuin sen, mitä on: hyvin maanläheinen, tunnetta täynnä. Ei yritäkään olla hienostunut, vaan on rohkeasti täynnä omaa olemustaan, ja oikein hakee huomiota.

Ehkä arvasittekin jo, mikä näistä sydämistä roikkui minun kaulassani?

Kävimme Susanna Haaviston konsertissa. Se oli ihan uudenlainen elämys, joka täytyy ottaa joskus uusiksi! Konsertin jälkeen olimme kaikki hyvillä mielellä, ja kuulluista lauluista riitti analysoitavaa ja puhuttavaa pitkään. Suosikiksi ja kyynelten kirvoittajaksi nousi Odotusta Pariisissa -laulu, joka todellakin koskettaa joka kerta. Myös Matkalippu tyynyn alla aiheutti ylimääräistä nieleskelyä; sanat osuivat niin hyvin meidän kaikkien elämäntilanteisiin. Isot ablodit ansaitsivat myös mm. Yksinäinen ja Sinut maalasin; ihania tekstejä täynnä asiaa. Ja voi sitä ilon määrää, minkä Haavisto ja säestäjänsä Kähärä saivat aikaan välispiikeillään; on niin ihana katsoa ja kuunnella ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä täydellä sydämellä, mokatakin, nauraa itselleen ja naurattaa siinä samalla muitakin. Tarinoita laulujen syntytaustoista oli myös ihana kuulla. En voi kuin suositella!

Niin, se minun koruni oli todellakin tuo kolmas sydän.

… tadaa …

arpa numero 10!!!  

Onnea voittajalle!!! Aner, jos laitat osoitteeen tulemaan tuohon minun sähköpostiin, joka löytyy oikeasta reunasta, saat pienen paketin hetken päästä.

Säännöt on taas melkolailla samat kuin edellisilläkin kerroilla: Arvontaan voit osallistua jättämällä puumerkin itsestäsi kommenttilootaan. Aikaa on viikko tästä hetkestä; 12.11. torstai-iltana (Suomen aikaa) suoritetaan virallinen arvonta. Silloin vedetään hatusta voittonumero, joka vastaa kommenttinumeroa. Jos joku kommentoi kahdesti, vain ensimmäinen kommenttinumero osallistuu arvontaan.

Jaa, eipä sitä sitten muuta kuin reippaasti kommentoimaan! Onnea arvontaan! Palkinto on vielä mysteeri itsellenikin, mutta jotain pientä kivaa yritän keksiä.

Laitetaanpa tähän kuvaksi vaikka otos melko tarkkaan 9 vuotta sitten, eli perhepotretti isänpäivältä vuodelta 2000. Aika juoksee niin nopsaan…

Sitä edellinenkin viikko oli oikein mukava. Pääsin piiiitkästä aikaa vähän ulkomaille, kun vietin kolme yötä Pariisissa yhden projektin aloituspalaverissa. Sain lentomatkojen aikana vähän luettuakin, mikä on tosi positiivista;minulla kun on ollut pitkään monta kirjaa odottamassa lukemista, mutta ei ole ollut niille aikaa. Sain matkan aikana loppuun kirjat nimeltä Luukaupunki, Pahuuden piiri, ja Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

Päivät oli melko hektiset ja pitkät, mutta torstai-iltana käytiin projektiporukalla Versaillesissa kurkkaamassa linnan puutarhaa ja syömässä hyvin, ja perjantai-illan vietin hyvässä seurassa, kun tapasin kolme suomalaispariisitarta. Ihania uusia tuttavuuksia; täytyy ottaa uusiksi vielä joskus!

(Tuossa kuvassa, missä näkyy Eiffelin tornikin, näkyy hotellikin, missä majoituin. Se Novotel. Unohdin kameran kotiin, mutta kännykälläkin sai suht kohtuullisia kuvia, ja nuo kolme alimmaista on muiden kameroilla otettuja ja tänne ihan ilman lupaa laitettuja… )

Mutta siis hei, onko ihan pakko alkaa kestämään sitä lunta maassa ja ilmassa jo näin aikaisin??? Kysyn vaan???

Eka kännykkäkuvan otin maanantaina työpaikan parkkipaikalta ja toka kuvan meidän pihalla tänä aamuna. Plääh. Tulisi edes joulu pian!

Meitä on ihana 15 naisen ystäväporukka, jotka vietetään ainakin kerran vuodessa pikkujouluja missä milloinkin, ja tällä kertaa paikkana oli mukava mökki Petäjävedellä. Itse asiassa se oli niin mukava, että sovittiin, että seuraavatkin pikkujoulut (jotka muuten ovat ensi vuoden maalis-huhtikuussa) vietetään samassa paikassa. Tällä kertaa mukaan pääsi yhdeksän ihanaista; jospa jo ensi kerralla saataisiin kaikki yhtä aikaa koolle. Mutta viimeistään lokakuussa 2012, kun vietetään meidän 10-vuotisjuhlaa, yritetään saada ihan jokaikinen mukaan!

Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään elo oli yhtä juhlaa, naurua, puheensorinaa, hyvää ruokaa ja juomaa, yhdessäoloa, ulkoilua, saunomista, ihan (melkein) kaikkea parasta, mitä elämällä on tarjottavana. Nukkuminen kyllä jäi melko vähälle, mutta oli se sen arvoista! Akut on ladattu, poskilihakset kipeinä naurusta ja mielessä kasa mukavia muistoja, joilla toivottavasti pärjää seuraavaan tapaamiseen saakka.

Elämä on oikeasti ihan parhautta, kun on hyviä ystäviä!!! Suukko kaikille niille, jotka eivät tällä kertaa paikalle päässeet.